Taitojen vasta kehittyessä jokaisella lapsella on joskus ongelmia, mutta ikätasosta
poikkeavaa käyttäytymistä voi esiintyä monien kehityksellisten ongelmien yhteydessä.
Käytöspulmien tai -ongelmien taustalla on erilaisia syitä, ja riippumatta ongelmien
etiologiasta ja diagnoosista käyttäytymiseen liittyviä taitoja voidaan harjoitella
«Aro T, Laakso ML (toim.). Taaperosta taitavaksi to...»2, «Sajaniemi N, Mäkelä J. Ihminen voi hyvin joukossa....»3.
Varhaiskasvatuksessa on keskeistä turvata jokaiselle lapselle turvallinen kasvuympäristö,
jossa lapsi saa kokea onnistumisen ja yhteenkuuluvuuden tunteita (Varhaiskasvatussuunnitelman
perusteet, 2016) «Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetus...»7.
Varhaiskasvatuslain (36/1973) «Varhaiskasvatuslaki 1973/36. Saatavilla osoitteess...»8 mukaan lapsella on oikeus tarkoituksenmukaiseen kehityksen ja oppimisen tukeen (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki) tuen tarpeen ilmettyä.
Lapsen tuen tarve tulee tunnistaa, tuen tulee olla riittävän aikaisin aloitettua ja
oikein kohdistettua. Tuki tulee toteuttaa inkluusion periaatteiden mukaisesti, ja
se tuodaan lapsen omaan kasvuympäristöön.
Tuen on vastattava yksilöllisiin tarpeisiin, olla kannustavaa ja sen tulee turvata
lapselle oppimisen kokemuksia.
Tuki suunnitellaan yhteistyössä vanhempien kanssa, ja tarvittaessa yhteistyötä tehdään
muiden tahojen kanssa.
Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee sopia vanhempien ja lastenneuvolan, lastensuojelun,
kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita
varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista.
Monialainen yhteistyö toteutetaan aina huoltajan suostumuksella, lukuun ottamatta
lastensuojeluilmoitusta, josta ilmoitetaan huoltajille.
Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa tietojen antoa ja salassapitoa koskevia säännöksiä.
Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen
ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen
jatkuvuus lapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti.
Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilymiseen. Tuen
tarkoituksenmukaisuutta tulee myös jatkuvasti arvioida ja muuttaa sitä tarpeen mukaan.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittelevät, että tukitoimet ovat joko
1) pedagogisia tukitoimia
2) rakenteellisia tukitoimia tai
3) muita hyvinvointia tukevia tukitoimia.
Varhaiskasvatuksen järjestäjät (kunnat tai yksityiset palveluntuottajat) päättävät
itsenäisesti tuen järjestämisen käytännöistä.
1. Pedagogiset tukitoimet
Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut,
erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö.
Lapselle annettavaan tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen
ja kommunikoinnin tukeminen.
Käyttäytymisen pulmina näyttäytyvään tuen tarpeeseen vastataan usein pedagogisin tukitoimin.
Keskeistä ovat opettajien ja varhaiskasvatushenkilöstön pedagogiset taidot. Pedagogiset
tukitoimet rakennetaan siten, että lapselle syntyy todellisia mahdollisuuksia oppia
itsesäätelytaitoja sekä sellaisia tapoja toimia, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä.
Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan käytettävissä on oltava lasten päivähoidossa esiintyvää
tarvetta vastaavasti varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja. Varhaiskasvatuksen erityisopettajaa voidaan konsultoida antamaan pedagogisia ohjeita sellaisen ryhmän aikuisille, jossa
on lapsi(a), jo(i)lla on erityisiä käyttäytymisen haasteita.
Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon
asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.
Kunnissa ja palveluntuottajilla on hyvä olla kuvattuna toimintamalli, mikäli varhaiskasvatuksessa
herää huoli siitä, että annettavat tukitoimet eivät ole riittäviä, ja tueksi tarvitaan
terveydenhuollon palveluita tai tutkimuksia. Käyttäytymiseen liittyvissä ongelmissa
ensisijaisia yhteistyötahoja ovat neuvolat, perheneuvolat ja lastensuojelu.
Kirjallisuutta
Ahonen L. Varhaiskasvattajan toiminta päiväkodin haastavissa kasvatustilanteissa.
Väitöskirja. Tampere: Tampere University Press, 2015
Aro T, Laakso ML (toim.). Taaperosta taitavaksi toimijaksi. Itsesäätelytaitojen kehitys
ja tukeminen. Jyväskylä: Niilo Mäki -instituutti, 2011
Sajaniemi N, Mäkelä J. Ihminen voi hyvin joukossa. Kirjassa: Uusitalo-Malmivaara L
(toim.). Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-Kustannus, 2015
Björkqvist K, Österman K, Kaukiainen A. Social intelligence – empathy = aggression?
Aggress Viol Behav 2000;5:191-200
Repo L, Repo J. Integrating bullying prevention in early childhood education pedagogy.
Kirjassa: Saracho O (toim.) Contemporary Perspectives in Early Childhood Education.
Information Age Publishing 2016:285-306
Pihlaja P. "Behave yourself!" Examining meanings assigned to children with socio-emotional
difficulties. Disabil Soc 2008;23:5-15
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Opetushallitus 2016. Tampere: Juvenes
Print – Suomen yliopistopaino Oy. Saatavilla osoitteessa: https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/varhaiskasvatus/1266381/tiedot
Varhaiskasvatuslaki 1973/36. Saatavilla osoitteessa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730036
Gustavsson L. Växa – inte lyda. Stockholm: Norstedts, 2010
Wolfgang CH, Wolfgang ME. School for young children. Developmentally appropriate practices.
2. painos. Needham, US: A Viacom Company, 1999
Harris JR. Socialization, personality development, and the child's environments: comment
on Vandell (2000). Dev Psychol 2000;36:711-23 «PMID: 11081695»PubMed
Siegel DJ, Bryson TP. No-drama discipline. The whole-brain way to calm the chaos and
nurture your child developing mind. New York: Bantam Books, 2014
Siegel D. The Developing Mind. 2. painos. New York: The Guildford Press, 2012
Repo L. Bullying and its prevention in early childhood education. Helsinki: University
of Helsinki 2015. Department of Teacher Education, Doctoral dissertation, nro 367