Muistisairauksiin liittyviä määritelmiä

• Kognitiivisilla eli tiedonkäsittelyn oireilla tarkoitetaan ongelmia, jotka ilmenevät tiedonkäsittelyn osa-alueiden heikentymisenä tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa, abstraktissa ajattelussa, orientaatiossa, kielellisissä toiminnoissa, muistitoiminnoissa taikka visuospatiaalisissa tai visuokonstruktiivisissa toiminnoissa.
• Muistioire viittaa episodisen muistin (tapahtumamuistin) ja semanttisen muistin (asiamuistin) toiminnassa esiintyviin vaikeuksiin. Nämä voivat johtua otsa- tai ohimolohkon toiminnan muutoksista, jotka aiheuttavat mieleen painamisen, muistissa säilyttämisen tai mieleen palauttamisen hankaluutta. Muistioiretta arvioitaessa huomioidaan myös tarkkaavuus, työmuisti ja toiminnanohjaus.
• Lievä kognitiivinen heikentyminen (mild cognitive impairment, MCI) on oiretermi. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on subjektiivinen muistioire tai oire muulla tiedonkäsittelyn osa-alueella ja objektiivisesti on todettu tiedonkäsittelyn yhden tai useamman osa-alueen selvä heikkeneminen aikaisemmasta suoritustasosta, mutta jokapäiväisistä toimista selviytyminen ei ole vaikeutunut merkittävästi eivätkä minkään muistisairauden diagnostiset kriteerit täyty. MCI ei ole varsinainen diagnoosi, vaan oirekokonaisuus, jolla on useita erillisiä syitä. Silloin, kun lievän tiedonkäsittelyn heikentymisen takana tiedetään olevan esimerkiksi tietty etenevä muistisairaus, kuten Alzheimerin tauti (AT), suositellaan puhuttavaksi sairauden varhaisesta vaiheesta eikä enää MCI:stä. Ks. lisätietoaineisto Lievä tiedonkäsittelyn heikentyminen (MCI) «Lievä tiedonkäsittelyn heikentyminen (MCI)»1.
• Muistisairaudella tarkoitetaan sairautta, joka heikentää sekä muistia että muita tiedonkäsittelyn alueita, kuten kielellisiä toimintoja, näönvaraista hahmottamista ja toiminnanohjausta. Etenevät muistisairaudet johtavat useimmiten muistin ja tiedonkäsittelyn dementia-asteiseen heikentymiseen. Yleisimmät muistisairaudet ovat Alzheimerin tauti (AT), aivoverenkiertosairaudet AVH (suurten suonten tauti, pienten suonten tauti, kognitiivisesti kriittiset infarktit), Lewyn kappale -patologiaan liittyvät sairaudet, kuten Lewyn kappale -tauti (LKT) ja Parkinsonin taudin muistisairaus (PT-muistisairaus) ja otsa-ohimolohkorappeumat (frontotemporaalinen dementia = FTD, etenevä sujumaton afasia, semanttinen dementia).
• Vaskulaarinen kognitiivinen heikentymä (vascular cognitive impairment, VCI) aiheuttaa muistin ja tiedonkäsittelyn heikentymää. Se kattaa oireiden kirjon, joka ulottuu rajautuneista oireista vähintään yhdellä tiedonkäsittelyn osa-alueella aina laaja-alaiseen, etenevään ns. dementia-asteiseen sairauteen. VCI-ryhmään on usein liitetty myös AT-potilaat, joilla on kliinisesti merkittävä aivoverenkiertosairaus (AT + AVH). VCI on oireyhtymä, joka liittyy monen tyyppisiin verisuoniperäisiin tekijöihin ja aivomuutoksiin ja jolla on toisistaan poikkeavia syitä ja kliinisiä taudinkuvia. VCI:n keskeisiä lajeja ovat pienten suonten tauti (subkortikaalinen tauti), suurten suonten tauti (kortikaalinen tauti, kutsuttu myös moni-infarktitaudiksi) ja tiedonkäsittelyn kannalta kriittisellä alueella olevan infarktin (kognitiivisesti kriittinen infarkti) aiheuttamat tilat.
• Omatoimisuudella tarkoitetaan kykyä selviytyä jokapäiväisistä toimista (activities in daily living, ADL). Omatoimisuus edellyttää perustoimintojen (esimerkiksi henkilökohtainen hygienia, ruokailu, liikkuminen = basic activities in daily living, bADL) sekä monimutkaisten tai instrumentaalisten toimintojen (esimerkiksi talouden suunnittelu ja rahan käyttö, kodinkoneiden käyttö, työkyky, harrastukset = instrumental activities in daily living, IADL) sujumista vaikeuksitta ja kommunikaatiokykyä.
• Dementialla tarkoitetaan useamman kuin yhden kognitiivisen toiminnon heikentymistä aikaisempaan suoritustasoon nähden siinä määrin, että se heikentää itsenäistä selviytymistä jokapäiväisissä toimissa, työssä tai sosiaalisissa suhteissa. Dementia on oireyhtymä, ei erillinen sairaus. Dementiassa kognition heikentyminen johtuu elimellisestä syystä. Dementia on kliinisen oireyhtymän diagnoosi, jonka potilaan tunteva lääkäri tekee riittävien tutkimusten perusteella. Dementian syy voi olla etenevä sairaus (esim. AT), pysyvä jälkitila (esim. aivovamma) tai hoidolla parannettava sairaus (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta). Dementiaan johtavia muistisairauksia (esim. AT) kutsutaan nykyään eteneviksi muistisairauksiksi.
• Neuropsykiatrisilla oireilla tarkoitetaan muistisairauden aiheuttamia haitallisia muutoksia käyttäytymisessä tai tunne-elämässä (behavioral and psychological symptoms of dementia, BPSD). Näitä oireita ovat muun muassa aggressio, ahdistuneisuus, apatia, depressio, harha-aistimukset, harhaluulot, itsensä vahingoittaminen, kuljeskelu, poikkeava motorinen käytös ja karkailu, tarkoitukseton pukeutuminen ja riisuutuminen, tavaroiden keräily ja kätkeminen ja ärtyneisyys.
• Yleisvaikutelma tarkoittaa ammattihenkilön tekemään haastatteluun ja kliiniseen tutkimukseen perustuvaa kokonaisvaltaista arviota henkilön oireista ja niissä tapahtuneista muutoksista ja viittaa Alzheimer-lääketutkimuksissa käytettyyn vastemuuttujaan (clinician's interview-based impression of change, CIBIC) tai vastaavaan.
• Muistipoliklinikalla tarkoitetaan muistisairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyttä moniammatillista terveydenhuollon työryhmää. Pienimmillään kyseessä on perusterveydenhuollon Muistitiimi, jossa muistisairauksiin perehtynyt lääkäri ja muistihoitaja tekevät yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa.
• Muistihoitajalla tarkoitetaan etenevien muistisairauksien hoitoon perehtynyttä terveydenhuollon henkilöä. Muistihoitaja toimii lääkärin työparina muistisairauksien tunnistamisessa, taudinmäärityksessä, hoidossa, ohjannassa ja seurannassa..
• Muistikoordinaattorilla tarkoitetaan etenevien muistisairauksien hoitoon perehtynyttä terveydenhuollon tai sosiaalialan ammattihenkilöä, jonka vastuulla on muistipotilaan hoidon koordinointi sekä ongelmien ennakointi ja ratkaiseminen yhdessä perheen kanssa kotona asumisen eri vaiheissa. Koordinaattorin työparina on lääkäri.

Viite «Erkinjuntti T, Remes R, Rinne J, Soininen H (toim....»1.