Meta-analyysiin «Kent C, Cordier R, Joosten A ym. A Systematic Revi...»1 valikoitui 19 tutkimusta. Valikoitumiskriteerit olivat 1) osallistujien ikä 2–12 vuotta, 2) autismikirjon häiriö (autism spectrum disorder, ASD) -diagnoosi, 3) RCT-tutkimus, 4) ensisijaisesti leikkiin pohjautuva interventio ja 5) päätemuuttuja leikki.
Potilaat: Kokonaisotos oli 1 140 lasta; 11 tutkimusta sisälsi vain 2–5-vuotiaita lapsia, ja osallistujia oli 670, 9 tutkimusta sisälsi 5–12-vuotiaita lapsia, ja osallistujamäärä oli 479. Tutkimusten otoskoko vaihteli 4:n ja 76:n välillä.
Interventio: Interventioiden kohteena oli autismikirjon häiriöinen lapsi, hänen vanhempansa tai huoltajansa, opettaja tai normaalisti kehittynyt ikätoveri tai ASD-ikätoveri. Interventioista kymmenen toteutui päivähoidossa tai koulussa, yksi muualla (community), viisi klinikassa, kaksi kotona ja yksi yhdistelmänä klinikassa ja kotona. Neljässä tutkimuksessa kohteena oli ASD-lapsi ja toteutusmuotona yksilökuntoutus, viidessä kohteena oli ASD-lapsi ja toteutusmuotona ryhmäkuntoutus. Yhdessä ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa ikätovereita koulutettiin kohtaamaan ja tukemaan sosiaalisissa tilanteissa ASD-lasta. Interventioita, joissa oli lapsi ja vanhempi, oli yksilömuotoisena yksi ja ryhmämuotoisena yksi. Kaikki neljä vanhemmille toteutettua interventiota olivat yksilömuotoisia. Kolme opettajille suunnattua interventiota toteutettiin ryhmämuotoisena. Interventioiden kestot vaihtelivat 8:sta 50 tapaamiskertaan, ja myös yksittäisten tapaamiskertojen pituudet vaihtelivat.
Verrokkiryhmä: Kaikissa tutkimuksissa verrokkiryhmän lapsilla oli myös ASD-diagnoosi. Verrokkiryhmä oli joko jonossa interventioon (waitlist-control, 7 tutkimusta), sai ei-leikkipohjaisen intervention (4 tutkimusta) tai sai toisenlaisen leikkipohjaisen intervention (6 tutkimusta). Kolmessa tutkimuksessa vertailuryhmiä olivat sekä jonotusryhmä että toisenlainen leikki-interventioryhmä.
Lopputulema: 11 tutkimusta 19:stä sisällytettiin meta-analyysiin.
Yksittäisissä tutkimuksissa efektikoot vaihtelivat 0,033:n ja 1,898:n välillä ennen ja jälkeen intervention. Kokonaisefektikoko ennen ja jälkeen oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä (z (11) = 3,744, p < 0,001, Hedgen g = 0,439; 95 % luottamusväli 0,209–0,669).
Interventioryhmän ja kontrolliryhmän vertailussa intervention suuntaan näyttäytyi pieni, tilastollisesti merkitsevä efektikoko (z (8) = 2,611, p = 0,009, Hedgen g = 0,335; 95 % luottamusväli 0,083–0,586). Yksilöllisesti toteutettujen interventioiden osalta näyttäytyi pieni, tilastollisesti merkitsevä efektikoko (z (8) = 2,846, p = 0,004, Hedgen g = 0,444; 95 % luottamusväli 0,138–0,749) verrokkiryhmään verrattuna. Ryhmämuotoisesti toteutettujen interventioiden osalta efektikoko ei ollut tilastollisesti merkitsevä verrokkiryhmään verrattuna (z (8) = 0,170, p = 0,170, Hedgen g = 0,035; 95 % luottamusväli -0,366–0,436). Interventiot (3 kpl), jotka kohdistuivat lapseen, osoittivat tilastollisesti merkitsevän, suuren efektikoon (z (3) = 2,954, p = 0,003, Hedgen g = 0,903; 95 % luottamusväli 0,304–1,501). Kolmessa tutkimuksessa, jossa osallistujina olivat lapsi ja vanhempi, efektikoko oli pieni ja tilastollisesti merkitsevä (z (3) = 2,387, p = 0,017, Hedgen g = 0,291; 95 % luottamusväli 0,052–0,529). Yksi tutkimuksista kohdistui ASD-lapseen ja ikätoveriin ja yksi tutkimus opettajiin, mutta näiden efektikoot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (z (1) = 0,094, p = 0,925, Hedgen g = 0,033; 95 % luottamusväli -0,663–0,730) sekä (z (1) = 0,142, p = 0,887, Hedgen g = 0,036; 95 % luottamusväli -0,455–0,526).
Yhteenvetona tutkimustulokset osoittivat, että leikki-interventiot, jotka kohdistuvat autismikirjon häiriöiseen lapseen, ovat tilastollisesti merkitsevästi vaikuttavia. Yksilökuntoutus näyttäytyi jonkin verran ryhmämuotoista kuntoutusta vaikuttavammalta.
Harha: Julkaisuharha arvioitiin pieneksi. Sisällytettyjen tutkimusten harhaa ei käsitelty meta-analyysissä.
Tutkimustyyppi: meta-analyysi