Autismikirjon häiriöön liittyy usein syömiskäyttäytymisen haasteita, jotka alkavat usein jo varhain. Sharpin ym. (2013) «Sharp WG, Berry RC, McCracken C, ym. Feeding probl...»1 mukaan autismikirjon häiriön lapsista 80 %:lla on syömisen haasteita ja 95 %:lla vaikeuksia maistaa uusia ruokia. Valikoiva syöminen on tavallista, ja rajoittuneisuutta esiintyy sekä syödyn ruoan määrässä että ruokien valikoimassa. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, esiintyy verrokkiväestöä enemmän syömishäiriöitä. Välttelevän ja rajoittavan syömishäiriön (avoidant restrictive food intake disorder, ARFID) riski on suurentunut.
ARFID-syömishäiriössä ruokavalio on hyvin rajoittunut ja syöminen valikoivaa. Sen keskeisinä oireina ruokien sensoriset ominaisuudet inhottavat, syöminen tai sen seuraukset pelottavat tai syöminen ei kiinnosta. Suomessa käytössä olevassa ICD-10-tautiluokituksessa ei ole diagnoosia ARFID-syömishäiriö. DSM-5-tautiluokituksessa (2013) ARFID-syömishäiriön diagnostisiin kriteereihin sisältyy
Välttelevässä ja rajoittavassa syömishäiriössä (ARFID) lapsi voi syödä hyvin pieniä ruokamääriä tai hänen syömiensä ruokien valikoima voi olla huomattavan pieni, mutta siihen ei kuulu kehonkuvan vääristymää. Rajoittunut ruokavalio voi aiheuttaa lapselle ravintoaineiden saannin häiriötä, kasvuhäiriötä ja käyttäytymiseen ja psykososiaaliseen toimintakyvyn rajoitteita. Varhainen ravintoaineiden puutos on tärkeää tunnistaa ja hoitaa. Yksipuolinen ruokavalio voi johtaa myös painon nousuun. Valikoivalla syömiskäyttäytymisellä voi olla kielteistä vaikutusta ruokailutilanteiden ilmapiiriin ja sosiaalisiin suhteisiin. Syömisen välttämisessä ja rajoittamisessa taustatekijöinä vaikuttavat usein ruuan aistittavat ominaisuudet, syömiseen liittyvä huoli tai pelko ja vähäinen kiinnostus ruokaan ja syömiseen. Syömisvaikeuksien taustalla voi olla yksi tai useampi tekijä. Lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö, ruokien välttämiseen vaikuttavat yleisimmin sensoriset tekijät. Lapsi voi reagoida herkästi ruuan ulkonäköön, hajuun, makuun, rakenteeseen tai lämpötilaan. Syömisen rajoittamisen taustalla voivat vaikuttaa aiemmin koettu syömiseen liittyvä epämiellyttävä tai pelottava kokemus tai ajatukset, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta syömistilanteessa. Syömisen välttämistä ja rajoittamista voivat aiheuttaa lapsen vaikeus tunnistaa nälkää, heikko ruokahalu tai se, että syöminen ei tuota hänelle mielihyvää «Bryant-Waugh R. Overview of Diagnosis and Presenta...»2, «Bourne L, Mandy W, Bryant-Waugh R. Avoidant/restri...»3.
Epidemiologisia tutkimuksia ARFID-syömishäiriön yleisyydestä lapsilla on saatavilla vähän, ja tulokset vaihtelevat. Tutkimukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia (mm. käytetty erilaisia mittareita ja tautiluokituksia). Muutamien kansainvälisten tutkimusten perusteella yleisyyden on arvioitu olevan 0,3–5,5 % «Nygren G, Linnsand P, Hermansson J, ym. Feeding Pr...»4. Tutkimustuloksia autismikirjon häiriön ja ARFID-syömishäiriön samanaikaisesta esiintyvyydestä lapsilla on niukasti saatavilla. Koomarin ym. (2021) «Koomar T, Thomas TR, Pottschmidt NR, ym. Estimatin...»5 mukaan ARFID-syömishäiriötä esiintyy samanaikaisesti enemmän autismikirjon häiriön ja ADHD:n yhteydessä kuin verrokeilla. Myös laihuushäiriötä sairastavilla on verrokkiväestöä enemmän autismikirjon häiriötä tai autistisia piirteitä, mikä on tärkeää huomioida hoidon suunnittelussa (ks. myös lisätietoa Syömishäiriöt ja autismikirjon häiriö «Syömishäiriöt ja autismikirjon häiriö»1).
Ajankohtaisia tutkimuksia autismikirjon häiriöön liittyvistä syömishäiriöistä
TUTKIMUS 1: Feeding and eating problems in children and adolescents with autism: A scoping review «Baraskewich J, von Ranson KM, McCrimmon A ym. Feed...»6
TAVOITE: Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa autismikirjon häiriöön liittyvät syömishäiriöt ja identifioida tekijöitä (kognitiivinen kapasiteetti, adaptiivinen toimintakyky ja autismikirjon häiriön piirteiden vaikeusaste), jotka vaikuttavat autismikirjon häiriöön liittyvään syömishäiriöön.
METODI: Tutkimusta varten kartoitettiin systemaattinen kirjallisuushaku (MEDLINE-, PsycINFO- ja Pubmed-tietokannoista) PRISMA (Preferred reporting items for systematic reviews and meta-analyses) -ohjeiston mukaisesti 30.4.2020 asti. Tutkimukset rajoitettiin englanninkielisiin, ihmisillä toteutettuihin ja vertaisarvioiduissa lehdissä julkaistuihin tutkimuksiin. Suurin osa tutkimuksista oli USA:sta (59 %), ja tutkimuksista 9 % oli Australiasta. Italiasta, Englannista ja Kanadasta oli kustakin 6 % tutkimuksista.
POTILAAT JA TUTKIMUKSET: Katsaukseen sisällytettiin 34 tutkimusta, autismikirjon henkilöitä oli yhteensä 4 215, ja tutkimukset toteutettiin vuosien 2004–2020 aikana. Ikäjakauma oli 2–28 vuotta, suurin osa oli enintään 8-vuotiaita. Alle 88 % tutkimuksista perustui vanhempien raportoimiin syömisvaikeuksiin, 9 % yhdistettyihin vanhempien ja tutkittavan raportointiin ja vain yksi tutkimus (3 %) tutkijan havainnointiin. 88 % tutkimusasetelmista oli cross-sectional-asetelmia, 12 %:ssa tutkimuksia tietoa oli kerätty useista aikapisteistä.
TULOKSET: 91 % tutkimuksista kartoitti rajoittuneen ja valikoivan syömiskäyttäytymisen ongelmia ja 9 % liittyi kehonkuvan häiriöön. 86 % tutkimuksista kartoitti valikoivaa syömistä. Valikoivaa syömistä kartoittaneista 29 tutkimuksesta 20 (69 %) kartoitti myös aistiherkkyyden vaikutusta ruuan valikointiin. Suurimmassa osassa tutkimuksista (18/20) aistipoikkeavuuksien todettiin olevan yhteydessä valikoivaan syömiseen.
Kuudessa tutkimuksessa kaavamaisen käyttäytymisen ja rituaalien todettiin olevan yhteydessä ruuan valikointiin. Ruokailukäyttäytymisessä todettiin autismikirjon lapsilla rituaaleja ja kaavamaisuutta verrattuna sekä normaaliväestöön että muihin kehityksellisiin häiriöihin.
Neljässä tutkimuksessa todettiin pica-oireiden olevan tavallisempia autismikirjon lapsilla ja nuorilla verrattuna verrokkeihin.
Neljä tutkimusta kartoitti kognitiivisen kapasiteetin vaikutusta syömishäiriöön. Yhdessä tutkimuksessa pienemmän älykkyysosamäärän todettiin yhdistyvän vaikeampaan syömishäiriöön ja erityisesti ruuan valikoimiseen. Adaptiivisia toimintoja mitattaessa yhdessä tutkimuksessa neljästä syömiseen liittyvät pelot yhdistyivät heikompaan adaptiiviseen toimintakykyyn, sitä vastoin kolmessa muussa tutkimuksessa yhteyttä ei löydetty.
Kolmessa 12 tutkimuksesta käytettiin ADOS-2-mittaria syömishäiriön ja autismikirjon häiriön vaikeusasteen yhteyden määrittelyssä. Näissä tutkimuksissa yhteyttä ei löytynyt. Kolmessa muussa tutkimuksessa käytettiin useita mittareita autismikirjon häiriön vaikeusasteen määrittämisessä, mutta yhteyttä ei myöskään löytynyt. Kuudessa tutkimuksessa käytettiin muun muassaSocial Responsiveness Scale (SRS)- ja Social Communication Questionnaire (SCQ) -kyselyjä ja yhteys autismikirjon häiriön vaikeusasteen ja syömishäiriön välillä löydettiin.
TUTKIMUS 2: Nutritional deficiency secondary to ARFID symptoms associated with autism and the broad autism phenotype: A qualitative systematic review of case reports and case series «Yule S, Wanik J, Holm EM ym. Nutritional Deficienc...»7
TAVOITE: Kartoittaa autismikirjon häiriöön liittyvän ARFID-syömishäiriön yhteys ja tekijät liittyen ravintoaineiden puutoksiin.
METODI: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus 29.8.2019 mennessä julkaistuista artikkeleista. Haku tehtiin elektronisista Scopus-, Pubmed- ja Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature Plus -tietokannoista. Systemaattiseen katsaukseen otettiin tapausselostukset ja -sarjat, ikärajoituksia ei ollut, ja vaatimuksena oli autismikirjon häiriön diagnoosi ja ravintoaineiden puutos johtuen henkilön itsensä asettamista dieettiin liittyvistä rajoitteista ja valikoivuudesta (mm. ei somaattinen tai muu sairaus).
POTILAAT: Artikkeleita oli 63, potilaita 76, ikäjakauma 2,5–17 vuotta, julkaisut vuosilta 1993–2019.
TULOKSET: 53/76 (69,7 %) potilaalla esiintyi C-vitamiinin puutosta ja 13/76 (17,1 %) A-vitamiinin puutosta (näköhäiriöihin liittyen). Muut raportoidut ravintoaineiden puutokset olivat tiamiini, B12-vitamiini ja D-vitamiini. 22 / 35 (62,9 %) tapauksessa, joissa painoindeksi (BMI) tai suhteellinen paino oli esitetty, BMI oli normaali.
TUTKIMUS 3: Avoidant/restrictive food intake disorder: clinical implications for assessment and management «Farag F, Sims A, Strudwick K ym. Avoidant/restrict...»8
TAVOITE: Kartoittaa ARFID-syömishäiriön yhteys autismikirjon häiriöön.
METODI JA POTILAAT: Tapaus-kontrollitutkimus, jossa 536 potilasta (401 poikaa ja 135 tyttöä, joiden ikäjakauma 10 kuukautta – 20 vuotta, keski-ikä 6 vuotta 10 kuukautta), jotka olivat käyttäneet merkittävän syömishäiriön vuoksi 1/2013–6/2019 välisenä aikana Evelina London Children's -sairaalan palveluita. Merkittävällä syömishäiriöllä tarkoitetaan ravitsemukseen, kasvuun ja kehitykseen ja psykososiaaliseen toimintakykyyn vaikuttavaa syömishäiriötä, jossa perustason palvelut eivät ole riittäviä, vaan tarvitaan erikoistunutta tertiääriyksikköä.
TULOKSET: 49 % lapsista täytti ARFID-syömishäiriön diagnostiset kriteerit. ARFID oli tavallisempi nuoremmilla lapsilla (ikä 4–9 vuotta) ja lapsilla, joilla oli autismikirjon häiriön diagnoosi. Myös miessukupuoli yhdessä nuoremman iän ja autismikirjon häiriön diagnoosin kanssa ennusti ARFID-syömishäiriötä.
Lapsilla, joilla on ARFID-syömishäiriö, tulisi sulkea pois autismikirjon häiriö. Autismikirjon lapsilla on suurentunut ARFID-syömishäiriön riski. Varhainen ravintoaineiden puutos on tärkeä tunnistaa ja hoitaa.
TUTKIMUS 4: Prevalence of autism spectrum disorder and autistic traits in children with anorexia nervosa and avoidant/restrictive food intake disorder «Inoue T, Otani R, Iguchi T ym. Prevalence of autis...»9
TAVOITE: Kartoittaa autismikirjon häiriön esiintyvyys ARFID-syömishäiriöisillä ja laihuushäiriötä sairastavilla lapsilla.
METODI: Kohorttitutkimus, ARFID n = 32 ja laihuushäiriö n = 92, autismikirjon häiriötä ja autistisia piirteitä kartoitettiin Autism Spectrum Quotient Children`s Version(AQC)- ja Children`s Eating Attitudes Test (ChEAT26) -kyselylomakkeilla.
TULOKSET: Autismikirjon häiriön esiintyvyys oli laihuushäiriössä 16,3 % ja ARFID-syömishäiriössä 12,5 %. Laihuushäiriöryhmässä AQC-kyselyssä pistemäärät olivat selkeästi korkeampia kuin verrokkiryhmässä (ikävakioitu normaalisti kehittyneiden lasten ryhmä), mutta yhteyttä ei ollut AQC- ja ChEAT26-tulosten välillä. ARFID-ryhmässä AQC-tuloksissa ei ollut eroa verrokkiryhmän välillä, mutta sitä vastoin merkittävä korrelaatio esiintyi AQC- ja ChEAT26-tulosten välillä ARFID- ja verrokkiryhmässä. Tässä tutkimuksessa sekä ARFID- että laihuushäiriöryhmässä oli suuri autismikirjon häiriön esiintyvyys, mutta autistisia piirteitä esiintyi enemmän laihuushäiriötä sairastavilla kuin ARFID-syömishäiriössä.
TUTKIMUS 5:Feeding Problems Including Avoidant Restrictive Food Intake Disorder in Young Children with Autism Spectrum Disorder in a Multiethnic Population «Nygren G, Linnsand P, Hermansson J, ym. Feeding Pr...»4.
TAVOITE: Kartoittaa ARFID-syömishäiriön esiintyvyys alle kouluikäisillä lapsilla, joilla on autismikirjon häiriö.
METODI: Pitkittäistutkimus Ruotsissa, Göteborgin alueella, heikko sosioekonominen alue, seuranta-aika 2010–2016, tutkijoina psykologi ja pediatri tai lastenpsykiatri, jotka tapasivat perhettä ja lasta.
POTILAAT: 46 lasta, joilla ASD (tyttöjä 9 ja poikia 37), kaikilla oli joitakin liitännäisoireita (univaikeudet, epilepsia, kielelliset vaikeudet, ADHD:n esiaste jne.), monikansallinen tausta. 6 lapsella (13 %) IQ oli normaali, ja 28 lasta oli älyllisesti kehitysvammaisia.
TULOKSET: Syömisvaikeuksia esiintyi 76 %:lla ja ARFID-syömishäiriön kriteerit täyttyivät 28 %:lla.