Yhdysvaltalais-englantilaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Oyibo SO, Jude EB, Tarawneh I ym. The effects of u...»1 seurattiin 2 diabetesjalkakeskukseen vuoden aikana (1998–99) tulleita kaikkia uusia haavapotilaita. Potilaita oli yhteensä 194, joista 149 miehiä ja 45 naisia. Potilaiden keski-ikä oli 56,6 ± 12,6 vuotta ja diabeteksen kesto keskimäärin 15,4 ± 9,9 vuotta. 67,0 % haavoista oli neuropaattisia, 26,3 % neuroiskeemisiä ja 1,0 % iskeemisiä. Haavojen koko oli keskimäärin 1,5 cm2 (0,6–4,0 cm2).
6 kuukauden kuluessa 65 % haavoista oli parantunut, 16 % oli edelleen avoimia ja 15,5 % oli johtanut amputaatioon. Potilaista 3,5 % oli kuollut. Keskimäärin haavat paranivat 10 (8,4–11,6) viikossa. Haavan koko korreloi paranemisaikaan (rs = 0,27, p < 0,0001) ja ennusti paranemista. Potilaan ikä, sukupuoli, diabeteksen kesto eivät olleet paranemista ennustavia tekijöitä.
Yhdysvaltalaisessa kohorttitutkimuksessa «Margolis DJ, Allen-Taylor L, Hoffstad O ym. Diabet...»2 selvitettiin riskitekijöitä, jotka ennustavat diabeettisen neuropaattisen jalkahaavan paranemista tai parantumattomuutta. Aineisto käsitti 31 106 Curative Health Services -haavakeskuksissa vuosina 1988–2000 hoidettua henkilöä, joilla oli yhteensä 72 525 haavaa. Tiedot kerättiin CHS:n haavarekistereistä. Riskitekijän tuli olla sellainen, joka oli havaittavissa ensimmäisellä käynnillä haavakeskuksessa.
Monimuuttujaista logistista regressioanalyysiä käyttäen arvioitiin haavan koon, keston ja luokituksen merkitys haavan paranemisennusteeseen 20 viikon kuluessa. Nämä kaikki 3 tekijää ennustavat haavan paranemistodennäköisyyttä.
Englantilaisessa seurantatutkimuksessa «Ince P, Game FL, Jeffcoate WJ. Rate of healing of ...»3 selvitettiin diabeettisen jalkahaavan paranemista perinteisen hyvän hoidon avulla yhteen haavakeskukseen lähetettyjen uusien potilaiden joukossa vuosina 2000–2004. Inkluusiokriteereinä tutkimukseen oli diabeettinen, ei-infektoitunut nilkan tai jalkaterän alueen haava, alentunut ihotunto ja palpoituvat jalkaterän pulssit. Aineisto koostui 154 potilaasta, joilla oli 410 nilkan tai jalkaterän alueen neuropaattista haavaa, jotka eivät parantuneet 2 ensimmäisen seurantaviikon aikana. Haavat olivat olleet auki keskimäärin 15 vuorokautta (1–1 046 vrk). Haavoista 73,7 % oli < 1 cm2, 18,4 % 1–3 cm2 ja 7,9 % > 3 cm2.
Kaikkiaan 91,7 % haavoista parani eikä amputaatioita tarvittu, 59,3 % 12 viikossa, 70,5 % 20 viikossa ja 86,6 % 52 viikossa perinteisellä hyvällä hoidolla. Haavan koko lähtötilanteessa korreloi paranemiseen. Alle 1 cm2:n haavoista parani ilman amputaatioita 96,3 %, 1–3 cm2:n haavoista 87,7 % ja > 3 cm2:n haavoista 71,9 % (p < 0,001, X2). Myös haavan kesto korreloi lopulliseen paranemiseen (Spearman r = 0,104; p = 0,047).
Kommentti
Ks. myös vuonna 2019 julkaistu IWGDF-hoitosuositus (International Working Group on the Diabetic Foot) «https://iwgdfguidelines.org/wp-content/uploads/2019/05/IWGDF-Guidelines-2019.pdf»1 «IWGDF Guidelines on the prevention and management ...»4.