Ekbergin tutkimus ei ollut satunnaistettu «Ekberg K, Björkqvist B, Malm P ym. Controlled two ...»1. Tutkimuspotilaat (n = 107) olivat 18–59-vuotiaita työssäkäyviä naisia ja miehiä, jotka olivat hakeutuneet lääkäriin niska-hartiaoireiden vuoksi. Tutkimuksessa selvitettiin aktiivisen moniammatillisen kuntoutuksen (liike- ja liikuntaharjoituksia, koulutusta, sosiaalista vuorovaikutusta, työpaikkakäynti) vaikuttavuutta vertaamalla tätä perinteiseen hoitoon (lääkitystä ja fysioterapiaa). Intervention kesto oli 8 viikkoa. Kuntoutettavina oli perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon työssäkäyviä potilaita, joilla oli kroonisia niska-hartiakipuja. Sairauspoissaoloja sai olla korkeintaan 4 viikkoa ja trauman, tulehduksen, reumataudin tai pahanlaatuisen kasvaimen aiheuttamat kivut, raskaus tai päihteiden väärinkäyttö olivat poissulkukriteerinä. Tutkimuspotilaat (n = 107) rekrytoitiin 1988 elokuun ja 1989 lokakuun välisenä aikana. Intervention vaikuttavuutta arvioitiin sairauspoissaoloilla, kivun määrällä, terveydentilalla, terveyskäyttäytymisellä ja työolosuhteilla 1 ja 2 vuoden seurannassa. Kahden vuoden seurantaan osallistui 87 % tutkittavista.
Kummassakaan seuranta-ajankohdassa moniammatillisen ohjelman tulokset eivät eronneet millään käytetyllä vaikuttavuutta kuvaavalla tekijällä perinteisen hoidon ryhmän tuloksista.
Jensenin ym. satunnaistetussa tutkimuksessa «Jensen I, Nygren A, Gamberale F ym. The role of th...»2 oli 66 kroonista niska-hartiakipua potevaa 20–55 vuoden ikäistä potilasta. Tutkimuksessa selvitettiin psykologin osuutta intervention vaikuttavuudelle. Sekä interventio- että vertailuryhmän potilaat osallistuivat moniammatilliseen hoitoon. Interventioryhmässä psykologi antoi kognitiivis-behavioraalista käyttäytymisterapiaa suoraan potilaille, kun taas vertailuryhmässä psykologi osallistui moniammatillisen hoitoryhmän toimintaan ohjaajana. Interventioryhmässä psykologi antoi keskimäärin 17 tuntia terapiaa potilasta kohden, kun vertailuryhmässä psykologian osallistuminen potilaan terapiaan oli keskimäärin 5 tuntia. Päätulosmittareina olivat kivun voimakkuus, psykososiaaliset tekijät, toiminnallinen tilanne ja kuntoutuksen kustannukset 6 kuukauden seurannassa sekä työkykyisyys (sairauspoissaolopäivät) 12 ja 18 kuukauden seurannoissa.
Interventio- ja vertailuryhmän potilaiden toipumisessa ei ollut eroa millään tulosmuuttujalla arvioituna. Ainoaksi eroksi jäivät vähäisemmät kustannukset vertailuryhmässä, jossa psykologi oli toiminut pelkästään kuntoutusryhmän ohjaajana verrattuna interventioryhmään, jossa psykologi oli antanut potilaille yksilöhoitoa.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: