Takaisin

Suora tekijä Xa:n estäjä apiksabaani verrattuna varfariiniin aivohalvauksien estämiseksi eteisvärinäpotilailla

Näytönastekatsaukset
Tuomas Kiviniemi
22.3.2021

Näytön aste: B

Suora tekijä Xa:n estäjä apiksabaani ilmeisesti estää aivohalvauksia paremmin kuin varfariini ja aiheuttaa vähemmän kallonsisäisiä ja vakavia verenvuotoja.

Kansainväliseen monikeskustutkimukseen (ARISTOTLE) «Granger CB, Alexander JH, McMurray JJ ym. Apixaban...»1 satunnaistettiin 18 201 eteisvärinäpotilasta 1 034 keskuksesta ja 39 maassa. Eteisvärinä tai eteislepatus tuli olla todettu kahdessa kahden viikon välein tehdyssä EKG-rekisteröinnissä 12 kuukautta ennen tutkimukseen ottamista. Lisäksi tutkimukseen hyväksytyillä tuli olla vähintään yksi seuraavista vaaratekijöistä: aikaisempi aivohalvaus, ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA), tai valtimoembolia, oireinen sydämen vajaatoiminta 3 edeltäneen kuukauden aikana tai vasemman kammion ejektiofraktio alle 40 %, diabetes tai lääkehoitoa vaativa hypertensio. Poissulun perusteena oli eteisvärinä, jonka oli aiheuttanut ohi mennyt syy, vaikea mitraalistenoosi, tai muut sairaudet, joissa antikoagulaatio oli aiheellinen, aivohalvaus edeltävän 7 päivän aikana, aihe ASAn käytölle yli 165 mg päiväannoksella, tai ASAn ja klopidogreelin yhteiskäyttö, vaikea munuaisten vajaatoiminta (krea > 221 mikromol/l, eGFR < 25 ml minuutissa).

Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: apiksabaani tai varfariiniryhmään. Apiksabaania annosteltiin 5 mg kahdesti vuorokaudessa paitsi 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa, jos potilaalla oli vähintään kaksi seuraavista tekijöistä: ikä yli 80 vuotta, paino alle 60 kg tai kreatiniini yli 133 mikromol/l. Varfariinihoidossa tavoitteena oli INR-taso 2–3. Kummankin ryhmän potilaat saivat toisen ryhmän lumelääkettä. Myös apiksabaania saaneet kävivät INR-kontrolleissa ja heille annettiin peite-INR -arvoja, joiden mukaan lume-varfariinia annosteltiin kaksoissokkouden varmistamiseksi.

Ensisijainen päätetapahtuma oli aivohalvaus tai systeemiembolisaatio. Ensisijainen turvallisuuspäätetapahtuma oli suuri verenvuoto.

Potilaiden mediaani-ikä oli 70 vuotta, mediaanisystolinen verenpaine oli 130 mmHg ja eteisvärinä kohtauksittainen 15 %:lla. Keskimääräinen CHADS2-indeksi oli 2,1. Aivohalvauksia ja systeemiembolioita ilmaantui apiksabaani- ja varfariiniryhmissä tapahtumien ja potilaiden lukumäärät sekä tapahtumat 100 potilasvuotta kohden seuraavasti, ks. taulukko «ARISTOTLE. Päätetapahtumat varfariini–apiksabaani...»1.

Kommentti: Tilastollisesti merkitsevä ero osoitettiin suuressa potilasaineistossa, mutta kliinisesti ero on vähäinen. Yhden aivohalvauksen tai systeemiembolian vähentämiseksi on hoidettava 308 potilasta yhden vuoden ajan apiksabaania käyttäen verrattuna varfariinihoitoon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
Taulukko 1. ARISTOTLE. Päätetapahtumat varfariini–apiksabaani
Varfariini INR 2–3 lkm / pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta Apiksabaani lkm/pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta Absoluuttisen riskin muutos varfariini–apiksabaani % NNT Riskisuhde ja (95 % luottamusvälit)
Aivohalvaus tai valtimoemboliat 265/9 081
1,60
212/9 120
1,27
0,33
303
0,79
(0,66–0,95)
Kaikista syistä johtuneet kuolemat 669/9 081
3,94
603/9 120
3,52
0,42
239
0,89
(0,89–0,998)
Suuret ja kliinisesti merkittävät verenvuodot 877/9 052
6,01
613/9 088
4,07
1,94
52
0,68
(0,61–0,75)
Kallonsisäiset verenvuodot 122/9 052
0,80
52/9 088
0,33
0,47
213
0,42
(0,30–0,58)

Kirjallisuutta

  1. Granger CB, Alexander JH, McMurray JJ ym. Apixaban versus warfarin in patients with atrial fibrillation. N Engl J Med 2011;365:981-92 «PMID: 21870978»PubMed