Retrospektiivinen potilassarja «van Esch EM, Dam MC, Osse ME ym. Clinical characte...»1 vuosina 1990–2012 Belgiassa yhdessä klinikassa hoidetuista 73 VIN-potilaasta (uVIN). 33 naisella (45,2 %) ensimmäinen hoito oli eksisio, 25 naisella (34,2 %) laservaporisaatio ja lisäksi oli yhdistettyjä hoitoja. Eksision jälkeen residuaalimuutos löytyi 15,7 %:lla hoidetuista ja 22,9 %:lla laservaporisaation jälkeen.
Puolelle hoidetuista tuli rekurrenssi ensimmäisen hoidon jälkeen (mediaani toteamiseen 14 kuukautta). Eksision jälkeen rekurrenssi kehittyi 48,8 %:lle ja laservaporisaation jälkeen 56 %:lle. Multifokaalisuus oli ainoa prognostinen tekijä, joka korreloi uusimiseen.
Retrospektiivinen potilassarja «Jones RW, Rowan DM, Stewart AW. Vulvar intraepithe...»2 vuosina 1962–2003 Uudessa-Seelannissa yhdessä klinikassa ja yhdellä yksityisvastaanotolla hoidetuista 405 potilaasta. Diagnoosit olivat histologisesti varmennettuja ("warty, basaloid tai mixed VIN", pääasiassa VIN 3). 47 potilaan VIN-muutos parani koepalan oton jälkeen ilman hoitoa. Eksisiolla hoidettiin 194 naista, joista 34 % tarvitsi toisen hoidon. Laservaporisaatiolla hoidettiin 118 naista, joista 39 % tarvitsi toisen hoidon.
Jos resekaatin reunat olivat puhtaat, vain 15 % tarvitsi myöhemmin hoitoa, mutta jos reunat eivät olleet puhtaat, 50 % tarvitsi uudelleen hoitoa. Toinen hoito tarvittiin 42 %:ssa tapauksista, jos muutos oli multifokaalinen, mutta vain 31 %:ssa unifokaalisissa muutoksissa. 2 %:lle kehittyi syöpä todennäköisesti puutteellisen hoidon vuoksi (mediaaniaika 2,4 vuotta). 1,8 %:lle kehittyi syöpä myöhään (mediaani 13,8 vuotta) eri paikkaan todennäköisesti HPV-infektion pohjalta.
Retrospektiivinen potilassarja «Modesitt SC, Waters AB, Walton L ym. Vulvar intrae...»3 vuosina 1989–1995 Pohjois-Amerikassa University of North Carolina Hospitals klinikassa hoidetuista, histologisesti varmistetuista 73 VIN 3 potilaasta. Kaikki hoidettiin kirurgisesti paikallisella, laajalla eksisiolla. Ensimmäisessä hoidossa todettiin SCC 22 %:lla. 59 potilasta seurattiin vähintään 7 kuukautta, ja heistä 66 %:lla resekaatin reunat eivät olleet puhtaat, 31 %:lla reunat olivat puhtaat ja 3 %:lla asiasta ei ollut tietoa.
Kun resekaatin reunat olivat puhtaat, rekurrenssi todettiin 17 %:lla, mutta 46 %:lla (x 3), jos reunat eivät olleet puhtaat. Mutta siis 54 %:lla ei todettu rekurrenssia, vaikka reunat resekaatin reunat eivät olleet puhtaat. Multifokaalisissa muutoksissa todettiin tilastollisesti enemmän (p = 0,03) rekurrensseja.
Retrospektiivinen potilassarja «McNally OM, Mulvany NJ, Pagano R ym. VIN 3: a clin...»4 vuosina 1981–1997 Australiassa yhdessä klinikassa hoidetuista 101 VIN 3 potilaasta. Histologinen varmistus oli ennen hoitoa 34,7 %:lla, mutta kaikilla, joiden hoito oli ablatiivinen. Keskimääräinen seuranta-aika oli 36 kuukautta (vaihtelu 2–184 kuukautta ). 39 potilaalla tauti oli multisentrinen. Hoito oli seuraava: vulvektomia 7, skinning vulvektomia 5, partielli vulvektomia 6, laaja paikallinen eksisio 77 (78 %), laserablaatio 3, diatermia 1, eksisio + laser 2. LSA-muutoksia oli vain 7/101 potilaalla.
Multifokaalisuus ei ennustanut residuaalia tai rekurrenssia. 47/95 resekaatin reunat olivat positiiviset, 42/95 negatiiviset ja 6/95 epävarmat. 53 potilaalla, joilla resekaatin reunat olivat positiiviset tai epävarmat, residuaali todettiin 12 ja rekurrenssi 13 potilaalla. Resekaatin reunat olivat puhtaat 42 potilaalla, ja heillä residuaali todettiin 3 ja rekurrenssi 5 tapauksessa. Suurin osa rekurrensseista tuli 3 vuoden kuluessa.
Prospektiivinen useassa italialaisessa sairaalassa toteutettu tutkimus «Frega A, Sesti F, Sopracordevole F ym. Imiquimod 5...»5, jossa 40 uVIN-muutosta hoidettiin imikimodivoiteella ja 40 uVIN-muutosta veitsieksisiolla. Kaikkia potilaita seurattiin 5 vuotta 6 kuukauden välein. Mukana ei ollut VIN 1-muutoksia eikä potilaita, jotka saivat useampia kuin yhden hoidon. Imikimodia käytettiin paikallisesti 16 viikon ajan 2 kertaa viikossa. Jos hoitotulos oli partielli responssi, annettiin toinen hoitosykli. Jos tulos ei vieläkään ollut CR tai tuli relapsi, muutos hoidettiin kirurgisesti.
Imikimodilla hoidetuilla rekurrensseja oli 15,6 % ja relapseja (rekurrenssit + hoidon epäonnistumiset) 68,7 %. Kirurgisesti hoidetuilla oli relapseja 44,7 %. Multifokaalisuus lisäsi relapseja (p = 0,03). Hoitotulos oli parempi kirurgisesti hoidetuilla (p = 0,04). Kaiken kaikkiaan täydellinen hoitovaste kirurgisesti hoidetuilla saatiin 55 %:ssa ja imikimodilla hoidetuilla 31 %:ssa.
Kommentit:
«van Esch EM, Dam MC, Osse ME ym. Clinical characte...»1: Potilasmäärä oli pieni ja keskiseuranta-aika 49 kuukautta. Kaikki uVIN-muutoksia.
«Jones RW, Rowan DM, Stewart AW. Vulvar intraepithe...»2: Potilasmäärä oli iso eikä siinä ehkä ollut d-VIN-potilaita, koska potilaiden kuvauksessa ei mainita mahdollisia dermatooseja. 215 naista (puolet) seurattiin yli 5 vuotta ja 102 naista (neljäsosa) yli 10 vuotta.
«Modesitt SC, Waters AB, Walton L ym. Vulvar intrae...»3: dVIN- ja uVIN-muutoksia ei eroteltu. Kaikki hoidettu eksisiolla.
«McNally OM, Mulvany NJ, Pagano R ym. VIN 3: a clin...»4: Artikkelin taulukossa resekaatin reunaan ulottuva muutos lisäsi residuaaleja tai rekurrensseja (p ˂ 0,05). Pohdinnassa kirjoittavat toteavat, ettei heidän työssään resekaatin reunojen puhtaus vaikuttanut residuaaleihin tai rekurrensseihin.
«Frega A, Sesti F, Sopracordevole F ym. Imiquimod 5...»5: Kirjoittajien päätelmän mukaan edelleen kirurginen hoito on paras VIN-muutoksissa. Multifokaalisuuden vaikutusta hoitotulokseen ei esitetty erikseen eri hoitoryhmissä.
Kokonaiskommentti: Persistenssiä, relapsia ja rekurrenssia ei aina voi erottaa potilassarjoissa.