Prospektiiviseen avoimeen tutkimukseen «Donald JF, Rimmer DM. An open evaluation of a 3-da...»1 otettiin 199 iältään 15–55-vuotiasta naista, jotka eivät olleet raskaana, ja joilla oli vähintään 2 seuraavista oireista: tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa, kuume tai alaselkäkipu. Poissulkukriteerit olivat yliherkkyys penisilliinille tai kefalosporiineille, epäily pyelonefriitistä (vaikea selkäkipu, kuume ≥ 38,5 C°), tiedossa oleva virtsateiden rakenteellinen vika tai yli 4 VTI:ta viimeisten 12 kuukauden aikana. Tutkittavat saivat 400 mg:n aloitusannoksen pivmesillinaamia ja sitten 200 mg x 3 yhteensä 10 tabletin kuurin loppuun (3 vrk). Lopullisesta analyysistä suljettiin pois 15 tutkittavaa joko seurannan puuttumisen, lääkkeen ennenaikaisen lopettamisen tai muuta mikrobilääkehoitoa vaatineen toisen infektion takia.
2–3 päivää mikrobilääkekuurin loppumisen jälkeen 91 % hoidetuista koki oireidensa helpottaneen. Pivmesillinaamille in vitro herkistä bakteereista 94 % oli hävinnyt virtsasta ja pivmesillinaamille in vitro resistenteistäkin bakteereista 92 %.
Satunnaistetussa prospektiivisessa tutkijan kannalta sokkoutetussa englantilaisessa monikeskustutkimuksessa «Richards HH. Comparative efficacy of 3-day and 7-d...»2 18–55-vuotiaita naisia, jotka eivät olleet raskaana, ja joilla oli tihentynyt virtsaamistarve ja kirvelyä virtsassa, hoidettiin pivmesillinaamilla joko annoksella 200 mg 2 x 2 kolmen päivän ajan (n = 94) tai 200 mg x 2 seitsemän päivän ajan (n = 89). Poissulkukriteereinä olivat allergia joko penisilliinille tai kefalosporiinille, maksan vajaatoiminta, tiedossa oleva munuaisten tai virtsateiden rakenteellinen sairaus tai virtsatieinfektio edeltävän 4 viikon aikana.
Hoidon jälkeen oireet olivat vähentyneet 88 % kummassakin ryhmässä. Täydelliset bakteriologiset tiedot oli käytettävissä 134 tutkittavasta, ja virtsassa kasvanut patogeeni saatiin hävitettyä 95 % tutkittavista 3 päivän hoidolla ja 100 % tutkittavista 7 päivän hoidolla.
Avoimeen satunnaistettuun tanskalaiseen avohoidossa toteutettuun monikeskustutkimukseen «Hansen PH, Kristensen KH, Lenler-Eriksen HA ym. [P...»3 otettiin 221 iältään 16–80-vuotiasta potilasta (8 % miehiä), joilla oli 2 tai useampia VTI:oon sopivia oireita (tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa, kuumetta ≤ 38,5 C° tai alaselkäkipua). Tutkittavat satunnaistettiin saamaan pivmesillinaamia joko 200 mg 2 x 3 kolmen päivän ajan tai 200 mg x 3 seitsemän päivän ajan.
Bakteriologinen vaste antibiootille 2 päivän kuluttua antibiootin loppumisen jälkeen oli 93 % 3 päivää hoidetuilla ja 87 % 7 päivää hoidetuilla.
Yhdysvaltalaiseen avohoitopotilailla toteutettuun satunnaistettuun kaksoissokkoutettuun monikeskustutkimukseen «Menday AP. Comparison of pivmecillinam and cephale...»4 otettiin 18–87-vuotiaita naisia, joilla oli oireiden perusteella akuutti komplisoitumaton kystiitti. Poissulkukriteereinä olivat raskaus ja imetys, yliherkkyys penisilliinille tai kefalosporiineille, pyelonefriittiin sopivat oireet, seerumin kreatiniini yli viitealueen, pitkäaikainen katetrointi, neurogeeninen rakon tyhjenemishäiriö, lähiaikoina tehty virtsateihin kohdistuva toimenpide tai virtsankulkuhäiriö, aikaisemmin sairastettu pyelonefriitti tai munuaiskivet. Potilaat satunnaistettiin saamaan joko pivmesillinaamia 200 mg x 3 kolmen päivän ajan tai kefaleksiinia 250 mg x 4 seitsemän päivän ajan. Täydelliset tutkimustulokset oli saatavilla 107 pivmesillinaamiryhmään satunnaistetusta (naisia 105, miehiä 2) ja kefaleksiiniryhmästä 109 (naisia 107, miehiä 2).
Kliinisesti parantuneita pivmesillinaamiryhmässä oli 95,3 % ja kefaleksiiniryhmässä 93,6 %. Bakteeri saatiin hävitettyä 90 % pivmesillinaamia saaneista ja 82 % kefaleksiinia saaneista.
Pohjoisruotsalaisessa prospektiivisessa lumekontrolloidussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Nicolle LE, Madsen KS, Debeeck GO ym. Three days o...»5 verrattiin 3 eri pivmesillinaamiannoksen tehoa lumeeseen. Tutkimuksen kohteena olivat sekä bakteriologinen vaste että oireiden paraneminen. Mukaan otettiin yli 18-vuotiaita naisia, joilla oli kystiittiin sopivia oireita (kirvely virtsatessa, häpyluun yläpuolinen tai alaselkäkipu, virtsaamispakko), mutta ei viimeaikaista mikrobilääkehoitoa VTI:hin, sukupuolitautiepäilyä, diabetesta, virtsateiden rakenteellista poikkeavuutta, pyeloneftiittiin sopivia oireita, raskautta tai yliherkkyyttä penisilliiniryhmän aineille. Tutkimukseen otettiin 1 143 naista, joista 281 sai pivmesillinaamia annoksella 200 mg x 3 seitsemän päivää (A), 220 200 mg x 2 seitsemän päivää (B), 285 400 mg x 2 kolme päivää (C) ja 288 lumetta (D). 79 % – 85 % – 75 % – 41 % tutkimushenkilöistä suoritti tutkimuksen loppuun asti. 884 potilaalla (77 %) oli merkittävä bakteriuria tutkimuksen alkaessa.
Pivmesillinaamia saaneiden potilaiden oireet hävisivät jokaisessa ryhmässä yhtä nopeasti: päivinä 5,8–10 ja 35–49 oireistaan parantuneiden potilaiden lukumäärät olivat 44 %, 55–65 % ja 65–72 %. Vastaavat luvut lumeella olivat 12–26 % ja 51 %. Bakteriologiset vasteet olivat 8–10 ja 35–49 päivän kuluttua hoidosta ryhmässä (A) 93 ja 89 %, ryhmässä (B) 94 ja 83 %, ryhmässä (C) 83 ja 86 % ja lumetta saaneessa ryhmässä (D) 34 ja 70 %.
Tanskalaisessa satunnaistetussa prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa «Ferry SA, Holm SE, Stenlund H ym. Clinical and bac...»6 verrattiin 3 päivän pivmesillinaamihoitoa (400 mg x 3) 3 päivän sulfahoitoon (1 g x 2). Tutkimukseen otettiin terveitä 18–65-vuotiaita naisia. Poissulkukriteereinä olivat yliherkkyys jommallekummalle käytetylle antibiootille, raskaus, rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus virtsateissä, immunovajavuus, diabetes tai muu krooninen sairaus, joka vaati lääkitystä tai seurantaa, oireet, jotka viittasivat pyeloneftriittiin, VTI viimeisten 3 kuukauden aikana, mikrobilääkehoito viimeisten 2 viikon aikana tai haluttomuus osallistua tutkimukseen. 175 tutkittavaa satunnaistettiin (89 pivmesillinaamiryhmään ja 86 sulfaryhmään). 3 ja 5 potilasta näistä ryhmistä ei osallistunut seurantakäynneille, joten analysoitavia tutkittavia oli 86 ja 81. 33 tutkittavalla oli alun perin negatiivinen virtsan bakteeriviljelynäyte.
Pivmesillinaamiryhmässä 46,5 % oli oireisia 2 päivän kuluttua antibiootin aloittamisesta ja sulfaryhmässä 66,3 %. 5 päivän kuluttua hoidon alkamisesta eroa ryhmien välillä ei enää ollut. 7–10 päivää hoidon alkamisesta 95,4 % pivmesillinaamia saaneista ja 92,6 % sulfaa saaneista oli oireettomia. Bakteriologinen paraneminen 7–10 päivää hoidon alusta saavutettiin 68,8 % pivmesillinaamiryhmässä ja 77,9 % sulfaryhmässä.
Kansainvälisessä prospektiivisessa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Bjerrum L, Gahrn-Hansen B, Grinsted P. Pivmecillin...»7 verrattiin 3 päivän pivmesillinaamihoitoa (400 mg x 2) 3 päivän norfloksasiinihoitoon (400 mg x 2). Tutkittavat olivat 18–65-vuotiaita naisia, joilla oli vähintään 1 akuuttiin kystiittiin sopiva oire (tihentynyt virtsaamistarve, virtsaamispakko, kirvely virtsatessa tai häpyluun yläpuolinen kipu). Poissulkukriteerit olivat oireiden kesto yli 7 vuorokautta, virtsateiden rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus, immunovajavuus, sukupuolitauti, epilepsia tai muu keskushermostosairaus, krooninen diabeteksen aiheuttama komplikaatio, glukoosi-6-fosfaatti-dehydrogenaasin puute, raskaus, imetys, lääkehoito, jolla on yhteisvaikutus jommankumman antibiootin metaboliaan tai joilla oli sairaushistoriassa kinolonihoidon aiheuttama jänteen katkeaminen, VTI:n tai muun infektion hoito antibiootilla edeltävän 2 viikon aikana tai ≥ 3 VTI:tä viimeisen vuoden kuluessa. 30 %:lla virtsan bakteeriviljely oli negatiivinen antibiootin alkaessa.
Bakteriologinen hoitovaste oli pivmesillinaamiryhmässä 222/298 (75 %) ja norfloksasiiniryhmässä 276/302 (91 %), p < 0,001, 95 % luottamusväli 12,0–21,8 11 ± 2 päivän kuluttua hoidon alusta. 4 päivän kuluttua hoidon alkamisesta kliininen paraneminen oli pivmesillinaamiryhmässä 434/457 (95 %) ja norfloksasiiniryhmässä 425/442 (96 %), p = 0,39; 95 % luottamusväli 1,5–3,9. Vastaavat luvut 11 ± 2 päivän kuluttua hoidon alkamisesta olivat 360/437 (82 %) ja 381/433 (88 %), p = 0,019, 95 % luottamusväli 0,9–10,3.
Suomalaiseen satunnaistettuun prospektiivisen avoimeen tutkimukseen «Pitkäjärvi T, Pyykönen ML, Kannisto K ym. Pivmecil...»8 otettiin 345 iältään 16–65-vuotiasta naista, joilla oli akuutin kystiitin oireet ja positiivinen virtsan bakteeriviljely. 46/345:llä virtsaviljely oli tutkimuksen alkaessa negatiivinen. Poissulkukriteerinä olivat diabetes, munuaiskivet, aikaisemmin resistentin bakteerin aiheuttama VTI, mikrobilääkehoito edeltävien 8 päivän aikana, raskaus tai yliherkkyys penisiliinille tai kefalosporiinille. Naiset satunnaistettiin saamaan pivmesillinaamia joko 400 mg x 3 kolmen päivän ajan tai 200 mg x 3 seitsemän päivän ajan.
Oireet olivat parantuneet 5 päivän kuluttua mikrobilääkehoidon päättymisen jälkeen. 127/151 (84 %) 3 päivää pivmesillinaamia saaneilta ja 4–5 viikon kuluttua 104/145 (86 %). 7 päivän hoidon jälkeen vastaavat luvut olivat 134/148 (91 %) ja 105/133 (88 %). 5 päivää hoidosta bakteriologiset vasteet olivat 138/151 (91 %) (3 pv) ja 139/148 (94 %) (7 pv) sekä 4–5 viikon kuluttua vastaavasti 106/134 (88 %) ja 113/134 (95 %).
Suomalaisessa avoimessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Gordin A, Kalima S, Mäkelä P ym. Comparison of thr...»9 verrattiin sulfa-trimetopriimihoitoa (160 mg + 500 mg) 1 x 2 kolmen ja seitsemän päivän ajan sekä pivmesillinaamihoitoa (200 mg x 3) 3 ja 10 päivän ajan. Tutkimukseen otettiin 17–63-vuotiaita naisia, joilla oli akuutin kystiitin oireet ja toistetusti virtsassa ≥ E5 bakteerikasvu. Poissulkukriteereinä olivat pyelonefriittiin sopivat oireet tai keskeyttäminen ennenaikaisesti (27/159).
2–3 päivää pivmesillinaamihoidon loppumisen jälkeen bakteriologiset vasteet olivat 3 ja 7 päivän hoidoilla 30/36 ja 27/34 sekä 4 viikkoa hoidon jälkeen 22/33 sekä 24/33.