Takaisin

Natriumrajoitus ja ATR-salpaajat

Näytönastekatsaukset
Antti Jula, Raija Sipilä ja Eero Mervaala
10.9.2020

Näytön aste: C

Natriumin saannin rajoittaminen parantanee ATR-salpaajien hypotensiivista vaikutusta.

Australiassa tehdyssä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Houlihan CA, Allen TJ, Baxter AL ym. A low-sodium ...»1tyypin 2 diabetesta sairastavat potilaat satunnaistettiin saamaan joko losartaania 50 mg/vrk (n = 10) tai lumetta (n = 10). Potilaat käyttivät lääkitystä 2 jakson ajan, kesto 4 viikkoa, välissä 4 viikon lääkitystauko. Satunnaistamisen jälkeen potilaat jatkoivat tavanomaista ruokavaliotaan 2 viikon (washout period) ajan, ja sitten heidät ryhmien sisällä satunnaistettiin niukkanatriumiseen ruokavalioon (losartaani_nn/lume_nn, tavoite natriuminsaanti 50–70 mmol/vrk) tai jatkamaan tavanomaista ruokavaliotaan (losartaani_tn/lume_tn, natriuminsaanti > 100 mmol/vrk). Potilaat toimivat itsensä kontrolleina natriuminsaannin suhteen eli 2 tutkimusjakson 2 viimeisen viikon ajan he noudattivat joko tavanomaista ruokavaliota tai niukkanatriumista ruokavaliota. Lääkeryhmien välillä ei ollut vaihtoa. Tutkimusasetelmana oli siis 4 viikkoa lääkitystä ja 2 viimeistä viikkoa dieettiä, sitten lääketauko, sitten uudelleen 4 viikkoa lääkettä ja 2 viimeistä viikkoa eri dieettiä kuin ensimmäisellä jaksolla.

Tutkimukseen otettiin mukaan 30–75-vuotiaita potilaita, joilla oli diagnosoitu tyypin 2 diabetes ja joiden systolinen verenpaine oli > 130 mmHg tai diastolinen verenpaine > 85 mmHg. Lisäksi heillä piti olla albuminuriaa (10–200 µg/min), HbA1c < 11,0 %, 24 tunnin virtsan natriumeritys > 100 mmol, eikä heillä saanut olla vakavaa systeemistä sairautta tai tiedossa olevaa riippuvuusongelmaa. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli systolinen verenpaine > 160 mmHg tai diastolinen verenpaine > 100 mmHg, seerumin kalium > 5,5 mmol/l, plasman kreatiniini > 200 µmol/l, pitkäaikainen NSAID-lääkkeiden käyttö, tiedossa toistuvia virtsatietulehduksia, BMI > 35, sydämen vajaatoiminta, nitraattilääkitys tai vasta-aihe ACE:n estäjän käytölle. Verenpainelääkitys ja nesteenpoistolääkkeet lopetettiin vähintään 2 viikkoa ennen tutkimusjakson alkua. Toiselle lääkitysjaksolle (lääketauon jälkeen) hyväksyttiin potilaat, joiden systolinen verenpaine oli > 130 mmHg tai diastolinen verenpaine > 85 mmHg.

2 ja 4 viikon kohdalla kummallakin tutkimusjaksolla mitattiin 24 tunnin ambulatorinen verenpaine ja munuaisten hemodynamiikka. 0, 2 ja 4 viikon kohdalla mitattiin paino, albumiinin ja kreatiniinin suhde 24 tunnin virtsankeräyksestä, plasman glukoosi, elektrolyytit, plasman reniinin aktiviteetti (PRA), ANG-II ja aldosteroni. Lähtötilanteessa ja viikoittain tutkimusjaksojen aikana mitattiin lisäksi virtsan elektrolyytit, urea ja kreatiniini.

Losartaani_nn- (85 + 14 mmol/vrk; + SEM) ja lume_nn-ryhmissä (80 + 22 mmol/vrk) saavutettiin samantasoiset natriumrajoitukset virtsan natriumin erityksen perusteella. Molemmissa niukkanatriumisissa ryhmissä todettiin merkitsevä muutos painossa verrattuna tavanomaisen natriumin vaiheeseen (losartaani_nn -1,9 + 0,5 kg vs. -0,1 + 0,2 kg, p = 0,006 ja lume_nn -1,0 + 0,4 kg vs. 0,0 + 0,2 kg, p = 0,05). Reniini-angiotensiinijärjestelmän aktivaation mittareina käytettiin plasman reniinin aktiivisuutta (PRA) sekä ANG-II-pitoisuuksia. Losartaaniryhmässä havaittiin 2 ensimmäisen viikon aikana selkeä suureneminen kummassakin mittarissa. Losartaani_nn-jaksolla todettiin merkitsevä lisäsuureneminen molemmissa mittareissa (viikko 4 vs. viikko 2: PRA, p < 0,01 ja ANG-II, p < 0,01), ja samanlainen muutos todettiin lume_nn-jaksolla. Muutokset olivat merkitsevästi suuremmat losartaani_nn-ryhmässä. Vastaavia muutoksia ei todettu losartaani_tn- tai lume_tn-vaiheissa. Merkitsevä ero todettiin plasman aldosteronin kasvussa sekä losartaani_nn- että lume_nn -vaiheissa (viikko 4 vs. viikko 2) p < 0,01. Ambulatorinen verenpainetaso laski enemmän losartaani_nn-vaiheessa verrattuna losartaani_tn-vaiheeseen. Ero ryhmien välillä 24 tunnin systolisen, diastolisen ja keskimääräisen valtimopaineen (MAP) osalta oli keskimäärin -9,7 mmHg (95 % luottamusväli, luottamusväli -17,2 – -2,2), -5,5 mmHg (-8,4 – -2,6) ja -7,3 mmHg (-11,3 – 3,3). Losartaaniryhmässä 2 ensimmäisen viikon aikana tavanomaisella ruokavaliolla ambulatorinen verenpaineen muutos lähtötasoon verrattuna oli -5,2 ± 3,6 mmHg ja 2 viikon niukkanatriumisen ruokavalion jälkeen muutos lähtötilanteeseen verrattuna oli -10,7 ± 3,7 mmHg (p = 0,02). Lumeryhmässä ei havaittu missään vaiheessa merkitsevää muutosta ambulatorisissa verenpainetasoissa.

Losartaani_nn-vaiheessa havaittiin merkitsevä muutos albumiinin ja kreatiniinin suhteessa (-29 %, luottamusväli -50 – -8,5 %, p = 0,02), vastaavaa muutosta ei havaittu losartaani_tn-vaiheessa tai lumeryhmissä. Munuaisten hemodynamiikassa ei havaittu muutoksia missään tutkimusvaiheessa. Natriumrajoituksen aikana ei havaittu merkitsevää muutosta plasman natriumin, urean tai kreatiniinin tasoissa eikä kaliumin, urean tai kreatiniinin erittymisessä virtsaan. Glukoositasapainossa ei havaittu muutosta tutkimusvaiheiden välillä. Molemmissa vähänatriumisissa ryhmissä havaittiin voimakas yhteys 24 tunnin virtsan natriumin erityksen prosentuaalisen vähenemisen ja keskimääräisen valtimopaineen vähenemisen välillä (regressioyhtälö: losartaani_nn: y = 0,22x + 5,55, r = 0,68, p = 0,03; lume_nn: y = 0,11x + 4,95, r = 0,64, p = 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Houlihan CA, Allen TJ, Baxter AL ym. A low-sodium diet potentiates the effects of losartan in type 2 diabetes. Diabetes Care 2002;25:663-71 «PMID: 11919122»PubMed