Cochrane-katsaukseen «Lethaby A, Penninx J, Hickey M ym. Endometrial res...»1 otettiin mukaan 25 satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta (4 040 potilasta), joissa verrattiin 1. ja 2. sukupolven endometriumin tuhoamisen tekniikoita toisiinsa. Riippumatta menetelmästä 35–38 % potilaista oli amenorreassa 1 vuosi seurannan jälkeen. 82 %:lla toimenpide oli onnistunut, jos määritelmänä käytettiin PBAC:ssä < 75 pistettä tai hyväksyttyä vähennystä. Eroa menetelmien välillä ei ollut, vaikka seuranta-aikaa pidennettiinkin.
2. sukupolven tekniikoilla oli sen sijaan vähemmän komplikaatioita: huuhtelunesteen kertymistä elimistöön (RR 0,2; 95 % luottamusväli 0,04–0,8, ei kenelläkään 2. sukupolven tekniikoilla), kohtuperforaatioita (RR 0,3; 95 % luottamusväli 0,1–1,0, 0–1 % 2. sukupolven tekniikoilla), cervix-laseraatioita (RR 0,2; 95 % luottamusväli 0,08–0,6, 0–1 % 2. sukupolven tekniikoilla) ja hematometraa (RR 0,3; 95 % luottamusväli 0,1–0,9, 0–2 % 2. sukupolven tekniikoilla), mutta pahoinvointia, oksentelua ja kohdun supistelua oli 2. sukupolven tekniikoilla enemmän (RR 2,0 (1,3–3,0), RR 1,2 (1,0–1,4) ja RR 1,2 (1,0–1,4)). Sairausloman tai uusintakirurgian tarpeessa ei menetelmien välillä ollut eroa. Endometriittien määrässä ei eri menetelmien välillä ollut eroa, niitä oli 0–5 %:lla potilaista.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: