Imukupin ja pihtisynnytysten vaikutus myöhempään virtsankarkailuun:
Yhdysvalloissa tehdyssä prospektiivisessa tutkimuksessa «Arya LA, Jackson ND, Myers DL ym. Risk of new-onse...»1 verrattiin virtsankarkailun ilmaantuvuutta spontaanin ja imukuppi- tai pihtiavusteisen
synnytyksen jälkeen aikaisemmin oireettomilla ensisynnyttäjillä. Välittömästi synnytyksen
jälkeen karkailua esiintyi kaikissa ryhmissä saman verran (12,2–13,3 %), mutta
1 vuoden kuluttua pihtiavusteisesti synnyttäneillä karkailua esiintyi (11 %) 4-kertainen
määrä spontaanisti (2,9 %) tai imukuppiavusteisesti (2,8 %) synnyttäneisiin verrattuna.
Toisessa, niin ikään Yhdysvalloissa tehdyssä retrospektiivisessä tutkimuksessa «Van Kessel K, Reed S, Newton K ym. The second stag...»2 pihtisynnytyksen jälkeisen ponnistuskarkailun riski oli noin 10-kertainen (OR 10,4,
p = 0,04, 95 % luottamusväli 1,2–93,4) spontaaniin alatiesynnytykseen verrattuna.
Kanadalaisen poikkileikkaustutkimuksen «Baydock SA, Flood C, Schulz JA ym. Prevalence and ...»3 (n = 632) mukaan pihtisynnytykseen liittyi 4 kuukautta synnytyksen jälkeen kohonnut
virtsankarkailun riski (RR 1,5; 95 % luottamusväli 1,1–2,1), joka oli selvempi
(RR 2,2; 95 % luottamusväli 1,4–3,6) pakkokarkailun suhteen.
Näistä tutkimuksista poiketen norjalaisessa EPINCONT-tutkimuksessa «Rortveit G, Daltveit AK, Hannestad YS ym. Vaginal ...»4 (n = 11 397) sekä imukuppi- että pihtisynnytyksellä oli jossain määrin virtsankarkailulta
suojaava vaikutus. Karkailua esiintyi imukuppiryhmässä 20,9 %, pihtisynnytysryhmässä
22,5 % ja spontaanisti synnyttäneiden ryhmässä 24,3 %.
Kanadalaisessa tutkimuksessa «Hatem M, Pasquier JC, Fraser W ym. Factors associa...»5 (n = 2 492) selviteltiin virtsankarkailun ja synnytystapahtumien yhteyttä puoli vuotta
synnytyksen jälkeen ja todettiin, että karkailua esiintyi kaikkiaan 29,6 %, ja sen
riski oli lisääntynyt hartiadystokian (RR 2,90; 95 % luottamusväli 1,09–7,69),
pitkittyneen ponnistusvaiheen (RR 1,67; 95 % luottamusväli 1,11–2,51) ja 3–4
asteen repeämän (RR 4,00; 95 % luottamusväli 2,32–6,89) yhteydessä.
Välilihan rutiinimaisen leikkauksen (episiotomian) on ajateltu vähentävän synnytyskanavan
repeämien ja peräaukon sulkijalihaksen vaurioitumisen vaaraa ja suojaavan myös joiltakin
myöhemmiltä ongelmilta, kuten virtsankarkailulta. Cochrane-katsauksen «Carroli G, Mignini L. Episiotomy for vaginal birth...»6 (8 tutkimusta, n = 5 541) mukaan virtsankarkailun esiintymisessä ei ollut eroa, tehtiinpä
välilihan leikkaus rutiinimaisesti tai vasta harkitusti tilanteen vaatiessa synnytyksen
aikana (RR 0,98; 95 % luottamusväli 0,79–1,20).
Menopaussi
Vaikka virtsankarkailu yleistyy iän myötä ja hormonaalisilla tekijöillä voisi siten
olla merkitystä oireiden synnyssä ja vaikeutumisessa, vanhemmissa tutkimuksissa kuukautisten
loppumiseen liittyen ei ole todettu mitään erityistä piikkiä virtsankarkailun ilmaantuvuudessa
«Thom DH, Brown JS. Reproductive and hormonal risk ...»7. Tuoreessa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa (n = 9 197) todettiin synnyttämättömillä
naisilla virtsankarkailun lisääntyvän melko lineaarisesti iän myötä, vaikka haittaavaa
virtsankarkailua esiintyi vaihdevuosi-iän jälkeen (55–64 vuotta) enemmän (7,1
%, 95 % luottamusväli 6,0–8,.4), kuin nuoremmissa (25–54 vuotta) ikäryhmissä
(3,0–4,7 %) «Al-Mukhtar Othman J, Åkervall S, Milsom I ym. Urin...»33.
Brittiläisessä kohorttitutkimuksessa «Mishra GD, Cardozo L, Kuh D. Menopausal transition...»8 seurattiin vuosittain 48-vuotiaita naisia, kunnes he täyttivät 54 vuotta (n = 1 211)
ja todettiin, että postmenopausaaliseen tilanteeseen verrattuna premenopaussissa (OR
1,39, 95 % luottamusväli 1,11–1,73) ja kuukautisten loppumisen aikoihin (OR
1,39, 95 % luottamusväli 1,40–1,71) ponnistuskarkailun riski oli jonkin verran
suurentunut. Pakkokarkailun suhteen ei vastaavia eroja todettu.
Kiinalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Zhu L, Lang J, Wang H ym. The prevalence of and po...»9, johon osallistui 5 300 yli 20-vuotiasta naista, todettiin, että premenopausaaliseen
tilanteeseen verrattuna oli ponnistuskarkailun riski hieman suurentunut sekä perimenopaussissa
(OR 1,4, 95 % luottamusväli 1,076–1,885) että postmenopaussissa (OR 1,5, 95
% luottamusväli 1,182–1,983).
Laskeumat
Virtsankarkailu ja lantion alueen laskeumat esiintyvät usein samanaikaisesti, sillä
noin 60 %:lla laskeumapotilaista todetaan myös virtsankarkailua ja noin 40 %:lla virtsankarkailupotilaista
todetaan jonkin asteinen laskeuma «Buchsbaum GM. Urinary incontinence and pelvic orga...»10. Toisaalta karkailu saattaa ilmaantua tai pahentua myös laskeumaleikkauksen jälkeen
«Al-Mandeel H, Ross S, Robert M ym. Incidence of st...»11. Vaikka emättimen etuseinämän laskeumiin (RR 2,5, 95 % luottamusväli 1,5–4,2)
ja kohdunlaskeumiin (RR 4,1, 95 % luottamusväli 2,2–7,9) onkin raportoitu liittyvän
lisääntynyt virtsankarkailun riski, näihin tutkimuksiin liittyy runsaasti metodologisia
ongelmia. Lisäksi karkailuoireet ja anatomisten muutosten sijainti ja vaikeusaste
vastaavat huonosti toisiaan.
Virtsankarkailun muodoista tavallisin laskeumiin liittyvä muoto on sekamuotoinen karkailu.
Amerikkalaisessa tutkimuksessa «Lowder JL, Frankman EA, Ghetti C ym. Lower urinary...»12 (n = 336, keskimäärin 62-vuotiasta naista) todettiin laskeumapotilaiden virtsankarkailusta
72 % olevan sekamuotoista, 24 % pakkokarkailua ja vain alle 1 % oli puhdasta ponnistuskarkailua,
joskin sekamuotoisessa karkailussa 57 %:lla oli selkeä ponnistuskomponentti.
Ruotsalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Miedel A, Tegerstedt G, Maehle-Schmidt M ym. Sympt...»13 (n = 280) pyrittiin selvittämään, liittyvätkö virtsankarkailu ja lantionpohjan oireet
johonkin tiettyyn laskeuman muotoon. Pakkokarkailua esiintyi vaihtelevasti sekä etu-
että takaseinämän laskeumissa. Ponnistuskarkailu liittyi enemmän takaseinämän laskeumiin
(RR 5,4; 95 % luottamusväli 1,9–15,2). Ulostamiseen liittyvät ongelmat olivat
taas tavallisempia etuseinämän laskeumissa. Selkeää yhteyttä laskeuman vaikeusasteen
ja oireilun välillä ei todettu.
Amerikkalaisessa kohorttitutkimuksessa «Brubaker L, Rickey L, Xu Y ym. Symptoms of combine...»14 (n = 1 252) selvitettiin virtsankarkailun ja mahdollisen laskeuman vaikeusasteen
yhteyttä naisilla, jotka olivat tulossa virtsankarkailuleikkaukseen. Todettiin, että
laskeumaoireet pahenivat anatomisen laskeumamuutoksen suurentuessa, mutta virtsankarkailun
vaikeusastetta kuvaavista testeistä kahdella (UDI, IIQ) ei ollut yhteyttä laskeuman
vaikeusasteeseen ja kolmas testi (MESA) oli trendinomaisesti kääntäen verrannollinen
laskeuman vaikeusasteeseen. Jos sen sijaan potilaalle oli aiemmin tehty karkailu-
tai laskeumaleikkaus, karkailuoireet olivat tällöin subjektiivisesti vaikeammat kuin
ensimmäiseen leikkaukseen tulevilla. Virtsankarkailun yhteydessä todetun laskeuman
sijainnista tai vaikeusasteesta ei voida luotettavasti päätellä virtsankarkailun muotoa,
vaikeusastetta tai mahdollisen hoidon onnistumista.
Laajassa norjalaisessa väestöpohjaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (EPINCONT) «Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes...»17 tutkittiin virtsankarkailun ja diabeteksen yhteyttä yli 20-vuotiailla naisilla (n
= 21 057). Diabetes todettiin kaikkiaan 685 naisella. Virtsankarkailua ilmeni kaikkiaan
39 %:lla, jos sairasti diabetesta ja 26 %:lla, jos ei sairastanut. Diabeetikoiden
virtsankarkailu oli myös keskimäärin vaikea-asteisempaa kuin ei-diabeetikoilla. Diabeetikoilla
todettiin enemmän pakko- ja sekamuotoista karkailua kuin ponnistuskarkailua. Assosiaatio
säilyi merkitsevänä pakkokarkailun (OR 1,49, 95 % luottamusväli 1,03–2,16),
sekamuotoisen karkailun (OR 1,32, 95 % luottamusväli 1,05–1,67) ja vaikea-asteisen
karkailun (OR 1,54, 95 % luottamusväli 1,21–1,96) osalta, vaikka aineisto kaltaistettiin
iän, painon ja synnyttäneisyyden suhteen.
Varsin laajassa amerikkalaisessa kohorttitutkimuksessa (Nurses' Health Study I ja
II) «Danforth KN, Townsend MK, Curhan GC ym. Type 2 dia...»18 selviteltiin tyypin 2 diabeteksen ja virtsankarkailun yleisyyttä 37–79-vuotiailla
naisilla (n = 71 650). Viikoittaista virtsankarkailua todettiin 8,7 %:lla diabeetikoista
ja 5,3 %:lla ei-diabeetikoista. Sekoittavien tekijöiden vakioinnin jälkeen diabeetikoiden
virtsankarkailun riski oli 1,2-kertainen (95 % luottamusväli 1,0–1,3) verrattuna
ei-diabeetikoihin. Lisääntynyt riski liittyi pääasiassa pakkokarkailuun (OR 1,4, 95
% luottamusväli 1,0–1,9). Sekamuotoisen ja ponnistuskarkailun suhteen ryhmät
eivät eronneet toisistaan merkitsevästi.
Diabeteksen vaikutus virtsankarkailuun voi välittyä neuropaattisten tai mikrovaskulaaristen
muutosten tai hyperglykemian indusoiman polyurian kautta. Vaikka virtsankarkailu assosioituukin
muutamiin diabeteksen kliinisiin ilmentymiin, mikään yksittäinen diabetekseen liittyvä
riskitekijä ei selitä lisääntynyttä virtsankarkailua diabeteksen yhteydessä «Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes...»19.
Suolentoiminnan häiriöt
Virtsankarkailulla ja ulosteenpidätyskyvyttömyydellä on vahva yhteys (OR 10,4, 95
% luottamusväli 1,40–20,2) mahdollisesti siitä syystä, että niiden aiheuttajana
ovat osittain samat prosessit «Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary...»15.
Tämä yhteys on vahvistettu myös hollantilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Slieker-ten Hove MC, Pool-Goudzwaard AL, Eijkemans...»20, johon osallistui 1 869 yli 45-vuotiasta naista. Sekä virtsankarkailua että kaasun-
tai ulosteenpidätyskyvyttömyyttä esiintyi 7,7 %:lla. Pakkovirtsankarkailusta kärsivillä
oli 4,3-kertainen (95 % luottamusväli 2,4–7,9) riski ulosteenpidätyskyvyttömyyteen
ja puolestaan ulosteenpidätyskyvyttömillä oli 5,8-kertainen riski (95 % luottamusväli
1,8–18,2) pakkovirtsankarkailuun.
Ummetuksen ja virtsankarkailun yhteys voi olla myös kaksisuuntainen siten, että ummetuksesta
kärsiville ilmaantuu tavallista herkemmin virtsankarkailua ja päinvastoin. Näihin
liittyy usein lantion alueen laskeumia.
Rasvojen kokonaismäärän ja etenkin tyydytettyjen rasvahappojen käytön määrän todettiin
assosioituvan ponnistuskarkailuun.
Eniten rasvoja käyttävän viidenneksen riski virtsankarkailuun oli 2-kertainen verrattuna
rasvoja vähiten käyttävään viidennekseen (OR 2,02, 95 % luottamusväli 1,33–3,05).
Tulos ei muuttunut, vaikka BMI huomioitiin.
Myöskään kokonaisenergian saannissa ei ollut eroja.
Tutkituista 11 vitamiinista ainoastaan B12-vitamiinin lisääntynyt käyttö (p = 0,03) ja tutkituista 9 hivenaineesta ainoastaan
sinkin lisääntynyt käyttö (p = 0,04) lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi virtsankarkailun
ilmaantumista.
Toisessa saman tutkimuksen osiossa «Dallosso HM, McGrother CW, Matthews RJ ym. The ass...»23 hiilihappopitoisten juomien runsas käyttö lisäsi sekä pakko- että ponnistuskarkailua,
mutta nesteiden käytön kokonaismäärällä ei ollut vaikutusta.
Vihannesten ja leivän runsas käyttö vähensi virtsankarkailun riskiä.
Amerikkalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Maserejian NN, Giovannucci EL, McVary KT ym. Dieta...»24 (n = 2 060) selvitettiin kokonaisenergian saantia ja eri ravintoaineryhmien osuutta
suhteessa virtsankarkailuun. Kokonaisenergian saanti korreloitui virtsankarkailuun
siten, että kun verrattiin korkeinta viidennestä matalimpaan, niin virtsankarkailun
riski oli lähes kolminkertainen (RR 2,86; 95 % luottamusväli 1,56–5,23). Hiilihydraattien,
valkuaisen tai kokonaisrasvojen saanti ei korreloinut virtsankarkailuun, mutta sen
sijaan tyydytettyjen ja monityydyttämättömien rasvojen suhde (korkeimman viidenneksen
suhde matalimpaan) korreloi positiivisesti virtsankarkailuun (RR 2,48; 95 % luottamusväli
1,22–5,06).
Nesteiden käyttö
Laajassa Nurses' Health Study tutkimuksessa (n = 65 167) selvitettiin nautittujen
nesteiden määrän vaikutusta naisten virtsankarkailuun «Townsend MK, Jura YH, Curhan GC ym. Fluid intake a...»34. 37–79-vuotiaita naisia seurattiin 4 vuoden ajan. Nautitun nesteen määrä ei
ollut yhteydessä minkään virtsankarkailutyypin riskiin. Tutkimuksen perusteella ei
voida suosittaa nesterajoitusta virtsankarkailun ehkäisemiseksi.
Kokeellisissa tutkimuksissa kofeiinin on todettu stimuloivan rakkolihasta ja kohottavan
rakon täyttöpainetta pakkokarkailusta kärsivillä potilailla, mutta sen mahdollinen
diureettinen vaikutus on epäselvä.
Kofeiinin vaikutuksista virtsankarkailuun on saatu ristiriitaisia tuloksia.
Laajassa norjalaisessa EPINCONT-tutkimuksessa «Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smok...»25runsaasti (yli 3 kupillista/pv) teetä juovilla naisilla esiintyi ponnistus- (OR 1,3,
95 % luottamusväli 1,1–1,5) ja sekamuotoista karkailua (OR 1,5; 95 % luottamusväli
1,3–1,8) enemmän kuin teetä juomattomilla naisilla.
Sen sijaan runsaasti (yli 3 kupillista/pv) kahvia juovilla esiintyi ponnistuskarkailua
hieman enemmän (OR 1,2, 95 % luottamusväli 1,1–1,5), mutta vaikeaa sekatyyppistä
karkailua vähemmän (OR 0,7, 95 % luottamusväli 0,5–0,9) kuin kahvia juomattomilla.
Laajassa NHS-kohorttitutkimuksissa «Jura YH, Townsend MK, Curhan GC ym. Caffeine intak...»36 seurattiin 65 176 naista 4 vuoden ajan. Kofeiinin kulutusta verrattiin virtsankarkailun
esiintyvyyteen. Vain lievä yhteys havaittiin suurimman saannin ryhmässä (> 450 mg
kofeiinia eli 4,5 kahvikupillista päivässä) verrattuna pienimmän saannin ryhmään (<
150 mg kofeiinia eli 1,5 kahvikupillista päivässä). Tämä yhteys näytti liittyvän lähinnä
pakkovirtsankarkailuun (RR 1,34, 95 % luottamusväli 1,00–1,80), ja riski kasvoi
saannin lisääntymisen myötä (p = 0,05). Sen sijaan ponnistusvirtsankarkailuun tai
sekamuotoiseen virtsankarkailuun kofeiinin saannin lisääntymisellä ei näyttänyt olevan
yhteyttä (p = 0,75 ja 0,19).
Japanilaisessa tutkimuksessa «Hirayama F, Lee AH. Green tea drinking is inversel...»37 runsas vihreän teen nauttiminen näytti suojaavan virtsankarkailulta OR 0,37 (95 %
luottamusväli 0,15–0,91), kun vertailtiin yli 700 ml/ vrk juovia kokonaan juomattomiin.
Tupakointi
Norjalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smok...»25 todettiin, että virtsankarkailun riski oli lisääntynyt sekä runsaasti tupakoivilla
(OR 1,3, 95 % luottamusväli 1,1–1,6) että aikaisemmin runsaasti tupakoineilla
mutta lopettaneilla (OR 1,7, 95 % luottamusväli 1,4–2,0). Sekamuotoisen karkailun
suhteen riskiluvut olivat vielä suuremmat: OR 1,6 (95 % luottamusväli 1,2–2,1)
ja OR 2,2 (95 % luottamusväli 1,7–2,8). Vaikean virtsankarkailun esiintyvyys
oli lievästi lisääntynyt myös vähemmän tupakoivilla (OR 1,3, 95 % luottamusväli 1,1–1,5)
ja tupakoineilla (OR 1,2, 95 % luottamusväli 1,1–1,5). Vähemmän kuin 1 savukeaskin
päivässä tupakoivilla ei ponnistusvirtsankarkailun riski ollut lisääntynyt tässä tutkimuksessa.
Toisaalta kotimaisessa otantatutkimuksessa «Tähtinen RM, Auvinen A, Cartwright R ym. Smoking a...»38 todettiin sekä aikaisemman että nykyisen tupakoinnin lisäävän tihentynyttä virtsaamistarvetta
(OR 1,7, 95 % luottamusväli 1,0–3,1 ja OR 3,0, 95 % luottamusväli 1,8–5,0)
ja virtsapakko-oireita (OR 1,8, 95 % luottamusväli 1,2–2,9 ja OR 2,7, 95 %
luottamusväli 1,7–4,2) verrattuna koskaan tupakoimattomiin, mutta ei ponnistus-
(OR 1,4, 95 % luottamusväli 0,9–2,1 ja OR 0,8, 95 % luottamusväli 0,5–1,3)
tai pakkovirtsankarkailua (OR 1,8, 95 % luottamusväli 0,8–4,3 ja OR 1,5, 95
% luottamusväli 0,6–3,8). Kun vähän tupakoivia (1–10 savuketta/pv) verrattiin
runsaasti tupakoiviin (yli 10 savuketta/pv), runsaasti tupakoivilla oli enemmän tihentynyttä
virtsaamistarvetta (OR 2,2, 95 % luottamusväli 1,2–4,3) ja virtsapakko-oireita
(OR 2,1, 95 % luottamusväli 1,1–3,9), mutta ponnistus- (OR 1,3, 95 % luottamusväli
0,6–2,8) tai pakkovirtsankarkailun (OR 1,7, 95 % luottamusväli 0,3–8,5)
riski ei ollut lisääntynyt.
Sosioekonomiset tekijät
Korkeampi koulutustaso ja sosiaalinen asema näyttävät liittyvän lisääntyneeseen virtsankarkailun
esiintymiseen vielä lukuisien sekoittavien tekijöiden poistamisen jälkeenkin «Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary...»15.
Erityisesti tämä koskee lievää muotoa ja ponnistuskarkailua.
Osittain tilanne voi selittyä sillä, että korkeammassa asemassa olevat kokevat oireet
herkemmin kiusallisiksi ja hakeutuvat tästä syystä herkemmin tutkimuksiin ja hoitoon.
Sen sijaan taloudellisen tilanteen ja virtsankarkailun välillä ei ole voitu osoittaa
selvää yhteyttä.
Rotu ja perimä
Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa (Nurses' Health Study II) «Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influe...»27selviteltiin virtsankarkailun ja sen eri vaikeusasteiden rodullista jakaantumista
37–54-vuotiailla naisilla (n = 83 355). Valkoiseen rotuun verrattuna virtsankarkailua
esiintyi afrikkalaista alkuperää olevilla naisilla merkitsevästi vähemmän. Satunnaisen
karkailun (1–2 kertaa kuukaudessa) suhteen riskiluku oli 0,58 (95 % luottamusväli
0,48–0,69), toistuvan karkailun (vähintään kerran viikossa) 0,56 (95 % luottamusväli
0,48–0,65) ja vaikean karkailun (alusvaatteiden kastuminen) 0,49 (95 % luottamusväli
0,40–0,60). Myös aasialaista alkuperää olevilla naisilla todettiin virtsankarkailua
vähemmän kuin valkoihoisilla. Vastaavat riskiluvut olivat satunnaisessa karkailussa
0,78 (95 % luottamusväli 0,67–0,92), toistuvassa karkailussa 0,71 (95 % luottamusväli
0,61–0,83) ja vaikeassa karkailussa 0,57 (95 % luottamusväli 0,46–0,72).
Latinalaisen ja valkoisen rodun suhteen ei karkailun esiintymisessä todettu merkitseviä
eroja.
Toisessa, niin ikään yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimuksessa «Danforth KN, Townsend MK, Lifford K ym. Risk facto...»28 puolestaan selviteltiin virtsankarkailun ja sen eri muotojen rodullista vaihtelua
40–69-vuotiailla naisilla (n = 2 109). Viikoittaista virtsankarkailua ilmeni
eniten latinalaista alkuperää olevilla naisilla (36 %), toiseksi eniten valkoihoisilla
(30 %), sen jälkeen afrikkalaista alkuperää olevilla (25 %) ja vähiten aasialaisilla
(19 %). Virtsankarkailun eri muodoista ponnistuskarkailua ilmeni latinalaisella rodulla
18 %, valkoihoisilla 15 %, afrikkalaista alkuperää olevilla 8 % ja aasialaisilla 8
%. Pakkokarkailun suhteen vastaavat luvut olivat 10 %, 9 %, 14 % ja 7 %. Lukuisten
sekoittavien tekijöiden (ikä, BMI, synnyttäneisyys, menopaussi, kohdunpoisto, estrogeenien
käyttö, diabetes) vakioinnin jälkeen ponnistuskarkailun riski oli afrikkalaista alkuperää
olevilla (OR 0,36, 95 % luottamusväli 0,23–0,57) ja aasialaisilla (OR 0,54,
95 % luottamusväli 0,34–0,86) merkitsevästi pienempi kuin valkoihoisilla. Pakkokarkailun
suhteen ei todettu merkitseviä eroja valkoihoisten ja aasialaisten tai afrikkalaista
alkuperää olevien välillä.
Norjalaisen EPINCONT-tutkimuksen yhdessä osiossa «Thom DH, van den Eeden SK, Ragins AI ym. Differenc...»29 selvitettiin myös inkontinenssin mahdollista perinnöllistä taipumusta ja todettiin,
että virtsankarkailusta kärsivien äitien (n = 6 021) tyttärillä (n = 7 629) oli kohonnut
riski sekä ponnistuskarkailun (OR 1,5, 95 % luottamusväli 1,3–1,8), sekamuotoisen
karkailun (OR 1,6, 95 % luottamusväli 1,2–2,0) että pakkokarkailun (OR 1,8,
95 % luottamusväli 0,8–3,9) suhteen. Virtsankarkailusta kärsivien naisten (n
= 2 104) nuoremmilla sisarilla (n = 2 426) todettiin myös kohonnut riski ponnistuskarkailun
(OR 1,8, 95 % luottamusväli 1,3–2,3) ja sekamuotoisen karkailun (OR 1,7, 95
% luottamusväli 1,1–2,8), mutta ei pakkokarkailun suhteen.
Ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa «Hannestad YS, Lie RT, Rortveit G ym. Familial risk...»30 identifioitiin 3 376 monotsygoottista ja 5 067 ditsygoottista kaksosparia vuosilta
1926–58 ja verrattiin heille tehtyjen ponnistusvirtsankarkailuleikkausten määrää.
Tilastollisen mallinnuksen jälkeen saatiin tulokseksi, että perimä (0,41, 95 % luottamusväli
0,07–0,74) ja eri elinympäristö (0,40, 95 % luottamusväli 0,27–0,53)
vastasivat molemmat noin kahdesta viidesosasta ja yhteinen elinympäristö noin yhdestä
viidesosasta (0,19, 95 % luottamusväli 0,00–0,47) todetusta vaihtelusta karkailuleikkausten
määrissä.
Ehkäisypillereiden käyttö
Amerikkalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influe...»27 (NHS II, n = 83 355) kartoitettiin myös ehkäisypillereiden käytön ja virtsankarkailun
mahdollista yhteyttä ja todettiin, että aiemmin pillereitä käyttäneillä oli lievästi
kohonnut karkailun riski sekä satunnaisen (RR 1,18; 95 % luottamusväli 1,12–1,26),
viikoittaisen (RR 1,21; 95 % luottamusväli 1,15–1,28) että vaikean (RR 1,20;
95 % luottamusväli 1,12–1,29) karkailun suhteen verrattuna niihin, jotka eivät
koskaan olleet käyttäneet pillereitä. Tutkimushetkellä pillereitä käyttäneillä riskiluvut
viikoittaisen karkailun suhteen (RR 1,13; 95 % luottamusväli 1,05–1,21) olivat
hieman pienemmät ja satunnaisen (RR 1,14; 95 % luottamusväli 0,96–1,12) tai
vaikea-asteisen (RR 0,97; 95 % luottamusväli 0,89–1,07) karkailun suhteen riski
ei ollut suurentunut lainkaan. Saman tutkimusaineiston myöhemmässä analyysissa «Townsend MK, Curhan GC, Resnick NM ym. Oral contra...»31 todettiin lisäksi, että jos pillereiden käyttö oli jatkunut vähintään 10 vuotta,
viikoittaisen karkailun riski lisääntyi (RR 1,48; 95 % luottamusväli 1,13–1,95).
Pillereiden käyttö näyttäisi lisäävän lähinnä pakkokarkailun (RR 2,48; 95 % luottamusväli
1,07–5,76) eikä niinkään ponnistuskarkailun (RR 1,04; 95 % luottamusväli 0,78–1,40)
riskiä.
Arya LA, Jackson ND, Myers DL ym. Risk of new-onset urinary incontinence after forceps
and vacuum delivery in primiparous women. Am J Obstet Gynecol 2001;185:1318-23; discussion
1323-4 «PMID: 11744903»PubMed
Van Kessel K, Reed S, Newton K ym. The second stage of labor and stress urinary incontinence.
Am J Obstet Gynecol 2001;184:1571-5 «PMID: 11408883»PubMed
Baydock SA, Flood C, Schulz JA ym. Prevalence and risk factors for urinary and fecal
incontinence four months after vaginal delivery. J Obstet Gynaecol Can 2009;31:36-41
«PMID: 19208281»PubMed
Rortveit G, Daltveit AK, Hannestad YS ym. Vaginal delivery parameters and urinary
incontinence: the Norwegian EPINCONT study. Am J Obstet Gynecol 2003;189:1268-74 «PMID: 14634552»PubMed
Hatem M, Pasquier JC, Fraser W ym. Factors associated with postpartum urinary/anal
incontinence in primiparous women in Quebec. J Obstet Gynaecol Can 2007;29:232-9 «PMID: 17346493»PubMed
Carroli G, Mignini L. Episiotomy for vaginal birth. Cochrane Database Syst Rev 2009;:CD000081
«PMID: 19160176»PubMed
Thom DH, Brown JS. Reproductive and hormonal risk factors for urinary incontinence
in later life: a review of the clinical and epidemiologic literature. J Am Geriatr
Soc 1998;46:1411-7 «PMID: 9809764»PubMed
Mishra GD, Cardozo L, Kuh D. Menopausal transition and the risk of urinary incontinence:
results from a British prospective cohort. BJU Int 2010;106:1170-5 «PMID: 20346050»PubMed
Zhu L, Lang J, Wang H ym. The prevalence of and potential risk factors for female
urinary incontinence in Beijing, China. Menopause 2008;15:566-9 «PMID: 18467955»PubMed
Buchsbaum GM. Urinary incontinence and pelvic organ prolapse. Minerva Urol Nefrol
2006;58:311-9 «PMID: 17268396»PubMed
Al-Mandeel H, Ross S, Robert M ym. Incidence of stress urinary incontinence following
vaginal repair of pelvic organ prolapse in objectively continent women. Neurourol
Urodyn 2011;30:390-4 «PMID: 21284021»PubMed
Lowder JL, Frankman EA, Ghetti C ym. Lower urinary tract symptoms in women with pelvic
organ prolapse. Int Urogynecol J 2010;21:665-72 «PMID: 20076947»PubMed
Miedel A, Tegerstedt G, Maehle-Schmidt M ym. Symptoms and pelvic support defects in
specific compartments. Obstet Gynecol 2008;112:851-8 «PMID: 18827128»PubMed
Brubaker L, Rickey L, Xu Y ym. Symptoms of combined prolapse and urinary incontinence
in large surgical cohorts. Obstet Gynecol 2010;115:310-6 «PMID: 20093904»PubMed
Holroyd-Leduc JM, Straus SE. Management of urinary incontinence in women: scientific
review. JAMA 2004;291:986-95 «PMID: 14982915»PubMed
Brown JS, Grady D, Ouslander JG ym. Prevalence of urinary incontinence and associated
risk factors in postmenopausal women. Heart & Estrogen/Progestin Replacement Study
(HERS) Research Group. Obstet Gynecol 1999;94:66-70 «PMID: 10389720»PubMed
Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes and urinary incontinence - prevalence
data from Norway. Acta Obstet Gynecol Scand 2007;86:1256-62 «PMID: 17851814»PubMed
Danforth KN, Townsend MK, Curhan GC ym. Type 2 diabetes mellitus and risk of stress,
urge and mixed urinary incontinence. J Urol 2009;181:193-7 «PMID: 19013621»PubMed
Ebbesen MH, Hannestad YS, Midthjell K ym. Diabetes related risk factors did not explain
the increased risk for urinary incontinence among women with diabetes. The Norwegian
HUNT/EPINCONT study. BMC Urol 2009;9:11 «PMID: 19740449»PubMed
Slieker-ten Hove MC, Pool-Goudzwaard AL, Eijkemans MJ ym. Prevalence of double incontinence,
risks and influence on quality of life in a general female population. Neurourol Urodyn
2010;29:545-50 «PMID: 19634171»PubMed
van Beurden M, van Der Vange N, ten Kate FJ ym. Restricted surgical management of
vulvar intraepithelial neoplasia 3: Focus on exclusion of invasion and on relief of
symptoms. Int J Gynecol Cancer 1998;8:73-77 «PMID: 11576286»PubMed
Dallosso H, Matthews R, McGrother C ym. Diet as a risk factor for the development
of stress urinary incontinence: a longitudinal study in women. Eur J Clin Nutr 2004;58:920-6
«PMID: 15164113»PubMed
Dallosso HM, McGrother CW, Matthews RJ ym. The association of diet and other lifestyle
factors with overactive bladder and stress incontinence: a longitudinal study in women.
BJU Int 2003;92:69-77 «PMID: 12823386»PubMed
Maserejian NN, Giovannucci EL, McVary KT ym. Dietary macronutrient and energy intake
and urinary incontinence in women. Am J Epidemiol 2010;171:1116-25 «PMID: 20421220»PubMed
Hannestad YS, Rortveit G, Daltveit AK ym. Are smoking and other lifestyle factors
associated with female urinary incontinence? The Norwegian EPINCONT Study. BJOG 2003;110:247-54
«PMID: 12628262»PubMed
Tomlinson BU, Dougherty MC, Pendergast JF ym. Dietary caffeine, fluid intake and urinary
incontinence in older rural women. Int Urogynecol J Pelvic Floor Dysfunct 1999;10:22-8
«PMID: 10207763»PubMed
Altman D, Forsman M, Falconer C ym. Genetic influence on stress urinary incontinence
and pelvic organ prolapse. Eur Urol 2008;54:918-22 «PMID: 18155350»PubMed
Danforth KN, Townsend MK, Lifford K ym. Risk factors for urinary incontinence among
middle-aged women. Am J Obstet Gynecol 2006;194:339-45 «PMID: 16458626»PubMed
Thom DH, van den Eeden SK, Ragins AI ym. Differences in prevalence of urinary incontinence
by race/ethnicity. J Urol 2006;175:259-64 «PMID: 16406923»PubMed
Hannestad YS, Lie RT, Rortveit G ym. Familial risk of urinary incontinence in women:
population based cross sectional study. BMJ 2004;329:889-91 «PMID: 15485965»PubMed
Townsend MK, Curhan GC, Resnick NM ym. Oral contraceptive use and incident urinary
incontinence in premenopausal women. J Urol 2009;181:2170-5 «PMID: 19296979»PubMed
Finkelstein MM. Medical conditions, medications, and urinary incontinence. Analysis
of a population-based survey. Can Fam Physician 2002;48:96-101 «PMID: 11852617»PubMed
Al-Mukhtar Othman J, Åkervall S, Milsom I ym. Urinary incontinence in nulliparous
women aged 25-64 years: a national survey. Am J Obstet Gynecol 2017;216:149.e1-149.e11
«PMID: 27720862»PubMed
Townsend MK, Jura YH, Curhan GC ym. Fluid intake and risk of stress, urgency, and
mixed urinary incontinence. Am J Obstet Gynecol 2011;205:73.e1-6 «PMID: 21481835»PubMed
Imamura M, Williams K, Wells M ym. Lifestyle interventions for the treatment of urinary
incontinence in adults. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD003505 «PMID: 26630349»PubMed
Jura YH, Townsend MK, Curhan GC ym. Caffeine intake, and the risk of stress, urgency
and mixed urinary incontinence. J Urol 2011;185:1775-80 «PMID: 21420114»PubMed
Hirayama F, Lee AH. Green tea drinking is inversely associated with urinary incontinence
in middle-aged and older women. Neurourol Urodyn 2011;30:1262-5 «PMID: 21404319»PubMed
Tähtinen RM, Auvinen A, Cartwright R ym. Smoking and bladder symptoms in women. Obstet
Gynecol 2011;118:643-8 «PMID: 21860295»PubMed