Vuonna 2017 päivitetyssä Cochrane-katsauksessa «Lane R, Harwood A, Watson L ym. Exercise for inter...»1 selvitettiin, onko säännöllisellä liikuntaohjelmalla vaikutusta katkokävelypotilaiden kävelymatkaan ja -oireisiin. Lisäksi selvitettiin, lisääkö liikunta potilaiden elämänlaatua ja estääkö liikunta alaraajojen tukkivan valtimotaudin etenemistä.
Sisäänottokriteerit täyttyivät yhteensä 32 satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa, joissa oli yhteensä 1 835 katkokävelypotilasta. Tutkimusten potilasmäärät olivat pääsääntöisesti pieniä (20–49 potilasta). Tutkimusten seuranta-aika vaihteli 2 viikosta 2 vuoteen. Liikuntaohjelmat ja -suositukset vaihtelivat tutkimusten välillä. Tutkimusten laatu arvioitiin kohtalaiseksi, ja merkittävimmäksi puutteeksi todettiin tietojen puuttuminen, etenkin käytettyjen menetelmien osalta. Suurimmassa osassa tutkimuksista käytettiin kävelymattorasituskoetta tutkitun intervention vaikutuksen arvioimiseen. Elämänlaatua mitattiin SF-36-lomakkeella ja alaraajojen tukkivan valtimotaudin etenemistä nilkkaolkavarsipainesuhde (ABI) mittauksella. Yhteensä 27 tutkimuksessa verrattiin liikuntaa "tavanomaiseen hoitoon" tai lumeeseen ja lopuissa tutkimuksissa ensisijaisesti lääkehoitoon. Tutkimusten laatua arvioitiin käyttämällä Cochranen Risk of Bias (harhan riski) -työkalua «http://handbook.cochrane.org»1.
Verrattuna kontrolliryhmään liikunta lisäsi kivuttoman kävelymatkan pituutta 82 metriä (95 % luottamusväli 72–92, p < 0,00001) ja maksimaalista kävelymatkaa 120 metriä (95 % luottamusväli 52–190, p < 0,0007). Kävelyaika parani keskimäärin 4,51 minuuttia (95 % luottamusväli 3,11–5,92, p < 0,00001) liikuntaryhmässä. Tulokset säilyivät merkittävinä 2 vuoteen asti. Liikunnan ei todettu parantavan katkokävelypotilaiden ABI-arvoja.
Katsauksessa todettiin, että liikunta saattaa parantaa katkokävelypotilaan elämänlaatua, mutta tutkimustulokset olivat vaihtelevia ja pääsääntöisesti riittämättömiä, jotta niistä voisi tehdä selviä johtopäätöksiä.
Loppupäätelmänä päivitetyssä katsauksessa esitettiin, että liikunnallisista harjoitteluohjelmista on merkittävä hyöty verrattuna lumeeseen tai "tavanomaiseen hoitoon", ja liikunnan tulisi olla tärkeässä roolissa katkokävelypotilaiden hoidossa. Uusia vastaavia tutkimuksia on hankala löytää, koska nykyisin kontrolliryhmiinkin sisällytetään liikunta osana hoitoa.