Meiland ym. alankomaalaisessa monikeskustutkimuksessa «Meiland R, Geerlings SE, De Neeling AJ ym. Diabete...»1 tutkittiin 18–75-vuotiaiden diabetesta sairastavien avohoidossa olevien naisten oireetonta bakteriuriaa. Tutkittavat diabeetikot osallistuivat 1996–98 hollantilaiseen prospektiiviseen diabetestutkimukseen. Diabeetikoilta (n = 636, ikä 57 ± 14 vuotta) löytyi 135 E. coli -kantaa, ja sitä verrattiin saman ikäisten naisten avohoitokäyntien yhteydessä rutiinisti otettujen virtsaviljelynäytteiden E. coli -kantoihin (n = 5 907, ikä 52 ± 7 vuotta).
Mikrobilääkeherkkyyksissä ei ollut eroja: trimetopriimi-sulfametoksatsoliresistenssi oli 19 % diabeetikoilla ja 23 % muilla ja vastaavasti amoksisilliiniresistenssi 16 % / 32 %, nitrofurantoiiniresistenssi 1 % / 3 %, siprofloksasiiniresistenssi 0 % / 4 %, ofloksasiiniresestenssi 0 % / 5 % ja norfloksasiiniresistenssi 1 % / 4 %.
Boyko ym. prospektiivisessa Yhdysvalloissa tehdyssä tapaus-verrokkitutkimuksessa «Boyko EJ, Fihn SD, Scholes D ym. Diabetes and the ...»2 oli mukana yli 1 800 avohoidossa olevaa 55–75-vuotiasta naista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko diabeetikkojen riski sairastua VTI:een suurempi kuin diabetesta sairastamattomien. Samassa tutkimuksessa katsottiin myös, minkälaisia bakteereja näiden 2 ryhmän virtsaviljelyistä löytyy. Tutkimusryhmään satunnaistettiin joka kuukausi 2 vuoden ajan yhteensä 901 naista, joilla oli ollut bakteriologisesti varmistettu oireinen VTI viimeisen kuukauden aikana. Kontrolliryhmään valittiin iän perusteella edellä mainitulle ryhmälle 913 kontrollia, joilla virtsatietulehdusta ei ollut juuri lähiaikoina ollut. Tutkimusryhmään diabeetikkoja tuli 13,1 % ja kontrolliryhmään 6,8 %.
Seuranta-aikana laboratorion positiiviset virtsaviljelylöydökset arviotiin kuukausittain, ja sairauskertomustietojen perusteella selvitettiin virtsaviljelynäytteiden oton syyt. Tutkimuksesta suljettiin pois ne, joilla virtsaviljely oli otettu edellisen VTI:n hoidon jälkeisenä kontrollina tai kyseessä oli oireeton bakteriuria. Diabeetikkojen ja diabetesta sairastamattomien oireisten virtsatieinfektioiden aiheuttajien välillä ei ollut eroja: E.coli 0,75 / 0,83, Enterococcus spp. 0,05 / 0,02, Proteus spp. 0,04 / 0,04, Str. agalactiae 0,04 / 0,02, Klebsiella spp. 0,07 / 0,5 ja kaikki muut 0,05 / 0,04 (p = 0,172).
Vinken ym. hollantilaiseen tapaus-verrokkitutkimukseen «Vinken JEM, Mol HE, Verheij TJM ym. Antimicrobial ...»3 valittiin vuoden 2014 samassa keskuslaboratoriossa tutkittujen, VTI-oireiden vuoksi otettujen virtsaviljelyjen perusteella vähintään 30-vuotiaita naisia. Näytteitä oli yhteensä 431:sta naisesta. Diabetesdiagnoosi varmennettiin kansallisen avohoitorekisterin tiedoista. Diabeetikoille valittiin iän ja hoitavan yleislääkärin mukainen diabetesta sairastamaton verrokki. Poissulkukriteereinä olivat negatiivinen (n = 138) tai vain hiivaa kasvava virtsaviljelynäyte (n = 1), sekä sopivan verrokin puuttuminen (n = 9). Hoitavalta yleislääkäriltä saatiin rakenteisella kyselyllä lisätietoja 169:stä tutkimukseen valituista (n = 84 ja 83).
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, eroavatko avohoidon diabeetikkojen virstatieinfektioiden aiheuttajat ja niiden mikrobilääkeherkkyydet diabetesta sairastamattomien vastaavista bakteereista.
Analyysiin tuli mukaan yhteensä 566 tutkittavaa (283/283). Diabeetikkojen keski-ikä oli 73,3 ± 12,1 vuotta ja verrokkien 72,2 ± 13,1 vuotta. Edeltävän vuoden immunosuppressiivisen lääkityksen (9,9 % / 5,1 %, p = 0,25) tai protonipumpun salpaajien (48,1 % / 51,9 %, p 0,64) käytössä, pitkäaikaisessa katetroinnissa (2,4 % / 0 %) tai sairaalahoitojaksojen määrissä (26,2 % / 28,4 %, p = 0,75) ei ollut eroja ryhmien (T2DM ±) välillä. Myöskään tutkimusnäytettä edeltävän 12 viikon aikainen mikrobilääkkeiden käyttö tai tutkittavien asumismuoto eivät eronneet toisistaan.
Uropatogeeniksi sopiva bakteeri löytyi 680:stä 566:lta naiselta otetusta virtsaviljelystä. Näistä E. coli oli tavallisin molemmissa ryhmissä (T2DM ±: 63,1 % vs. 58,9 %), eivätkä muidenkaan seuraavaksi yleisimpien virtsasta eristettyjen bakteerien (E. coli, Enterococcus species, Klebsiella pneumoniae, Proteus mirabilis, Klebsiella oxytoca, P.aeruginosa) suhteelliset osuudet eronneet toisistaan. 15,2 % ja 18,0 % virtsaviljelyistä oli polymikrobiaalisia (p = 0,37).
62,5 %:lla tutkittavista eristetty bakteeri oli resistentti jollekin kystiittiin tai pyelonefriittiin suositellulle ensilinjan mikrobilääkkeelle. Ryhmien välisissä resistenssiluvuissa (60,8 % vs. 64,3 %, p = 0,85) tai E. coli -bakteerien resistenssissä ensilinjan mikrobilääkkeille ei ollut eroja (39,3 % vs. 38,5 %). Sen sijaan monimuuttuja-analyysissä vähintään 75 vuoden ikä, virtsakatetrin käyttö, edeltävä mikrobilääkehoito ja sairaalahoidot lisäsivät ensilinjan mikrobilääkkeille resistentin bakteerin todennäköisyyttä.
Kommentti: Samansuuntainen tulos on saatu useissa vanhemmissa tapaus-verrokkitutkimuksissa «Lye WC, Chan RK, Lee EJ ym. Urinary tract infectio...»4, «Bonadio M, Boldrini E, Forotti G ym. Asymptomatic ...»5, «Papazafiropoulou A, Daniil I, Sotiropoulos A ym. U...»6, «Horcajada JP, Moreno I, Velasco M ym. Community-ac...»7, «Bonadio M, Costarelli S, Morelli G ym. The influen...»8, «Ghenghesh KS, Elkateb E, Berbash N ym. Uropathogen...»9.