KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Epävakaa persoonallisuus
Käyvän hoidon potilasversiot |  Julkaistu: 2015-08-05   Aihepiiri(t): Kuntoutus, Nuorisopsykiatria, Psykiatria, Yleislääketiede
Mikä on Käypä hoito -suositus?
Kirsi Tarnanen, Jyrki Korkeila ja Arja Tuunainen
PDF Tulosta

Epävakaa persoonallisuus

Käyvän hoidon potilasversiot
5.8.2015
Kirsi Tarnanen, Jyrki Korkeila ja Arja Tuunainen

Käypä hoito -suositus «Epävakaa persoonallisuus»1

Epävakaa persoonallisuushäiriö on mielenterveyden häiriö, joka heikentää toimintakykyä merkittävästi. Sen oireet voivat vaihdella paljonkin, mutta keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistä ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa muiden ihmisten kanssa. Hoitona on ensisijaisesti psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkkeet.

Mitä tarkoitetaan persoonallisuudella?

Persoonallisuuden piirteet ovat pysyviä tapoja havainnoida ja suhtautua toisiin sekä ymmärtää itseä ja ympäristöä. Tunteiden syvyys, ailahtelevuus ja impulsiivisuus ovat normaaleja persoonallisuuden piirteitä, mutta epävakaasta persoonallisuudesta kärsivillä ne ovat normaalia korostuneempia.

Epävakaa persoonallisuus

Epävakaan persoonan käsitys omasta itsestä on epäjohdonmukainen ja vaihteleva. Käsitystä leimaa rajoittuneisuus ja heikko omanarvontunto – olen epäonnistunut, vajavainen tai hävettävä. Myös vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa on vaikeuksia, ja kielteiset tunteet ovat herkemmin pinnalla kuin tasapainoisella ihmisellä. Epävakaa reagoi etenkin kaikkiin ympäristön negatiivisiin ärsykkeisiin sietämättömän voimakkaasti.

Oireet

Keskeisimpiä oireita on tunne-elämän epävakaus: tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden tai masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä. Mieliala vaihtelee (alakulo, masennus, ärtyneisyys, ahdistus, epätoivo, jopa hallitsematon viha) joko ilman erityistä syytä tai tilanteiden mukaan jopa useita kertoja päivässä. Kyky tunnistaa ja arvioida omia kielteisiä tunteita ja ajatuksia on puutteellinen.

Sellaisiin tilanteisiin, joissa epävakaa persoonallisuus kokee tulleensa torjutuksi, reagoidaan voimakkaalla häpeän tunteella; tällöin toisiin kohdistetaan vihaa tai häiriön muut oireet saattavat voimistua. Kriisitilanteet koetaan nopeasti lisääntyvänä tuskaisuutena, joka voi kestää suurimman osan päivästä.

Toimintaa leimaa impulsiivisuus, joka saattaa näkyä esimerkiksi päihteiden käyttönä, ruoan ahmimisena, holtittomana seksielämänä, pelihimona, osteluna tai varasteluna.

Sosiaalisten roolien merkitys (hyljätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko, ripustautuminen toiseen ihmiseen) on korostunut. Toisten ihmisten kanssa on vaikea tulla toimeen, ja ihmissuhteita sävyttävät vihamielisyys, turvattomuus, epäluulo ja epäluottamus. Potilas on myös herkkä toisten kielteisille arvioille.

Useita riskitekijöitä

Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät ja joskus myös lapsuusajan psykiatrinen häiriö tai vaikeat ja traumaattiset lapsuudenkokemukset.

Tytöillä esinuoruusiän oireet (ahdistuneisuus, masennus, murrosiän uhmakkuus ja käytöshäiriöoireet) saattavat ennakoida persoonallisuushäiriötä aikuisiässä. Poikien käyttäytymisongelmat ja käytöshäiriöt taas saattavat ennakoida useammin epäsosiaalista kuin epävakaata persoonallisuutta.

Toteaminen mahdollisimman varhain

On suositeltavaa, että epävakaa persoonallisuus todettaisiin jo nuoruusiässä. Diagnosoinnista, hoidosta ja hoitojen järjestämisestä vastaa psykiatrinen avohoitoyksikkö, joka toimii kiinteästi yhteistyössä psykiatrisen sairaalaosaston, perusterveydenhuollon, päihdehuollon, sosiaalipuolen ja psykoterapiapalveluja tuottavan tahon kanssa.

Diagnostiikassa kiinnitetään huomiota oireilun kestoon pitkällä aikavälillä, sillä oireisto on yleensä jo nähtävissä murrosiän lopulla tai nuorella aikuisiällä.

Hoitona terapiaa, tarvittaessa lisänä lääkkeitä

Ensisijainen hoitomuoto on psykoterapia. Epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon kehitettyjen psykoterapeuttisten menetelmien on todettu olevan tehokkaita.

Joitakin häiriön oireita voidaan lievittää lääkehoidolla. Jos potilaalla on samanaikaisesti jokin muukin psykiatrinen häiriö, sekin saattaa edellyttää lääkehoitoa. Jos epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivällä on myös samanaikainen päihdeongelma, sitäkin on hoidettava tehokkaasti.

Hoidon alussa yksityiskohdista sovitaan yhteistyössä potilaan kanssa. Vaikka epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät käyttävät runsaasti eri hoitopalveluja, heidän on vaikeaa noudattaa hoitoa koskevia sopimuksia. Se voi vaikeuttaa niin fyysisten sairauksien hoitamista kuin pitkäaikaista psykoterapiaakin.

Terapiassa potilasta autetaan hahmottamaan käyttäytymisensä seurauksia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tällä pyritään siihen, että potilaan ottaisi enemmän vastuuta omasta hoidostaan ja kykenisi ratkaisemaan ongelmiaan. On tarpeellista opettaa myös tunteiden merkitystä, tunnistamista, havainnointia ja säätelyä. Oireiden hallinnassa auttavat esimerkiksi rentoutus ja erilaiset työvälineet, kuten turvapaikkamielikuvat, muistutuskortit ja oirepäiväkirja.

Häiriön hoitoon kehitetyt yksilö- ja ryhmäpsykoterapiat tai näiden yhdistelmät ovat todennäköisesti tavanomaista psykiatrista hoitoa tehokkaampia, mutta myös perheterapioista saattaa olla hyötyä. Perheiden tapaaminen voi keventää omaisten taakkaa, ja se voi myös lievittää mahdollisia ristiriitatilanteita potilaan ja omaisten sekä omaisten ja hoitoyksiköiden kesken. Tavallisimpia perheen kohtaamia ongelmia ovat kommunikaatiovaikeudet, vaikeudet suhtautumisessa vihamielisiin reaktioihin ja pelko sairastuneen itsemurhasta. Tavoitteena on lisätä perheenjäsenten kykyä ottaa toistensa kokemukset vakavasti.

Ennuste

Vaikka epävakaan persoonallisuuden hoito voi kestää vuosia, se auttaa potilasta: useimmilla epävakaa persoonallisuushäiriö ja sen piirteet lievittyvät huomattavasti ensimmäisten 10 vuoden kuluessa. Keskimäärin 20 vuoden kuluttua psykiatrisessa sairaalassa hoidetuista potilaista jopa joka 5. on oireeton, ja osalla potilaista on enää lieviä tai jaksoittaisia keskivaikeita oireita, ja heidän toimintakykynsä on kohtalainen. Heikentynyt toimintakyky ja työkyky korjaantuvat muuta oireistoa hitaammin.

Yleisyys

Epävakaata persoonallisuushäiriötä esiintyy väestössä keskimäärin 0,6 prosenttia. Perusterveydenhuollon potilaista 6 prosentilla, psykiatrisen avohoidon potilaista 10 prosentilla ja sairaalapotilaista 20 prosentilla saattaa olla tämä häiriö. Esiintyvyys on suurimmillaan nuorilla aikuisilla, naimattomilla naisilla sekä vähän koulutetuilla ja pienituloisilla.

Mitä on epävakaa persoonallisuushäiriö?

  • Käsitys omasta itsestä on rajoittunut, jäykkä tai epävakaa.
  • Kielteiset tunteet ovat pinnalla.
  • Tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä.
  • Torjutuksi tulemiseen reagoidaan voimakkaalla häpeän tunteella.
  • Toimintaa leimaa huomattava impulsiivisuus ja päivittäinen mielialan vaihtelu.
  • Vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on vaikeaa.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, psykiatrian professori, ylilääkäri Jyrki Korkeila ja Käypä hoito -toimittaja, kliinisen neurofysiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Arja Tuunainen.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko