Barkhofin ym. systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «Barkhof E, Meijer CJ, de Sonneville LM ym. Interve...»1 todetaan, että skitsofreniapotilaan lääkemyöntyvyyteen vaikuttaa moni tekijä: ymmärrys sairaudesta, psykopatologia, saatu lääkevaste, haittavaikutukset, annostus, hoitosuhteen laatu, perheen tuki ja mahdollinen päihdeongelma. Tästä syystä lääkemyöntyvyyttä voidaan parantaa toisistaan poikkeavilla keinoilla. Samoin saatetaan tarvita usean ongelman kohtaamista samanaikaisesti.
Katsaukseen «Barkhof E, Meijer CJ, de Sonneville LM ym. Interve...»1 kerättiin 15 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, jotka on julkaistu vuosina 2000–2009. Tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi ei ilmoitettu yhteenlaskettua vaikutuskokoa. Vaikuttavuutta oli osoitettu ohjelmilla, joiden fokuksena oli kognitiivisten puutosten lievittäminen, perheiden tukeminen, psykiatristen hoitajien kouluttaminen tukemaan lääkehoitoa tai integroidun monipuolisen kuntoutusohjelman luominen. Kognitiivis-behavioraalisen terapian ja motivoivan haastattelun tekniikoille perustuvan myöntyvyysterapian (adherence therapy) vaikuttavuutta ei sen sijaan pystytty osoittamaan.
Tekijät vetävät aineistostaan johtopäätöksen, että interventiot, jotka kestävät pidempään, tarjoavat useampia istuntoja ja pitävät lääkemyöntyvyyttä jatkuvasti esillä, tapaavat olla menestyksellisempiä kuin lyhytkestoiset interventiot.
Velliganin ym. tutkimuksessa «Velligan DI, Diamond PM, Mintz J ym. The use of in...»2 95 skitsofrenia-avohoitopotilasta satunnaistettiin 9 kuukauden ajaksi joko tavanomaiseen hoitoon tai yhteen kahdesta ns. kognitiivista adaptaatiota (CAT) tarjoavasta interventiosta. Näistä laajempi Full-CAT suuntautui itsenäisen asumisen taitoihin, kuten hygienian hoitoon, asunnon kunnossa pitoon, sosiaaliseen toimintakykyyn ja lääkemyöntyvyyteen, suppeampi Pharm-CAT vain lääkemyöntyvyyteen. Nämä ohjelmat käyttivät ympäristöön sijoitettuja apuneuvoja, kuten muistuttimia, ilmoituslappuja, tarkistuslistoja ja kotona olevien tavaroiden järjestämistä niin, että se helpottaa toivottujen toimintojen käynnistymistä.
6 kuukauden seurannan aikana sekä suppeampi että laajempi CAT oli merkitsevästi tavanomaista hoitoa parempi lääkemyöntyvyyden ylläpitäjänä (p = alle 0,0001).
Montesin satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Montes JM, Maurino J, Diez T, Saiz-Ruiz J. Telepho...»3 928 vakaassa vaiheessa olevaa avohoitopotilasta satunnaistettiin joko tavanomaiseen hoitoon tai saamaan kerran kuukaudessa lääkemyöntyvyyteen ja lääkehoitoa koskeviin asenteisiin kohdistuvan haastattelun 3 kuukauden aikana, jonka jälkeen lääkemyöntyvyyttä seurattiin 4 kuukautta.
Seurannan lopussa merkitsevästi suurempi osa potilaista arvioitiin lääkemyöntyviksi interventio- kuin verrokkiryhmässä (96,7 vs. 91,2 %). Lääkemyöntyvyys arvioitiin kliinikon ilmoituksen perusteella.
Hudsonin ym. tutkimuksessa «Hudson TJ, Owen RR, Thrush CR ym. Guideline implem...»4 349 valtaosin afroamerikkalaista sotilastaustaista skitsofreniapotilasta satunnaistettiin joko tavanomaiseen hoitoon tai tehostettuun hoitoon, jossa selvitettiin kunkin potilaan mahdollisia lääkemyöntyvyyden esteitä ja kehitettiin yksilöllisiä strategioita niiden välttämiseksi 6 kuukauden aikana vähintään 4 istunnossa.
6 kuukauden seurannan jälkeen tehostettua hoitoa saaneet olivat lähes kaksinkertaisella todennäköisyydellä lääkemyöntyviä verrokkeihin verrattuna (OR = 1,94, 95 % luottamusväli 1,08–3,48).
Pitschel-Walzin ym. tutkimuksessa «Pitschel-Walz G, Bäuml J, Bender W ym. Psychoeduca...»5 236 skitsofreniaa tai skitsoaffektiivista häiriötä sairastavaa henkilöä satunnaistettiin joko tavanomaiseen hoitoon tai interventioon, jossa potilaita ja heidän omaisiaan rohkaistiin osallistumaan 8 psykoedukaatioistuntoon 4–5 kuukauden aikana; potilaiden ja omaisten istunnot olivat erillisiä. Lääkemyöntyvyyttä seurattiin kliinikon ilmoitusten sekä seerumipitoisuusmääritysten avulla puolivuosittain 2 vuoden ajan.
Hyvä tai erittäin hyvä myöntyvyys intervention ja 12 ja 24 kuukauden seurannan jälkeen oli 85 %, 80 % ja 80 % interventioryhmässä ja 81 %, 58 % ja 55 % verrokkiryhmässä. Interventioryhmässä oli myös merkitsevästi vähemmän uusia sairaalahoitoja.