Kansainväliseen monikeskustutkimukseen (ARISTOTLE) «Granger CB, Alexander JH, McMurray JJ ym. Apixaban...»1 satunnaistettiin 18 201 eteisvärinäpotilasta 1 034 keskuksesta ja 39 maassa. Eteisvärinä tai eteislepatus tuli olla todettu kahdessa kahden viikon välein tehdyssä EKG-rekisteröinnissä 12 kuukautta ennen tutkimukseen ottamista. Lisäksi tutkimukseen hyväksytyillä tuli olla vähintään yksi seuraavista vaaratekijöistä: aikaisempi aivohalvaus, ohimennyt aivoverenkiertohäiriö (TIA), tai valtimoembolia, oireinen sydämen vajaatoiminta 3 edeltäneen kuukauden aikana tai vasemman kammion ejektiofraktio alle 40 %, diabetes tai lääkehoitoa vaativa hypertensio. Poissulun perusteena oli eteisvärinä, jonka oli aiheuttanut ohi mennyt syy, vaikea mitraalistenoosi, tai muut sairaudet, joissa antikoagulaatio oli aiheellinen, aivohalvaus edeltävän 7 päivän aikana, aihe ASAn käytölle yli 165 mg päiväannoksella, tai ASAn ja klopidogreelin yhteiskäyttö, vaikea munuaisten vajaatoiminta (krea > 221 mikromol/l, eGFR < 25 ml minuutissa).
Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: apiksabaani tai varfariiniryhmään. Apiksabaania annosteltiin 5 mg kahdesti vuorokaudessa paitsi 2,5 mg kahdesti vuorokaudessa, jos potilaalla oli vähintään kaksi seuraavista tekijöistä: ikä yli 80 vuotta, paino alle 60 kg tai kreatiniini yli 133 mikromol/l. Varfariinihoidossa tavoitteena oli INR-taso 2–3. Kummankin ryhmän potilaat saivat toisen ryhmän lumelääkettä. Myös apiksabaania saaneet kävivät INR-kontrolleissa ja heille annettiin peite-INR -arvoja, joiden mukaan lume-varfariinia annosteltiin kaksoissokkouden varmistamiseksi.
Ensisijainen päätetapahtuma oli aivohalvaus tai systeemiembolisaatio. Ensisijainen turvallisuuspäätetapahtuma oli suuri verenvuoto.
Potilaiden mediaani-ikä oli 70 vuotta, mediaanisystolinen verenpaine oli 130 mmHg ja eteisvärinä kohtauksittainen 15 %:lla. Keskimääräinen CHADS2-indeksi oli 2,1. Aivohalvauksia ja systeemiembolioita ilmaantui apiksabaani- ja varfariiniryhmissä tapahtumien ja potilaiden lukumäärät sekä tapahtumat 100 potilasvuotta kohden seuraavasti, ks. taulukko «ARISTOTLE. Päätetapahtumat varfariini–apiksabaani...»1.
Kommentti: Tilastollisesti merkitsevä ero osoitettiin suuressa potilasaineistossa, mutta kliinisesti ero on vähäinen. Yhden aivohalvauksen tai systeemiembolian vähentämiseksi on hoidettava 308 potilasta yhden vuoden ajan apiksabaania käyttäen verrattuna varfariinihoitoon.
Varfariini INR 2–3 lkm / pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta | Apiksabaani lkm/pt lkm tapahtumia /100 potilasvuotta | Absoluuttisen riskin muutos varfariini–apiksabaani % NNT | Riskisuhde ja (95 % luottamusvälit) | |
---|---|---|---|---|
Aivohalvaus tai valtimoemboliat | 265/9 081 1,60 |
212/9 120 1,27 |
0,33 303 |
0,79
(0,66–0,95) |
Kaikista syistä johtuneet kuolemat | 669/9 081 3,94 |
603/9 120 3,52 |
0,42 239 |
0,89
(0,89–0,998) |
Suuret ja kliinisesti merkittävät verenvuodot | 877/9 052 6,01 |
613/9 088 4,07 |
1,94 52 |
0,68 (0,61–0,75) |
Kallonsisäiset verenvuodot | 122/9 052 0,80 |
52/9 088 0,33 |
0,47 213 |
0,42
(0,30–0,58) |