Sosiaalisten taitojen harjoittelulla (Social skills training) tarkoitetaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvien toimintojen (esim. vieraalle henkilölle esittäytyminen) systemaattista harjoittelua mallintamisen, vihjeiden, roolileikkien ym. avulla.
Pillingin ym. meta-analyysia varten «Pilling S, Bebbington P, Kuipers E ym. Psychologic...»1 etsittiin useista eri tietokannoista satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa oli tutkittu sosiaalisten taitojen harjoittelun vaikuttavuutta skitsofreniaryhmän psykoosipotilailla. Meta-analyysiin valikoitui 9 tutkimusta, joissa oli yhteensä 471 potilasta. Potilaiden keskimääräinen ikä oli 36 vuotta, suurin osa miehiä. 4 tutkimusta raportoi keskimääräisen sairastamisajan, joka oli 12,5 vuotta.
Tämän meta-analyysin tulos oli negatiivinen; sosiaalisten taitojen harjoittelu ei parantanut vertailuryhmiä enemmän psykoosin uusimisriskiä, kokonaisvaltaista sopeutumista, sosiaalista toimintakykyä, elämänlaatua tai hoitomyöntyvyyttä.
Pfammatterin meta-analyysia «Pfammatter M, Junghan UM, Brenner HD. Efficacy of ...»2 varten etsittiin useista tietokannoista satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa oli selvitetty sosiaalisten taitojen vaikuttavuutta skitsofreniassa. Kriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi yhteensä 19.
Meta-analyysin perusteella todettiin sosiaalisten taitojen harjoittelulla suuri ja pitkäkestoinen vaikutus sosiaalisten taitojen hankkimiseen roolipelitesteihin osallistumisella mitattuna (yhteensä 14 hoidon jälkeistä tutkimusta, joissa 688 potilasta, vaikuttavuusluku (Hedges g) 0,77; yhteensä 6 seurantatutkimusta, joissa 295 potilasta, vaikuttavuusluku 0,52) ja lyhytkestoinen vaikutus potilaiden assertiivisuuden jämäkkyyden lisääntymiseen (yhteensä 5 hoidon jälkeistä tutkimusta, joissa 160 potilasta, vaikuttavuusluku (Hedges g) 0,43).
Sosiaalisten taitojen harjoittelu johti myös kohtalaiseen, mutta merkittävään ja pysyvään sosiaalisen toimintakyvyn kohenemiseen (yhteensä 6 hoidon jälkeistä tutkimusta, joissa 342 potilasta, vaikuttavuusluku 0,39; yhteensä 3 seurantatutkimusta, joissa 210 potilasta, vaikuttavuusluku 0,32), vähensi jonkin verran yleistä psykopatologiaa (yhteensä 8 hoidon jälkeistä tutkimusta, joissa 349 potilasta, vaikuttavuusluku 0,23) ja myös sairaalahoitojen määrää, joskin jälkimmäisessä tulokset perustuivat vain 2 tutkimukseen (yhteensä 2 tutkimusta, joissa 110 potilasta, vaikuttavuusluku 0,48).
Kurtzin ym. tekemässä järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Kurtz MM, Mueser KT. A meta-analysis of controlled...»3 on pyritty aiempia meta-analyyseja tarkempaan tulokseen ottamalla mukaan vain satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja rajoittumalla vain tutkimuksiin, joissa enemmistö potilaista on skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista psykoosia sairastavia. Kuntoutusohjelman kesto on otettu huomioon ja lopputulosmuuttujat on järjestetty sen mukaan, kuinka läheisessä yhteydessä ne ovat itse interventioon. Kirjallisuuskatsaukseen on otettu näillä perusteilla 22 tutkimusta, joissa on yhteensä 1 721 potilasta.
Tulokseksi saatiin kuntoutusohjelman sisällön hallinnan osalta effect size d = 1,20, suorituskykyperusteisten vuorovaikutustaitojen ja arkielämän taitojen mittareiden osalta d = 0,52, toimintakykyä yhteisössä mittaavien mittarien osalta d = 0,52 ja negatiivisten oireiden, muiden oireiden ja sairauden relapsien osalta d = 0,40, d = 0,15 ja d = 0,23.
Bergmanin Cochrane-katsauksessa vuodelta 2017 «Bergman H. Social skills programmes for schizophre...»4 oli mukana 13 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa on yhteensä 975 skitsofreniapotilasta. Näissä sosiaalisten taitojen harjoittelua verrattiin tavanomaiseen hoitoon tai keskusteluryhmään.
Vertailutulokset olivat sosiaalisten taitojen ryhmän eduksi kaikilla sosiaalista toimintakykyä mittaavilla mittareilla, kun vertailuryhmänä oli tavanomainen hoito. Myös relapsin ja sairaalahoidon riski oli 2 tutkimuksen perusteella pienempi. 1 tutkimuksessa todettiin merkitsevä vaikutus psyykkiseen tilaan ja elämänlaatuun. Sen sijaan verrattuna keskusteluryhmiin ei merkitsevää eroa voitu havaita sosiaalisessa toimintakyvyssä, relapsiriskissä, psyykkisessä tilassa eikä elämänlaadussa.
Bergmanin arvion mukaan näiden tulosten pohjana oleva tutkimusdata on hyvin heikkolaatuista, eikä sosiaalisten taitojen harjoittelun vaikuttavuutta voida niiden perusteella vakuuttavasti osoittaa.
Kommentit:
Vanhoissa tutkimuksissa interventio on usein toteutettu sairaalahoidossa, uudemmat avohoidossa, ja ne ovat usein yksilöllisiksi räätälöityjä.