Laajalti käytössä olevat oraalisen glukoosirasituksen (OGTT) raja-arvot perustuvat kansainväliseen monikeskustutkimukseen, jossa tehtiin 75 g OGTT 23 316:lle raskaana olevalle raskausviikoilla 24–32 (Hapo-tutkimus). Tutkimukseen osallistui 15 keskusta ympäri maailman.
Hoitavat lääkärit eivät olleet tietoisia sokerirasitusten tuloksista, mutta tutkimuksen alkuvaiheessa poissuljettiin ne naiset, joilla verenglukoosin paastoarvo oli > 5,8 tai 2 tunnin arvo > 11,1 mmol/l (1,7 % tutkituista). Primaariset päätetapahtumat olivat >90. persentiilin syntymäpaino, suunniteltu keisarileikkaus, kliinisesti määritelty vastasyntyneen hypoglykemia ja napaveren > 90. persentiilin C-peptidipitoisuus. Sekundaariset päätetapahtumat olivat pre-eklampsia, ennenaikainen synnytys, hartiadystokia/synnytystrauma, hyperbilirubinemia ja vastasyntyneen teho-osastohoito.
Sekä primaari- että sekundaaripäätetapahtumien osuus lisääntyi OGTT:n glukoosiarvojen nousun myötä ilman kynnysarvoja. Muuttujista kaikkien kolmen glukoosiarvojen lineaarisen nousun kanssa assosioituivat > 90. persentiilin syntymäpaino, napaveren C-peptidipitoisuus ja vastasyntyneen ihopoimun paksuus (skinfold thickness).
Raskausdiabeteksen diagnostisiksi raja-arvoiksi päätettiin ne glukoosiarvot, joiden OR-arvo oli 1,75 edellä mainittujen kolmen päätetapahtuman kohdalla kaikkien OGTT-arvojen keskiarvoihin nähden (paastoarvo 4,5, 1 tunnin arvo 7,4 ja 2 tunnin arvo 6,2 mmol/l). Näin ollen raja-arvoiksi määräytyivät paaston sekä 1 ja 2 tunnin osalta 5,1, 10,0 ja 8,5 mmol/l. Näiden arvojen mukaan pelkkä paastoarvo oli poikkeava 8,3 %:lla, pelkkä 1 tunnin arvo 5,7 %:lla ja pelkkä 2 tunnin arvo 2,1 %:lla, eli yhteensä 16,1 %:lla oli sokerirasitustestissä vähintään yksi poikkeava arvo.
Raskausdiabetesdiagnoosi tehdään yhden poikkeavan OGTT:n arvon perusteella.