Takaisin Tulosta

Diabeteksen munuaistauti

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä
20.4.2020

Käypä hoito -suositus «Diabeteksen munuaistauti»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Diabetic kidney disease»2

Taulukko 1. Raja-arvot albuminurian diagnostiikassa käytetyille menetelmille
Kertanäyte U-AlbKre (mg/mmol)1 Ajastettu yökeräys cU-Alb (µg/min) Vuorokausikeräys dU-Alb (mg/vrk)
Normaali < 3 < 20 < 30
Lisääntynyt albuminuria (entinen "mikroalbuminuria") 3–30 20–200 30–300
Selvästi lisääntynyt albuminuria (entinen "makroalbuminuria" tai "proteinuria") > 30 > 200 > 300
1 Laboratorioilla on erilaisia viitearvoja. Suosituksen tulkintarajat ottavat huomioon näytteeseen ja määritysmenetelmiin liittyvää epätarkkuutta.
Taulukko 2. Kroonisen munuaistaudin luokittelu glomerulusten suodatusnopeuden (eGFR) perusteella
Vaihe Vajaatoiminnan aste eGFR (ml/min/1,73 m2)
1 Normaali > 90
2 Lievä 60–89
3 Kohtalainen 30–59
4 Vaikea 15–29
5 Loppuvaiheen munuaistauti < 15

Riskitekijät

  • Diabeteksen munuaistaudin kehittymisen riskitekijöitä ovat heikko glukoositasapaino, kohonnut verenpaine, tupakointi, dyslipidemia ja perintötekijät.

Diagnostiikka ja seuranta

  • Albuminuriaa ja GFR:ää tulee seuloa vuosittain tyypin 1 diabeetikoilta, kun tauti on kestänyt yli 5 vuotta, ja tyypin 2 diabeetikoilta heti taudin toteamisen jälkeen.
  • Seulontamenetelminä käytetään kertavirtsanäytteen albumiini- ja kreatiniinipitoisuuden suhdetta (U-AlbKre) ja laskennallisen GFR:n (eGFR; estimated GFR) määritystä.
  • Kun munuaistauti on todettu, seurataan munuaisten toimintaa ja vastetta annetulle hoidolle määrittämällä eGFR ja U-AlbKre tarpeen mukaan, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa.

Diabeteksen munuaistaudin ehkäisy ja hoito

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Nefrologiyhdistyksen asettama työryhmä

Kaj Metsärinne (puheenjohtaja)

Tuula Meinander (Käypä hoito -toimittaja)

Satu Mäkelä

Leo Niskanen