Suomalaisessa väestöpohjaisessa seurantatutkimuksessa «Mrena S, Virtanen SM, Laippala P ym. Models for pr...»1 seurattiin 701 diabetekseen sairastuneen lapsen sisaruksia (N = 758) keskimäärin 15 vuoden ajan. Sisaruksista 47 (6,7 %, luottamusväli 5,0–8,8 %) sairastui seuranta-aikana kliiniseen tyypin 1 diabetekseen. Nuori ikä, useiden diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden esiintyminen, lisääntyneeseen diabeteksen riskiin liittyvä HLA DR -tyyppi, suonensisäisessä glukoosirasituskokeessa todettu alentunut ensimmäisen vaiheen insuliinivaste sekä HOMA-indeksillä määritetty alentunut insuliiniherkkyys olivat diabetesta ennustavia tekijöitä.
Näistä muuttujista rakennetun mallin positiivinen ennustearvo diabetekseen sairastumiselle niillä lapsilla ja nuorilla, joilla jokin sisaruksista sairasti tyypin 1 diabetesta, oli 56,9 % (sensitiivisyys 78,7 %, spesifisyys 95,7 %).
Suomalaisessa väestöpohjaisessa seurantatutkimuksessa «Keskinen P, Korhonen S, Kupila A ym. First-phase i...»2 seurattiin vastasyntyneenä kohonneeseen diabeteksen riskiin liittyvien HLA DQB1 -tyyppien omaavien lasten serokonversiota ICA-positiivisiksi. Yhteensä 52:lle iältään 1–5-vuotiaalle ICA-positiiviseksi muuttuneelle lapselle tehtiin suonensisäinen glukoosirasituskoe ensimmäisen asteen insuliinivasteen mittaamiseksi. Näistä 22:lla (42 %) todettiin alentunut vaste (alle 5 persentiiliä ICA-negatiivisten ikävakioitujen lasten vasteesta).
Korkea ICA-vasta-ainetaso sekä muiden diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden esiintyminen liittyivät alentuneeseen ensimmäisen vaiheen insuliinivasteeseen. Puolet (N = 11) alentuneen insuliinivasteen ryhmän lapsista sairastui seuranta-aikana tyypin 1 diabetekseen.
Yhdysvaltalaisessa etenevässä seurantatutkimuksessa «LaGasse JM, Brantley MS, Leech NJ ym. Successful p...»3 määritettiin ICA- sekä GAD-, IA2/ICA512- ja IAA-vasta-aineet 4 505 iältään 12–18-vuotiaalta koululaiselta.13 lasta oli positiivisia vähintään kahden autovasta-aineen suhteen ja kaikki kuusi keskimäärin kahdeksan (6–11) vuoden seurannan aikana diabetekseen sairastunutta lasta kuuluivat tähän ryhmään. Kaiken kaikkiaan seurantatieto saatiin 3 000 tutkitulta.
Useamman kuin yhden tutkitun autovasta-aineen positiivinen ennustearvo oli 50 %, luottamusväli 25–75 %.
Suomalaisessa etenevässä väestöpohjaisessa syntymäkohorttitutkimuksessa (Finnish Type 1 Diabetes Prediction and Prevention (DIPP) Study) «Marjamäki L, Niinistö S, Kenward MG ym. Maternal i...»4 seurattiin vuosina 1997–2003 syntyneitä vastasyntyneitä, joilla oli tyypin 1 diabeteksen suhteen korkean tai keskikorkean riskin HLA-tyyppi (HLA-DQB1*02/*0302 tai *0302/x, x = muu alleeli kuin *02, *0301 tai *0602
Keskimäärin 4,3 vuoden (0,2–8,9 vuoden) seuranta-aikana 74 lapselle 4 297:sta (1,7 %) kehittyi tyypin 1 diabetes (sairastumisikä 4,1 (1,0–7,9) vuotta. Heistä 53:lla (71 %) oli toistuvasti ollut positiivinen saarekesoluvasta-ainelöydös ja lisäksi joku muu haiman autovasta-aine. Kaiken kaikkiaan tällaisia vasta-ainepositiivisia lapsia oli 144, joista 37 % sairastui, kun taas muista lapsista vain 0,5 % sairastui.
Kommentit: Riski voidaan arvioida vain pienten lasten ja diabeetikoiden sisarusten kohdalla. Merkittävän positiivisen ennustearvon saavuttaminen edellyttää näissäkin ryhmissä lasten toistuvaa tutkimista. Riskiarvio ei ole suoraan yleistettävissä koko väestöön.
Toisen tutkimuksen «Keskinen P, Korhonen S, Kupila A ym. First-phase i...»2 pieni ICA-positiivisten lasten määrä ja lyhyehkö seuranta-aika sekä kolmannen tutkimuksen «LaGasse JM, Brantley MS, Leech NJ ym. Successful p...»3 pieni sairastuneiden määrä vaikeuttavat johtopäätösten tekoa.