Psykoosin kognitiivis-behavioraalisen hoidon tavallisin päämäärä on lääkehoidosta huolimatta jäljelle jääneiden psykoottisten oireiden lievittäminen. Useimmat tämän hoidon vaikuttavuudesta tehdyt tutkimukset koskevat yksilöterapiaa.
Wykesin ym. systemoidussa katsauksessa «Wykes T, Steel C, Everitt B ym. Cognitive behavior...»1 oli mukana 34 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta vuosilta 1978–2006. 33 tutkimuksessa tutkittiin vaikuttavuutta nimettyyn kohdeoireeseen, 32 tutkimuksessa positiivisiin oireisiin, 23 tutkimuksessa negatiivisiin oireisiin ja 15 tutkimuksessa sosiaaliseen toimintakykyyn. Tässä katsauksessa arvioitiin sokkoutuksen laadun vaikutusta saatuun vaikutuskokoon.
Keskimääräinen painotettu efektikoko oli kohdeoireeseen 0,400 (95 % luottamusväli 0,252–0,548), positiivisiin oireisiin 0,372 (95 % luottamusväli 0,228–0,516), negatiivisiin oireisiin 0,437 (95 % luottamusväli 0,171–0,704) ja toimintakykyyn 0,378 (95 % luottamusväli 0,154–0,602).
Vaikutuskoko oli selvästi parempi metodisesti heikommissa tutkimuksissa, mutta KBT:n vaikuttavuus osoitettiin tilastollisesti myös laadukkaissa tutkimuksissa kohdeoireiden (ES 0,223; 95 % luottamusväli 0,017–0,428), positiivisten oireiden (ES 0,222; 95 % luottamusväli 0,016–0,427) ja negatiivisten oireiden osalta (ES 0,206; 95 % luottamusväli -0,172–0,466).
Van der Gaagin meta-analyysiin «van der Gaag M, Valmaggia LR, Smit F. The effects ...»2 oli etsitty tutkimuksia, joissa käytetty KBT perustui yksilöllisen ns. formulaation kehittämiseen ja joiden ensisijainen seurattu lopputulos oli hallusinaatioiden ja deluusioiden väheneminen. Meta-analyysiin saatiin 18 tutkimusta, joista 15 seurasi hallusinaatioita ja 12 deluusioita. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 1 418 skitsofreniapotilasta. 11 tutkimusta oli sokkoutettu. 3 tutkimusta oli ryhmäterapiasta, muut yksilöterapiasta. Tutkimusten laatu arvioitiin systemaattisesti. Viitteitä julkaisuharhasta ei tullut esiin.
Hallusinaatioiden osalta kaikissa tutkimuksissa saatiin merkitsevä positiivinen tulos, efektikoot vaihtelivat g = 0,31–0,49; yhteensä 0,44 (95 % luottamusväli 0,26–0,61) eli kohtalainen vaikutus. Deluusioiden osalta heterogeenisyyttä oli enemmän. Yhteensä Hedgesin g = 0,36 (95 % luottamusväli 0,08–0,63), pieni vaikutus.
Sarlinin ym. systemoituun kirjallisuuskatsaukseen «Sarin F, Wallin L, Widerlöv B. Cognitive behavior ...»3 valittiin 22 tutkimuksesta 31 julkaisua, joiden harhariski arvioitiin alhaiseksi (N yhteensä 2 469). Verrattuna muihin psykologisiin hoitoihin KBT:n vaikutuskoko positiivisiin oireisiin oli hoidon jälkeen -0,55 ja seurannassa -1,01, negatiivisiin -0,10 hoidon jälkeen ja -0,20 seurannassa. Verrattuna tavanomaiseen hoitoon vaikutuskoko positiivisiin oireisiin oli hoidon jälkeen -0,62 ja seurannassa -0,67, negatiivisiin -0,10 hoidon jälkeen ja -0,21 seurannassa. Tässä miinusmerkkinen vaikutus tarkoittaa KBT:n paremmuutta. Tekijät selittävät vaikutuskoon suurenemista seurannassa sillä, että KBT:n spesifiset vaikutukset tulevat esiin, kun muiden hoitomuotojen epäspesifiset terapeuttiset vaikutukset ovat lakanneet.
Tämän katsauksen mukaan pidemmät terapiat, joihin sisältyy vähintään 20 istuntoa, ovat vaikuttavampia kuin 16 istuntoa tai vähemmän sisältävät.
Lin ym. kiinalaisessa monikeskustutkimuksessa «Li ZJ, Guo ZH, Wang N ym. Cognitive-behavioural th...»4 192 skitsofreniapotilasta satunnaistettiin saamaan joko tavanomaista hoitoa tai 15 istuntoa KBT:ta 24 viikon aikana, ja heitä seurattiin toiset 60 viikkoa.
KBT-ryhmän potilaat saavuttivat suuremman ja seurannassa pysyvämmän, tilastollisesti merkitsevän parannuksen PANSS-kokonaispisteissä (vaikutuskoko d = 0,48) ja positiivisissa oireissa (d = 0,42) sekä sosiaalisessa toimintakyvyssä Personal and Social Performance scalella mitattuna (d = 0,64); merkittävät erot ryhmien välillä syntyivät aikana intervention päättymisen jälkeen.
Lynchin ym. systemoidussa katsauksessa «Lynch D, Laws KR, McKenna PJ. Cognitive behavioura...»5 oli mukana 9 skitsofrenian KBT-hoidon vaikuttavuutta käsitellyttä hyvin sokkoutettua, kontrolloitua tutkimusta vuosilta 1996–2009.
Tässä yhdistetty vaikutuskoko jäi oireiden osalta hyvin alhaiseksi, -0,08 (95 % luottamusväli -0,23–0,08, p = 0,34); tässä miinusmerkkinen vaikutus tarkoittaa KBT:n paremmuutta. Tämän meta-analyysin pieni vastekoko johtuu mukaan otettujen tutkimusten valinnasta.
Päivitettyyn Cochrane-katsaukseen «Jones C, Hacker D, Xia J ym. Cognitive behavioural...»6 haettiin 6.3.2017 mennessä julkaistut tutkimukset kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta skitsofreniapotilailla. Mukaan otettiin tutkimukset, joissa puolet tai enemmän potilaista oli saanut skitsofrenian tai skitsoaffektiivisen psykoosin diagnoosin, ja joilla sairaus oli alkanut 60 vuoden ikään mennessä. Interventio oli KBT, jota verrattiin tavanomaiseen hoitoon, joka saattoi sisältää avo- tai sairaalahoitoa sekä lääke ja/tai muuta psykososiaalista hoitoa. 60 mukaan otetussa tutkimuksessa oli 5 992 osallistujaa. 2 812 osallistujaa oli kiinalaistutkimuksissa ja 2 440 brittiläistutkimuksissa. Osallistujien ikä vaihteli 16–78 vuoden välillä. Mukana oli 3 228 miestä ja 2 023 naista, 6 tutkimusta ei raportoinut sukupuolijakaumaa ja 1 intervention kestoa. Yksittäisissä tutkimuksissa osallistujien määrä vaihteli 30–422 välillä ja hoidon kesto vaihteli 28 päivästä 2 vuoteen. 2 päätulosmuuttujaa olivat yleinen toipuminen/vointi (global state), joka määriteltiin toipumiseksi (relapse) tai kliinisesti merkittäväksi muutokseksi esimerkiksi alle 50 % muutos oirekartoituksissa lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Toinen päätulosmuuttuja oli psyykkinen toipuminen/vointi (mental state), joka määriteltiin kliinisesti merkittäväksi muutokseksi esim. alle 50 % toipuminen oirekartoituksissa.
Päätulokset: Toipuminen pitkällä aikavälillä RR 0,78 (95 % luottamusväli 0,61–1,00), 1 538 potilasta 13 RCT-tutkimuksessa, tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kliinisesti merkittävä muutos pitkällä aikavälillä RR 0,57 (95 % luottamusväli 0,39–0,84) 82 potilasta 2 RCT-tutkimuksessa. Psyykkinen toipuminen pitkällä aikavälillä RR 0,81 (95 % luottamusväli 0,65–1,02), 501 potilasta 5 RCT-tutkimuksessa, tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sekundaarisista tulosmuuttujista haittatapahtumien RR oli 0,44 (95 % luottamusväli 0,27–0,72), 146 potilasta 2 RCT-tutkimuksessa. Keskeyttäjien määrässä ei ollut eroa RR 0,93 (95 % luottamusväli 0,77–1,12; 1 945 potilasta ja 19 tutkimusta.
Tutkijoiden mukaan näyttö KBT:n lisäämisestä tavanomaiseen hoitoon ryhmätasolla on vielä riittämätöntä tämän katsauksen pohjalta vahvojen suositusten antamiseksi, koska tilastollisesti merkitsevien tulosten kohdalla potilasmäärät olivat pieniä sinänsä suuresta tutkimusten potilasmäärästä huolimatta.