Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)
Ota käyttöön
- Epilepsiakohtauksen ensiapu «Epilepsiakohtauksen ensiapu»1
- Lääkkeiden käyttöön liittyvät vasta-aiheet, varoitukset ja varotoimet «Status epilepticuksessa käytettävien lääkkeiden käyttöön liittyvät vasta-aiheet, varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet»2
Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1
Keskeinen sanoma
- Pitkittynyt epileptinen kohtaus on hengenvaarallinen hätätilanne, joka vaatii välitöntä hoitoa.
- Yli 5 minuuttia kestänyttä epileptistä kohtausta on hoidettava kuten uhkaavaa status epilepticusta.
- Hoitovaste heikkenee kohtauksen pitkittyessä. Ennusteeseen voidaan vaikuttaa mahdollisimman tehokkaalla varhaisella hoidolla.
- Kuolleisuus ja vammautumisen riski suurenevat, kun epileptinen kohtaus on kestänyt yli 30 minuuttia.
- Ensi- ja toisen vaiheen lääkehoitoon vastaamattoman status epilepticuksen arvioinnissa ja hoidossa on hyötyä EEG-tutkimuksesta.
- Pitkittyneen epileptisen kohtauksen etiologia on selvitettävä.
- Tehokas hoito kolmanteen vaiheeseen on riittävän syvä anestesia ja EEG-monitoroinnin hyödyntäminen paikassa, jossa verenkierron seuranta ja ventilaattorihoito ovat mahdollisia (teho- tai valvontaosasto).
- Status epilepticuksen ilmaantuvuutta voidaan vähentää epilepsian tehokkaalla hoidolla.
Tiivistelmä
- Suosituksen tiivistelmä «Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus)»1 ja lyhyt abstrakti englanniksi «Status epilepticus»2
Tavoitteet
- Suosituksen tavoitteena on
- antaa yhteinen suositus lasten ja aikuisten status epilepticuksen hoidosta ja tehostaa pitkittyneiden epileptisten kohtauksien hoitoa
- kuvata toimiva hoitoketju ensihoidosta teho-osastolle.
Kohderyhmät
- Suosituksen kohderyhmänä ovat lasten ja aikuisten pitkittyneiden epileptisten kohtausten välittömään ensihoitoon ja potilaiden kuljetukseen osallistuvat työntekijät ja perusterveydenhuollon henkilökunta sekä status epilepticusta erikoissairaanhoidossa hoitavat lääkärit ja muut työntekijät.
Aiheen rajaus
- Vastasyntyneiden (alle kuukauden ikäisten) kohtausoireet on rajattu tämän suosituksen ulkopuolelle, koska niiden etiologia, tyypit, diagnostiikka ja ennuste ovat oleellisesti erilaiset kuin muissa ikäryhmissä.
Määritelmät
- Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, jonka syynä on laajuudeltaan vaihtelevalla aivoalueella tapahtuva poikkeava, liiallinen tai synkroninen hermosolujen sähköinen toiminta «Fisher RS, van Emde Boas W, Blume W ym. Epileptic ...»1.
- Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia ja mahdollisesti myös neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia «Fisher RS, van Emde Boas W, Blume W ym. Epileptic ...»1.
- Status epilepticus on tila, jossa epileptinen kohtaus pitkittyy, koska kohtauksen loppumisesta vastaavat mekanismit pettävät tai koska tavallisesta poikkeavasti käynnistyy mekanismeja, joiden vuoksi kohtaus pitkittyy «Trinka E, Cock H, Hesdorffer D ym. A definition an...»2.
- Kohtauksen pitkittyessä jatkuvaksi kohtausaktiviteetiksi puhutaan määritelmällisesti ensimmäisestä ajankohdasta (t1), johon tulee suhtautua hoidollisesti aktiivisesti (uhkaava status epilepticus).
- Toinen ajankohta (t2) saavutetaan kohtauksen kestettyä niin kauan, että potilaalla on merkittävä riski hermosolujen ja -verkkojen vaurioitumiseen ja muihin komplikaatioihin.
- Tajuttomuus-kouristuskohtauksin ilmenevässä kohtauksessa t1 on 5 minuuttia ja t2 on 30 minuuttia. Yli 5 minuuttia kestänyttä pitkittynyttä epileptistä kohtausta pidetään uhkaavana status epilepticuksena, johon tulee suhtautua hoidon kannalta kuten status epilepticukseen, ja yli 30 minuuttia kestäneessä kohtauksessa on merkittävä riski komplikaatioihin.
- Muiden kohtaustyyppien osalta ei ole vielä mahdollista määrittää edellä mainittuja ajankohtia yhtä tarkasti «Trinka E, Cock H, Hesdorffer D ym. A definition an...»2.
- Kun kyseessä on vaikeahoitoinen epilepsia, voidaan tarvittaessa yhdessä hoitavan lääkärin kanssa sopia yksilöllisesti myös muista kriteereistä, joiden perusteella potilaan tilannetta pidetään uhkaavana status epilepticuksena.
- Vaikeahoitoinen status epilepticus (refraktorinen status epilepticus) jatkuu ensivaiheen ja toisen vaiheen lääkityksestä huolimatta «Shorvon S, Ferlisi M. The treatment of super-refra...»3.
- Kun status epilepticus jatkuu 24 tuntia anestesian aloittamisen jälkeen tai alkaa uudelleen anestesian lopetuksen jälkeen, puhutaan erittäin vaikeahoitoisesta eli superrefraktorisesta status epilepticuksesta «Shorvon S, Ferlisi M. The treatment of super-refra...»3.
Ilmaantuvuus
- Ensihoitojärjestelmän aktivointiin johtavien, pitkittyneiden kouristuskohtauksien vuosittainen ilmaantuvuus Suomessa on noin 340/100 000. Näistä osa on jo loppunut ensihoitajien saapuessa paikalle.
- Sairaalahoitoon johtavan status epilepticuksen vuosittainen ilmaantuvuus on noin 20/100 000 «Sairaalahoitoon johtavan status epilepticuksen ilmaantuvuus lienee noin 20 per 100 000 asukasta vuodessa.»C, ja se on suurimmillaan lapsuusiässä ja ikääntyneillä.
- Suomen teho-osastoilla hoidettiin vuodessa 3,4/100 000 henkilöä vaikeahoitoisen status epilepticuksen takia ja 0,7/100 000 henkilöä erittäin vaikeahoitoisen status epilepticuksen takia vuosina 2010–2012 «Kantanen AM, Reinikainen M, Parviainen I ym. Incid...»4.
- Eri tutkimusten mukaan 30–60 %:lla status epilepticus -potilaista on aiemmin diagnosoitu epilepsia «DeLorenzo RJ, Hauser WA, Towne AR ym. A prospectiv...»5.
Pitkittyneen epileptisen kohtauksen ennuste
- Valtaosa epileptisistä kohtauksista on lyhyitä (1–4 minuuttia) «Valtaosa epileptisistä kohtauksista kestänee 1–4 minuuttia.»C ja loppuu ilman erityistoimia.
- Epileptisen kohtauksen kestettyä yli 5 minuuttia status epilepticuksen kehittymisen riski on merkittävä «Epileptisen kohtauksen kestettyä yli 5 minuuttia riski status epilepticuksen kehittymiseen lienee merkittävä.»C.
- Status epilepticuksen kestettyä yli 30 minuuttia kuolleisuus lisääntyy «Kuolleisuus alkanee lisääntyä, kun status epilepticus on kestänyt yli 30 minuuttia.»C.
- Kuolleisuus status epilepticukseen näyttää olevan 30 päivän aikana kohtauksen loppumisen
jälkeen keskimäärin 20 % «Kuolleisuus status epilepticukseen 30 päivän kuluessa lienee noin 20 %.»C.
- Kuolleisuus lienee lapsilla (0–3 %) merkittävästi pienempi kuin aikuisilla «Kuolleisuus status epilepticukseen lienee pienempi lapsilla kuin aikuisilla.»C, ja se on suurin ikääntyneillä (38 %) «DeLorenzo RJ, Hauser WA, Towne AR ym. A prospectiv...»5.
- Kuolleisuus superrefraktoriseen statukseen on kaksinkertainen (kaikissa ikäryhmissä 36 % ja ikääntyneillä 63 %) «Kantanen AM, Reinikainen M, Parviainen I ym. Incid...»4.
- Status epilepticuksesta toipuneilla on todettu vaihteleva määrä jälkioireita (neurologisia
löydöksiä, kognitiivisia häiriöitä, aivoatrofiaa ja epilepsiaa).
- Usein on kuitenkin vaikeaa tai mahdotonta erottaa, mitkä jälkioireista ovat seurausta status epilepticuksesta ja mitkä liittyvät sen aiheuttaneeseen etiologiseen tekijään.
Etiologia
- Etiologiasta riippumatta status epilepticuksen oireenmukainen hoito annetaan samojen periaatteiden mukaisesti.
- Etiologian selvittämiseen ja etiologian mukaiseen hoitoon on syytä paneutua, sillä
potilaan iän lisäksi status epilepticuksen ennusteeseen vaikuttaa merkittävästi etiologia,
joka on erilainen lapsilla ja aikuisilla «Eriksson KJ, Koivikko MJ. Status epilepticus in ch...»6, «DeLorenzo RJ, Pellock JM, Towne AR ym. Epidemiolog...»7.
- Aikuisilla yleisimmät syyt ovat epilepsian huono hoitotasapaino (pienet lääkeainepitoisuudet), aiemmat neurologiset sairaudet ja akuutit symptomaattiset syyt, kuten aivoverenkierron häiriöt ja vakavat rytmihäiriöt (kammiotakykardia ja -värinä), jotka voivat anoksian kautta laukaista pitkittyneen kouristuskohtauksen «DeLorenzo RJ, Pellock JM, Towne AR ym. Epidemiolog...»7.
- Lapsilla yleisimmät syyt ovat kuume, aiemmat neurologiset sairaudet ja keskushermostoinfektiot «Eriksson KJ, Koivikko MJ. Status epilepticus in ch...»6. Ks. hoitokaavio «Tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevän status epilepticuksen hoitokaavio; ajat kohtauksen alusta»1.
- Sekä lapsilla että aikuisilla status epilepticuksen etiologiana saattaa olla myös autoimmuunienkefaliitti, jolloin välittömät immunologisten näytteiden ottaminen ja immunomodulatoristen hoitojen käynnistäminen tavanomaisen status epilepticus -hoidon ohella olennaisesti vaikuttavat potilaan ennusteeseen ja toipumiseen. Autoimmuunienkefaliiteissa tilanteeseen johtavia oireita epileptisten kohtausten lisäksi ovat usein liikehäiriöt sekä kognitiiviset ja psykiatriset oireet «Leypoldt F, Armangue T, Dalmau J. Autoimmune encep...»8.
- Herkkyydelle sairastua status epilepticukseen on tunnistettu myös useita geneettisiä syitä «Bhatnagar M, Shorvon S. Genetic mutations associat...»9.
Akuuttien symptomaattisten kohtausten profylaksia teho-osastolla
- Aivovamman jälkeen aloitettu epilepsialääkitys estää akuutteja symptomaattisia epileptisiä kohtauksia, mutta se ei estä aivovamman jälkeisen epilepsian kehittymistä «Aivovamman jälkeen aloitettu epilepsialääkitys estää akuutteja symptomaattisia epileptisiä kohtauksia, mutta ei estä aivovamman jälkeisen epilepsian kehittymistä; näin ollen sen käyttö on akuuttivaiheen jälkeen tarpeetonta.»A. Suuren riskin potilailla ei siten ole aiheellista käyttää nykyisin käytettävissä olevia lääkkeitä pitkäaikaisesti ehkäisemään epilepsian kehittymistä ennen ensimmäisiä kohtausoireita, mutta akuutteja symptomaattisia kohtauksia voidaan joissakin tilanteissa ehkäistä 1–2 viikon suonensisäisellä akuuttivaiheen epilepsialääkityksellä «Antiepileptinen profylaksialääkitys aivovammojen ja akuutin lukinkalvonalaisen verenvuodon jälkeen»3.
Status epilepticuksen tyypit
Tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevä status epilepticus
- Status epilepticuksen tavallisin tyyppi (noin 70 % kaikista tapauksista «DeLorenzo RJ, Hauser WA, Towne AR ym. A prospectiv...»5) ilmenee tajuttomuus-kouristuskohtauksina.
- Tajuttomuuteen liittyvät motoriset oireet ovat aluksi selkeitä toonisia, kloonisia tai toonis-kloonisia kouristeluja, ja niihin liittyy yleistyviä epileptiformisia purkauksia EEG:ssä.
- Kohtauksen pitkittyessä ja tajuttomuuden jatkuessa motoriset oireet voivat lievittyä
ja vaihdella velttoudesta lievään raajojen tai vartalon nykimiseen, nystagmukseen
ja katseen deviaatioon.
- Tilasta käytetään nimitystä vähäoireinen kouristuksellinen status epilepticus.
- Vaikka se on oireiltaan vähäinen, EEG:ssä jatkuu edelleen sähköisiä purkauksia ja tilaa on hoidettava yhtä aktiivisesti kuin kouristuksin ilmenevää status epilepticusta.
- Vähäoireiseen status epilepticukseen liittyvä kuolleisuus (65 %) on todettu suuremmaksi kuin kouristukselliseen tyyppiin liittyvä kuolleisuus «Eriksson KJ, Koivikko MJ. Status epilepticus in ch...»6.
Poissaolokohtauksina (absence) ilmenevä status epilepticus
- Potilaalla esiintyy tunneista vuorokausiin kestävä pitkittynyt hämärätila, johon saattaa liittyä lieviä automatismeja tai myoklonisia nykimisiä.
- Oikeaan diagnoosiin pääseminen vaatii usein EEG-rekisteröinnin.
- EEG:ssä todetaan lähes jatkuva, yleistynyt 2–3 Hz:n monipiikki-hidasaaltopurkaus, joka on epäsäännöllinen verrattuna tyypillisessä poissaolokohtauksessa nähtävään 3 Hz:n piikki-hidasaaltopurkaukseen. Purkaustoiminta ei ole aivan keskeytymätöntä, vaan välillä saattaa esiintyä lyhyitä vaimeita vaiheita.
- Tila on oikealla lääkityksellä hoidettuna hyväennusteinen «Kaplan PW. Prognosis in non-convulsive status epil...»10.
Myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus
- Myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus liittyy useimmiten yleistyneisiin epilepsiaoireyhtymiin, kuten eteneviin myoklonusepilepsioihin.
- Potilaalla esiintyy massiivisten molemminpuolisten myoklonioiden pitkittyneitä sarjoja ilman tajunnan heikkenemistä.
- EEG:ssä todetaan piikki-hidasaalto- ja monipiikki-hidasaaltopurkauksia.
- Etenevässä myoklonusepilepsiassa esiintyy myös hankalaa subkortikaalista myokloniaa ilman selvää EEG-korrelaatiota.
- On tärkeää erottaa myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus, jossa tajunta siis säilyy normaalina, tajuttomuus-kouristuskohtauksin ilmenevästä status epilepticuksesta, sillä tilojen lääkehoidot eroavat osittain toisistaan. Ks. kohta Status epilepticuksen tyypin vaikutus toisen vaiheen lääkityksen valintaan «A1»2.
- Myokloninen status epilepticus voi ilmetä myös vaikeisiin aivovaurioihin, kuten anoksiseen tai hypoksiseen aivovaurioon, liittyvinä multifokaalisina myoklonioina, joista kärsivän potilaan ennuste on huono ja joiden hoito ei yleensä paranna ennustetta. Ennustearviota on syytä kuitenkin tehdä tarvittaessa EEG:n ja herätepotentiaalitutkimusten avulla «Dragancea I, Backman S, Westhall E ym. Outcome fol...»11.
Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus
- Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus alkaa usein sarjana erillisiä kohtauksia.
- Tilanteen pitkittyessä potilas reagoi yhä huonommin ympäristöön kohtausten välillä, minkä lisäksi hänellä esiintyy muita oireita, kuten automatismeja, toimintojen pysähtymistä tai puhehäiriöitä.
- Paikallisalkuisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevä status epilepticus on siis usein syklinen tila, jossa täydellinen reagoimattomuus ja osittainen reagointi vuorottelevat. EEG:n purkaustoiminta korreloi näihin kliinisen tilan vaihteluihin.
- Tämän tautimuodon diagnostiikka ja erottaminen poissaolokohtauksin ilmenevästä status epilepticuksesta onnistuu usein vain EEG-rekisteröinnin avulla.
- Tila ei uhkaa vitaalitoimintoja yhtä nopeasti kuin kouristuksin ilmenevä status epilepticus, mutta hoitamattomana sen pitkäaikaisennuste on samanlainen «Kaplan PW. Prognosis in non-convulsive status epil...»10.
Paikallisalkuisina kohtauksina ilman tajunnanhäiriötä ilmenevä status epilepticus
- Paikallisalkuisina kohtauksina ilman tajunnanhäiriötä ilmenevä status epilepticus on tila, jossa paikallinen epileptinen aktiivisuus aiheuttaa jatkuvia motorisia, somatosensorisia tai esimerkiksi afasiaoireita.
- Tilaan ei liity tajunnan heikentymistä.
- EEG:ssä näkyy ainoastaan paikallinen purkaustoiminta tai se voi olla normaali, jos poikkeava purkaustoiminta rajoittuu hyvin pienelle isoaivokuoren alueelle.
- Tila ei yleensä uhkaa välittömästi henkeä, mutta sen pitkäaikaisennuste riippuu etiologisesta tekijästä (aivokasvain, enkefaliitti, aivoabsessi).
- Näissä tilanteissa on tärkeää sulkea kuvantamistutkimuksilla pois välitöntä kirurgista hoitoa vaativat syyt.
Hoidon tavoite
- Hoidon ensisijaisena tavoitteena on kliinisten kohtausoireiden ja aivojen poikkeavan sähköisen purkaustoiminnan mahdollisimman nopea lopettaminen (taulukko «Status epilepticuksen hoidon tavoitteet....»1).
- Status epilepticuksen mahdollisimman nopea ja tehokas hoito on tärkeää, sillä kouristuksellisen
status epilepticuksen kestettyä yli 30 minuuttia elimistön (kuten aivosolujen) vauriot
alkavat olla korjaantumattomia ja kuolleisuus lisääntyy.
- Status epilepticuksen hoidon viivästyminen lisännee kuolleisuutta «Status epilepticuksen hoidon viivästyminen lisännee kuolleisuutta.»C.
|
Epilepsiakohtausten ensiapu
- Epilepsialiitto on julkaissut asiantuntijoiden laatimat ohjeet epilepsiaa sairastavan ensiavusta «Epilepsiakohtauksen ensiapu»1, «https://www.epilepsia.fi/tietoa-epilepsiasta/ensiapu/»1.
- Ohjeet kattavat tavanomaisen kohtauksen ensiavun ja neuvovat, milloin tulee ottaa yhteyttä ensihoitojärjestelmään.
- Epilepsiapotilaalle, jolla on riski pitkittyneeseen epileptiseen kohtaukseen, voidaan
määrätä ensiapulääkkeeksi bukkaalista midatsolaamia tai rektaalista diatsepaamia.
- Näiden lääkkeiden käyttö edellyttää omaisen tai avustajan informointia ja ohjausta.
- Ensiapulääkettä annetaan heti, kun kohtauksen todetaan kestävän normaalia pidempään tai uusiutuvan.
- Bukkaalinen ja intranasaalinen midatsolaami ovat tehokkaita pitkittyneiden epileptisten
kohtausten ensihoidossa «Bukkaalinen midatsolaami on teholtaan ja turvallisuudeltaan suonensisäisen diatsepaamin veroinen ja rektaalista diatsepaamia tehokkaampi lasten ja nuorten pitkittyneiden epileptisten kohtausten ensihoidossa.»A.
- Bukkaalisen midatsolaamin suositeltava annos on 0,25 mg/kg (enintään 10 mg).
- Ensihoidossa voidaan käyttää bukkaalisesti tai intranasaalisesti atomisaattorilla suonensisäiseen käyttöön tarkoitettua midatsolaamivalmistetta.
- Toistuvampaan käyttöön omaisille ja hoitokoteihin on syytä määrätä bukkaaliseen hoitoon tarkoitettua valmistetta.
- Tutkimukset bukkaalisen ja intranasaalisen hoidon tehosta on toistaiseksi tehty suonensisäisellä valmisteella, ja tutkimustieto erityisesti bukkaalisen valmisteen tehosta ja turvallisuudesta puuttuu. Intranasaaliseen käyttöön tarkoitettuja valmisteita tutkitaan. Jäljempänä oleva annostaulukko «Bukkaalisen ja intranasaalisen midatsolaamin annos painon mukaan ensiapulääkkeenä pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoidossa. ...»2 koskee kaikkia bukkaalisesti ja intranasaalisesti annettavia midatsolaamivalmisteita.
- Rektaalinen diatsepaami on tehokas sarjakohtausten keskeyttämisessä ja kohtauksien uusiutumisen ehkäisyssä «Rektaalinen diatsepaami keskeyttää epileptiset sarjakohtaukset ja ehkäisee kohtauksien uusiutumista lumelääkkeeseen verrattuna sekä aikuisilla että lapsilla.»A.
- Rektaalisen diatsepaamin suositeltava annos on alle 15 kg painaville 5 mg (0,5 mg/kg) ja muille 10 mg.
Paino (Ikä) | Annos |
---|---|
<10 kg (3−12 kk) | 2,5 mg |
11−20 kg (1−5 v) | 5 mg |
21−40 kg (>5−10 v) | 7,5 mg |
Yli 40 kg (>10 v ja aikuiset) | 10 mg |
Yhteydenotto ensihoitojärjestelmään
- Jos epilepsiapotilaan kohtaus kestää yli 5 minuuttia, toistuu ilman tajunnan korjaantumista tai pitkittyy yli hoitavan lääkärin kanssa sovitun ajan, tulee soittaa hätäkeskuksen numeroon 112.
- Julkisella paikalla tapahtuvan tai tuntemattomasta syystä johtuvan tajuttomuus-kouristuskohtauksen
yhteydessä silminnäkijän tulee heti soittaa numeroon 112.
- Näissä tilanteissa hätäkeskuksen tulee arvioida tilanne Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisen riskinarvion mukaan ja lähettää paikalle tarkoituksenmukaisin ensihoitoyksikkö ja tarvittaessa lääkäriyksikkö.
- Jos soittaja tietää kouristelevan potilaan sairastavan epilepsiaa ja on nähnyt tämän aikaisemmin kouristelevan, hälytyspäivystäjä voi antaa ohjeita potilaan vammautumisen ehkäisemiseksi ja mahdollisuuksien mukaan opastaa soittajaa antamaan potilaalle tämän kotikäyttöön tarkoitettua ensiapulääkettä (rektaalista diatsepaamia tai bukkaalista midatsolaamia), ellei sitä vielä ole tehty.
- Päivystyksellinen arvio on aina aiheellinen ensimmäisen kouristelukohtauksen jälkeen
riippumatta potilaan voinnista kohtauksen jälkeen.
- Päivystävä lääkäri arvioi tällöin, suoritetaanko tarvittavat jatkotutkimukset heti vai myöhemmin kiireellisinä polikliinisesti.
Kouristelevan potilaan ensihoito
- Jos potilas kouristelee edelleen ensihoitohenkilöstön saapuessa paikalle,
- hoito aloitetaan peruselintoimintojen arvioimisella ja turvaamisella
- aloitetaan lisähapen anto maskilla
- hengityksen avustamiseen tulee varautua kouristuksen pitkittyessä
- kouristelun loputtua potilas asetetaan kylkiasentoon ja varmistetaan samalla hengityksen riittävyys
- suoniyhteys avataan mahdollisimman nopeasti, ja samalla otetaan verinäyte veren glukoosipitoisuuden mittausta varten
- infuusionesteeksi sopivat fysiologinen keittosuolaliuos tai Ringerin liuoksen tyyppiset liuokset.
Ensivaiheen lääkehoito sairaalassa ja sairaalan ulkopuolella ensihoidossa
- Status epilepticus -potilaan hoidon, tutkimusten ja lääkityksen ajoitus esitetään oheisessa hoitokaaviossa «Tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevän status epilepticuksen hoitokaavio; ajat kohtauksen alusta»1.
- Ellei suoniyhteyttä saada nopeasti avatuksi, suositellaan, että hoito aloitetaan bukkaalisella
tai intranasaalisella midatsolaamilla tai rektaalisella diatsepaamilla «Bukkaalinen midatsolaami on teholtaan ja turvallisuudeltaan suonensisäisen diatsepaamin veroinen ja rektaalista diatsepaamia tehokkaampi lasten ja nuorten pitkittyneiden epileptisten kohtausten ensihoidossa.»A.
- Bukkaalisen tai intranasaalisen midatsolaamin suositettava annos on 0,25 mg/kg, enintään 10 mg. Ks. myös annostaulukko «Bukkaalisen ja intranasaalisen midatsolaamin annos painon mukaan ensiapulääkkeenä pitkittyneen epileptisen kohtauksen hoidossa. ...»2.
- Rektaalisen diatsepaamin suositettava annos on
- aikuisille ja yli 15 kg:n painoisille lapsille 10 mg,
- alle 15 kg:n painoisille lapsille 5 mg (0,5 mg/kg),
- rektaalisen diatsepaamin anto voidaan toistaa kerran.
- Suoniyhteyden avaamisen jälkeen suositeltavat lääkevaihtoehdot ovat
- diatsepaami
- aikuisille ja yli 40 kg:n painoisille lapsille 5–10 mg laskimoon
- alle 40 kg:n painoisille lapsille 0,3 mg/kg (enintään 10 mg) laskimoon
- loratsepaami
- aikuisille ja yli 40 kg:n painoisille lapsille 4 mg laskimoon
- alle 40 kg:n painoisille lapsille 0,1 mg/kg (enintään 4 mg) laskimoon.
- diatsepaami
- Molempien lääkeaineiden vaikutukset alkavat 2–3 minuutissa, mutta diatsepaamin vaikutus kestää vain 15–30 minuuttia, kun taas loratsepaamin vaikutus kestää 12–24 tuntia.
- Loratsepaamin anto voidaan toistaa kerran. Koska diatsepaamin vaikutusaika on lyhempi, sen anto voidaan joutua uusimaan useamman kerran (enimmäisannos aikuisilla 30–50 mg, lapsilla 1 mg/kg).
- Loratsepaami ja diatsepaami suonensisäisesti annosteltuina ovat ilmeisesti tehokkaita ja turvallisia ensivaiheen lääkkeinä sekä lapsilla että aikuisilla «Loratsepaami ja diatsepaami suonensisäisesti annosteltuna ovat ilmeisesti tehokkaita ja turvallisia ensilinjan lääkkeitä kouristavan potilaan hoidossa sekä lapsilla että aikuisilla.»B.
- Loratsepaami on erityislupavalmiste.
- Sairaalassa selvitetään välittömien hoitotoimien jälkeen anamneesia ja arvioidaan
potilaan yleis- ja neurologinen tila.
- Anamneesissa tärkeitä seikkoja ovat muun muassa mahdollinen tiedossa oleva epilepsia, muut sairaudet, vammat ja huumaavien tai päihdyttävien aineiden käyttö.
- Kliinisessä tutkimuksessa etsitään paikallisia neurologisia löydöksiä ja viitteitä etiologisista tekijöistä, kuten infektiosta tai traumoista.
Hoitovasteen arviointi ensimmäisen vaiheen lääkityksen jälkeen
- Jos kohtaukset eivät lopu tai ne uusiutuvat ensivaiheen lääkityksen jälkeen, aloitetaan
toisen vaiheen lääkehoito.
- Kaikissa tapauksissa tulee arvioida kohtausten uusiutumisen riski.
- Jos riski on suuri, potilas tarvitsee ensivaiheen lääkitystä pidempivaikutteisen lääkehoidon.
- Hoidossa annetaan kyllästysannos toisen vaiheen lääkettä (fosfenytoiinia tai fenobarbitaalia) suoneen. Ks. poikkeukset toisen vaiheen lääkevalintaan myöhemmin.
- Tavallisilla suun kautta annettavilla epilepsialääkkeillä tavoitepitoisuuksia ei saavuteta riittävän nopeasti «Swadron SP, Rudis MI, Azimian K ym. A comparison o...»12.
- Jos potilas on saanut saman vuorokauden aikana kolme yleistynyttä tajuttomuus-kouristuskohtausta,
tilanteeseen on suhtauduttava samoin kuin uhkaavaan status epilepticukseen
- Epilepsialääkitys kannattaa yleensä aloittaa antamalla kyllästysannos toisen vaiheen lääkettä, ellei potilaan epilepsian vaikeahoitoisuuden vuoksi häntä hoitavan lääkärin kanssa ole sovittu toisin.
Toisen vaiheen lääkehoito sairaalassa
- Toisen vaiheen lääkehoito ei saa viivästyttää anestesian aloittamista.
- Toisen vaiheen lääkitys tulee yleensä toteuttaa yhdellä lääkeaineella.
- Ensisijainen vaihtoehto on yleensä fosfenytoiini tai fenobarbitaali ja toissijainen vaihtoehto valproaatti, levetirasetaami tai lakosamidi (ks. jatkossa «A2»3).
- Aikuisilla toisen vaiheen lääke on ensisijaisesti fosfenytoiini (aihiolääke, joka
muuttuu elimistössä fenytoiiniksi noin 20 minuutissa) «Fenytoiini on ilmeisesti tehokas tajuttomuus–kouristuskohtauksena esiintyvän status epilepticuksen toisen linjan lääkkeenä.»B.
- Fosfenytoiinia suositellaan annettavaksi kyllästysannos 18 mg FE/kg (FE = fenytoiiniekvivalentti) laskimoinfuusiona nopeudella 150 mg FE/min.
- Lapsille ja iäkkäille voidaan turvallisuussyistä antaa pienempi, viranomaisten hyväksymä annos 15 mg FE/kg.
- Laskimoinfuusiota varten fosfenytoiini laimennetaan 0,9 % natriumkloridi-infuusionesteeseen (25 mg FE/ml).
- Laimennuksesta kannattaa tehdä ohje päivystyspoliklinikkaa varten (valmisteyhteenvedosta on laimennusohje kyllästysannokselle 15 mg FE/kg).
- Status epilepticuksessa fenytoiinin kyllästysannoksella 18 mg/kg plasman fenytoiinipitoisuus pysynee hoitoalueella 24 tunnin ajan lähes kaikilla potilaista, kun taas kyllästysannoksella 15 mg/kg se pysynee vain osalla potilaista hoitoalueella «Status epilepticuksessa fenytoiinin suonensisäisellä kyllästysannoksella 18 mg/kg plasman fenytoiinipitoisuus pysynee hoitoalueella 24 tunnin ajan lähes kaikilla potilaista, kun taas kyllästysannoksella 15 mg/kg fenytoiinipitoisuus pysynee vain osalla potilaista hoitoalueella.»C. Annokset on alun perin määritetty käyttämällä fenytoiinia, mutta fosfenytoiinilla ilmeisesti saavutetaan ekvivalentilla annoksella ja nopeudella fenytoiinin lailla hoitopitoisuus status epilepticuksessa «Ekvivalenteilla annoksilla plasman fenytoiinipitoisuudet lienevät yhtä suuret fosfenytoiinin ja fenytoiinin laskimonsisäisen (iv) annon jälkeen.»C.
- 24 tunnin kuluttua lääkitystä tulee jatkaa aluksi 250 mg:n annoksella kahdesti vuorokaudessa ja heti, kun lääkeainepitoisuudet ovat saatavissa, pitoisuuksien mukaan annosta säätäen.
- Lapsille voidaan antaa fosfenytoiinin sijasta fenobarbitaalia toisen vaiheen lääkkeenä.
- Fenobarbitaalia suositellaan annettavaksi 15–20 mg/kg (enintään 500 mg) hitaana laskimoinfuusiona (30 mg/min, enintään 100 mg/min). Tällä annoksella saavutettaneen riittävän pitkään (yli 24 tuntia) hoitoalueella säilyvä lääkeainepitoisuus «Fenobarbitaalin kyllästysannos lapsilla status epilepticuksen hoidossa suonensisäisesti annettuna lienee 15–20 mg/kg. Tällöin pitoisuus pysynee hoitoalueella 24 tunnin ajan.»C.
- Laskimonsisäinen levetirasetaami lienee myös turvallinen status epilepticuksen hoidossa,
mutta tutkimusnäyttöä sen tehosta on vähän «Laskimonsisäinen levetirasetaami lienee turvallinen status epilepticuksen hoidossa, mutta tutkimusnäyttöä tehosta on vähän.»C. Jos fenytoiini ei sovi potilaalle esimerkiksi maksavaurion tai lääkeaineinteraktioiden
vuoksi, toisen vaiheen lääkkeenä voidaan käyttää levetirasetaamia, vaikka status epilepticus
ei ole levetirasetaamin virallisesti hyväksytty käyttöaihe.
- Laskimoon annettavan levetirasetaamin kyllästysannos lienee noin 20 mg/kg (aikuiselle enintään 2 000 mg), ja se voidaan antaa 5–15 minuutin kuluessa «Ramael S, Daoust A, Otoul C ym. Levetiracetam intr...»13.
- Ylläpitoannosta (40 mg/kg/vrk, enintään 4 000 mg/vrk) jatketaan lääkettä kahdesti vuorokaudessa antaen.
- Levetirasetaami tulee sekoittaa 100 millilitraan 0,9-prosenttista keittosuolaliuosta, laktatoitua Ringerin liuosta tai 5-prosenttista dekstroosiliuosta.
- Valproaattia voidaan antaa fosfenytoiinin sijasta toisen vaiheen lääkkeenä potilaille, joille fenytoiini ei sovi (esim. yliherkkyys tai fosfenytoiinin vakavien haittavaikutuksien riski). Valproaatti on ilmeisesti yhtä tehokas kuin fenytoiini status epilepticuksen hoidossa toisen linjan lääkkeenä «Valproaatti on ilmeisesti yhtä tehokas kuin fenytoiini status epilepticuksen toisen linjan lääkkeenä.»B.
- Myös potilaille, joilla on käytössä valproaattilääkitys, jotka sairastavat etenevää myoklonusepilepsiaa tai joilla on myokloninen tai poissaolokohtauksena ilmenevä status epilepticus, voidaan antaa suoneen valproaattia fosfenytoiinin sijasta.
- Valproaatin käyttöä tulee monielinvaurion riskin vuoksi välttää epäiltäessä mitokondriosairauksia tai synnynnäisiä aineenvaihduntasairauksia «Valproaattiin saattaa liittyä vakavan haittavaikutuksen riski, joka on suurimmillaan alle 2-vuotiailla.»C, «Hynynen J, Komulainen T, Tukiainen E ym. Acute liv...»14.
- Status epilepticus ei ole valproaatin virallisesti hyväksytty käyttöaihe.
- Laskimoon annettavan valproaatin kyllästysannos lienee 20–30 mg/kg, ja se annetaan infuusionopeudella 3 mg/kg/min (tai 200 mg/min) «Valproaatin kyllästysannos lienee noin 20–30mg/kg ja infuusionopeus noin 3 mg/kg/min (tai 200 mg/min).»C.
- Valproaattia voidaan antaa injektionesteenä tai laimennettuna 0,9-prosenttiseen natriumkloridi-infuusionesteeseen.
- Kyllästysannoksen jälkeen aikuisille voidaan antaa ylläpitohoidossa aluksi 3,5 mg/kg kuuden tunnin välein ja lapsille 7,5 mg/kg yhtä pitkin välein «Dutta S, Cloyd JC, Granneman GR ym. Oral/intraveno...»15.
- Lakosamidia «Lakosamidin tehoa ja turvallisuutta status epilepticuksessa ei ole vielä mahdollista arvioida, koska luotettavaa tutkimusnäyttöä ei ole riittävästi.»D voidaan myös harkiten käyttää toisen vaiheen lääkkeenä fosfenytoiinin sijasta, mutta
sen tehoa ja turvallisuutta status epilepticuksen hoidossa ei ole vielä mahdollista
arvioida, koska luotettavaa tutkimusnäyttöä asiasta ei ole.
- Laskimoon annettavan lakosamidin voi antaa 200–400 mg:n annoksena 5–15 minuutin kuluessa «Höfler J, Trinka E. Lacosamide as a new treatment ...»16.
- 200 mg:n ylläpitoannosta jatketaan antamalla lääkettä kahdesti vuorokaudessa.
- Lakosamidin voi antaa laimentamatta, tai sen voi sekoittaa esimerkiksi 100 millilitraan 0,9-prosenttista keittosuolaliuosta, laktatoitua Ringerin liuosta tai 5-prosenttista dekstroosiliuosta.
- Kaikkien toisen vaiheen lääkkeiden annon aikana ja sen jälkeen potilaan peruselintoimintoja on seurattava «Status epilepticuksessa käytettävien lääkkeiden käyttöön liittyvät vasta-aiheet, varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet»2.
Toisen vaiheen lääkehoito sairaalan ulkopuolella
- Jos potilas kouristelee diatsepaamin tai loratsepaamin tai molempien toistetun annon jälkeen muualla kuin sairaalassa, hänelle tulisi ensisijaisesti antaa fosfenytoiinin kyllästysannos heti tai viimeistään sairaalaan saapumisen jälkeen.
- Jos paikalle tulee yksikkö, johon kuuluu anestesiakoulutuksen saanut ensihoitolääkäri eikä fosfenytoiinin anto ole mahdollista, aikuispotilaalle voidaan harkiten aloittaa anestesia propofolilla kuljetuksen ajaksi.
- Luotettava näyttö anesteettien käytöstä toisen vaiheen lääkityksenä puuttuu «Propofoli saattaa lopettaa status epilepticuksen tehokkaasti ensihoidossa, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D.
- Potilaalle olisi ensisijaisesti pyrittävä antamaan fosfenytoiinin kyllästysannos heti tai viimeistään sairaalaan saapumisen jälkeen.
- Fosfenytoiinin käyttö muualla kuin sairaalassa ei lääkkeen huonon säilyvyyden vuoksi ole usein mahdollista.
- Sairaalaan tultua arvioidaan jatkoanestesian tarve.
- Propofolianestesiaa ei tule pääsääntöisesti käyttää alle 16-vuotiailla, koska siihen saattaa liittyä vakavia haittavaikutuksia (metabolinen asidoosi, vähentynyt sydänlihaksen supistuvuus, rabdomyolyysi) «Lapsilla propofolin käyttöön vaihtelevilla annoksilla saattaa liittyä vakavia haittavaikutuksia (propofoli-infuusio-oireyhtymä), mutta luotettava näyttö puuttuu. Asidoosi, ketogeneesi tai synnynnäinen aineenvaihduntasairaus voivat altistaa oireyhtymälle.»D, «hoi50030c.pdf»1.
- Lyhytaikainen, muualla kuin sairaalassa aloitettu propofolianestesia, jota ei jatketa sairaalassa, suositellaan lopettavaksi hitaasti.
- Propofoli voi lisätä kohtausaktiivisuutta anestesian aloitus- tai lopetusvaiheessa tai heti lopetusvaiheen jälkeen, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu «Propofoli saattaa lisätä kohtausaktiviteettia anestesian induktio- tai lopetusvaiheessa tai heti lopetusvaiheen jälkeen, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D.
Hoitovasteen arviointi toisen vaiheen lääkityksen jälkeen
- Aikuispotilaista ensimmäisen vaiheen lääkkeisiin reagoi 31 % ja toisen vaiheen lääkehoitoon
37 %, ja 31 % status epilepticuksista kestää lääkehoidoista huolimatta yli 60 minuuttia
«Mayer SA, Claassen J, Lokin J ym. Refractory statu...»17.
- Alkuhoitoon huonosti reagoivassa status epilepticuksessa kuolleisuus on suuri ja vain pieni osa potilasta toipuu kohtausta edeltäneelle toiminnalliselle tasolle «Mayer SA, Claassen J, Lokin J ym. Refractory statu...»17, «Claassen J, Hirsch LJ, Emerson RG ym. Treatment of...»18.
- Kohtauksen loppumisen varmistuminen ilman EEG-tutkimusta edellyttää motoristen oireiden
loppumisen lisäksi tajunnan palautumista ainakin osittain (potilas alkaa reagoida
puhutteluun).
- Ellei näin käy 30 minuutin kuluessa motoristen oireiden loppumisesta, on varmistettava EEG:llä, että myös jatkuva sähköinen purkausaktiivisuus (sähköinen status epilepticus) on loppunut «Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison ...»19, «Herman ST, Abend NS, Bleck TP ym. Consensus statem...»20, «Bleck TP. Status epilepticus and the use of contin...»21.
- Sairaalassa on tärkeää selvittää status epilepticuksen syy myös tilanteissa, joissa tajuttomuus-kouristuskohtauksena ilmenevä status epilepticus lakkaa toisen vaiheen lääkityksen avulla. Syyn selvittämisen jälkeen keskitytään etiologian mukaiseen hoitoon tilan uusimisen ehkäisemiseksi.
EEG-tutkimus
- Päivystys-EEG:tä tarvitaan status epilepticuksen diagnoosin ja tyypin sekä hoidon
tehon varmistamiseksi «Herman ST, Abend NS, Bleck TP ym. Consensus statem...»20, «Bleck TP. Status epilepticus and the use of contin...»21.
- Osaa status epilepticuksista ei ole mahdollista diagnosoida pelkkien kliinisten oireiden
perusteella.
- Teho-osastolla tajunnan epäselvän vaihtelun takia hoidettavista potilaista jopa 10–40 %:lla on todettu diagnosoimaton status epilepticus «Herman ST, Abend NS, Bleck TP ym. Consensus statem...»20, «Bleck TP. Status epilepticus and the use of contin...»21, «Towne AR, Waterhouse EJ, Boggs JG ym. Prevalence o...»22.
- EEG:stä on hyötyä myös anoksisen myoklonisen status epilepticuksen erotusdiagnostiikassa.
- Noin kymmenesosalla potilaista, joiden katsotaan sairastavan status epilepticusta,
kyseessä ei kuitenkaan ole status epilepticus vaan oireisto on psykogeeninen, niin
sanottu pseudostatus «Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison ...»19.
- Tällaisen potilaan diagnosointi onnistuu vain EEG:n avulla, jolloin vältytään aiheettomalta tehohoidolta.
- Pelkän kliinisen tilanteen perusteella pseudostatuksen diagnoosin tekeminen ja tehohoidon antamatta jättäminen on käytännössä mahdotonta, kun potilas kouristelee.
- Yli kymmenesosalla potilaista sähköinen purkausaktiivisuus aivoissa jatkuu, vaikka kliiniset kohtausoireet loppuvat «DeLorenzo RJ, Waterhouse EJ, Towne AR ym. Persiste...»23.
- EEG-seuranta mahdollistaa anestesian syvyyden arvioinnin ja helpottaa sitä «Claassen J, Hirsch LJ, Emerson RG ym. Treatment of...»18, «Parviainen I, Uusaro A, Kälviäinen R ym. High-dose...»24.
- Paikallisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ilmenevän ja poissaolokohtauksina ilmenevän
status epilepticuksen erottaminen toisistaan on vaikeaa ilman EEG:tä.
- Erottamisella on merkitystä hoidon kannalta, sillä käytettävät lääkkeet ja kohtausten ennusteet ovat erilaiset.
- Osaa status epilepticuksista ei ole mahdollista diagnosoida pelkkien kliinisten oireiden
perusteella.
- EEG-tutkimus voidaan suorittaa täydellisenä, vähintään 12-kanavaisena tai suppeana 4–8-kanavaisena tutkimuksena. Päivystysdiagnostiikkaan on kehitetty myös erilaisia pika-EEG-menetelmiä «Muraja-Murro A, Mervaala E, Westeren-Punnonen S ym...»25. Status epilepticuksen diagnostiikassa on perusteltua tehdä täydellinen tutkimus. Hoitovasteen ja erityisesti anestesian syvyyden seurannassa voidaan käyttää myös suppeaa tutkimusta.
- EEG-tutkimuksella voidaan selvittää, onko kyseessä status epilepticus ja tehoaako hoito, sekä useimmiten tyydyttävästi vastata kysymykseen status epilepticuksen tyypistä erotusdiagnostisissa ongelmatapauksissa.
- Täydellistä päivystys-EEG-rekisteröintiä ei kaikissa tilanteissa ja hoitopaikoissa ole saatavissa, mutta sen puute ei saa viivästyttää hoitoa, kun kliiniset oireet viittaavat status epilepticukseen.
- Status epilepticus -diagnoosi tulee kuitenkin varmistaa hoidon aikana EEG-tutkimuksella heti, kun se on mahdollista.
Status epilepticuksen tyypin vaikutus toisen vaiheen lääkityksen valintaan
- Poissaolokohtauksina (absence) ilmenevän status epilepticuksen ensilinjan lääkkeinä
käytetään suonensisäisiä bentsodiatsepiineja tavalliseen tapaan annettuina. Poissaolokohtaukset
voivat provosoitua fenytoiinin ja fenobarbitaalin kaltaisista lääkkeistä «Genton P, Gelisse P, Thomas P ym. Do carbamazepine...»26, «Panayiotopoulos CP. Typical absence seizures and t...»27, «Perucca E, Gram L, Avanzini G ym. Antiepileptic dr...»28, minkä vuoksi toisen linjan lääkkeeksi sopii paremmin valproaatti.
- Kolmannen linjan lääkkeitä ei yleensä tarvita, mutta kohtaustyypin mukaista peruslääkitystä on syytä tehostaa heti status epilepticuksen jälkeen.
- Myoklonisina kohtauksina ilmenevä status epilepticus hoidetaan ensisijaisesti suonensisäisellä bentsodiatsepiinilla. Myoklonisissa kohtauksissa voidaan antaa diatsepaamin ja loratsepaamin lisäksi myös klonatsepaamia suoneen aikuisille 0,5–1 mg ja lapsille 0,05–0,1 mg/kg, enintään 1 mg.
- Myös myokloniset kohtaukset myoklonusepilepsioissa saattavat provosoitua fenytoiinin annon jälkeen «Genton P, Gelisse P, Thomas P ym. Do carbamazepine...»26, «Perucca E, Gram L, Avanzini G ym. Antiepileptic dr...»28, minkä takia fenytoiinin käyttöä ei suositella myoklonisessa status epilepticuksessa.
- Paikallisina tajunnanhämärtymiskohtauksina ja paikallisina kohtauksina ilman tajunnan muutosta ilmenevä status epilepticus hoidetaan kuten tajuttomuus-kouristuskohtauksina ilmenevä tautimuoto.
Jatkohoito ja kolmannen vaiheen hoito sairaalassa
- Jos status epilepticus jatkuu, potilas tulee viipymättä siirtää yksikköön, jossa verenkierron invasiivinen seuranta ja ventilaattorihoito sekä kolmannen vaiheen lääkehoito voidaan toteuttaa.
- Myös status epilepticuksen etiologian selvitys ja syynmukainen (esim. aivovamma, aivoverenkierron
häiriö, keskushermostoinfektiot, autoimmuunienkefaliitit) hoito ovat ensiarvoisen
tärkeitä.
- Selvittäviä tutkimuksia ovat aivojen kuvantaminen, infektioiden selvittelyt ja autoimmuunitutkimukset.
- Hoitoon reagoimattoman status epilepticuksen diagnoosi täytyy arvioida uudelleen: onko kyseessä todellakin toonis-klooninen status epilepticus, vai voisiko kyseessä olla (esim. hapenpuutteen aiheuttama) myoklonus tai vaikean aivovaurion aiheuttama voimistunut lihastonus (ns. deserebraatiorigiditeetti).
- Anestesiaa syvennetään, kunnes kouristukset loppuvat kliinisesti. Sen jälkeen pyritään seuraamaan anestesian syvyyttä jatkuvan EEG-rekisteröinnin avulla.
- Riittävän syvä anestesia lienee tehokas aikuisten status epilepticuksen hoidossa,
olipa lääkityksenä tiopentaali, propofoli tai midatsolaami, mutta luotettava näyttö
asiasta puuttuu «Riittävän syvä anestesia (purkausvaimentuma EEG:ssä) lopettanee kohtauksen tehokkaasti status epilepticuksessa aikuisilla, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D.
- Lapsilla vaihtoehdot ovat tiopentaali ja midatsolaami. Propofolianestesiaa ei tule pääsääntöisesti käyttää alle 16-vuotiaiden status epilepticuksen hoidossa, koska siihen saattaa liittyä vakavia haittavaikutuksia (metabolinen asidoosi, vähentynyt sydänlihaksen supistuvuus, rabdomyolyysi) «Lapsilla propofolin käyttöön vaihtelevilla annoksilla saattaa liittyä vakavia haittavaikutuksia (propofoli-infuusio-oireyhtymä), mutta luotettava näyttö puuttuu. Asidoosi, ketogeneesi tai synnynnäinen aineenvaihduntasairaus voivat altistaa oireyhtymälle.»D, «hoi50030c.pdf»1.
- Myös aikuisilla tehohoitopotilailla propofolin pitkäaikaiskäyttöön suurina annoksina saattaa liittyä vakavia kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia (propofoli-infuusio-oireyhtymä), mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu «Aikuisilla tehohoitopotilailla propofolin käyttöön suurilla annoksilla saattaa liittyä vakavia kardiovaskulaarisia haittavaikutuksia (propofoli-infuusio-oireyhtymä), mutta luotettava näyttö puuttuu.»D, «hoi50030c.pdf»1. Aivovamma lienee propofoli-infuusio-oireyhtymän riskitekijä, mutta luotettava näyttö asiasta puuttuu «Vasile B, Rasulo F, Candiani A ym. The pathophysio...»29.
- Propofolia käytettäessä on syytä seurata merkkejä verenkiertovajauksesta, laktaattiasidoosista tai rabdomyolyysista.
- Ensisijaisena tavoitteena anestesian syvyyden osalta on purkauksellisen aktiivisuuden
loppuminen aivosähkökäyrässä ja toissijaisena EEG:llä osoitettava purskevaimentuma.
- Status epilepticus saattaa laueta barbituraatilla niissäkin tilanteissa, joissa se ei laukea pysyvästi propofolilla tai midatsolaamilla «Claassen J, Hirsch LJ, Emerson RG ym. Treatment of...»18.
- Anestesiaa jatketaan status epilepticuksen laukeamisen jälkeen 12 tuntia, minkä jälkeen propofolin anto lopetetaan hitaasti, esimerkiksi 6–12 tunnin aikana EEG:tä seuraten, sillä lopetusvaiheessa epileptiset kohtaukset saattavat ilmaantua uudelleen «Propofoli saattaa lisätä kohtausaktiviteettia anestesian induktio- tai lopetusvaiheessa tai heti lopetusvaiheen jälkeen, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D. Tiopentaalin ja midatsolaamin käytön asteittainen lopettaminen ei ole tarpeen, koska ne kumuloituvat pitkän anestesian aikana elimistöön ja niiden poistuminen elimistöstä on hidasta «Turcant A, Delhumeau A, Premel-Cabic A ym. Thiopen...»30.
- Jos status epilepticus uusiutuu, anestesiaa syvennetään, kunnes saavutetaan purskevaimentuma EEG:ssä, jonka jälkeen anestesiaa jatketaan uudelleen vähintään 12 tuntia.
- Superrefraktorisessa status epilepticuksessa voidaan oletetun etiologian ja potilaan tilanteen mukaan usein joutua kokeilemaan monia epilepsialääkkeitä, useita peräkkäisiä anestesiahoitoja, immunologisia hoitoja (esim. laskimonsisäinen immunoglobuliinihoito) sekä erilaisia kokeellisia hoitoja «Shorvon S, Ferlisi M. The treatment of super-refra...»3.
Jatkohoito
- Kun status epilepticus on lauennut, on varmistettava riittävän pitkä parenteraalinen epilepsialääkitys antamalla fosfenytoiinia viimeistään 24 tunnin kuluttua kyllästysannoksesta. Sen jälkeen seurataan fenytoiinipitoisuuksia (pitoisuudet suositellaan pidettäväksi viitealueen ylärajoilla), kunnes voidaan antaa oraalisia epilepsialääkkeitä tehokkaina ylläpitoannoksina.
- Suonensisäistä valproaattia saaneilla potilailla jatketaan valproaatin antoa sen pitoisuuksia seuraten. Myös levetirasetaami- ja lakosamidilääkitystä jatketaan ylläpitoannoksilla, mutta niiden osalta ei ole käytettävissä pitoisuusmittauksia.
- Vaikeissa tilanteissa voidaan yhdistää useampaa suonensisäisesti annettavaa epilepsialääkettä «Epilepsialääkkeiden yleisimmät interaktiot teho-osastolla»4. Uusimpana suonensisäisesti annettava lääkevaihtoehtona on mahdollista käyttää myös brivarasetaamia «Strzelczyk A, Klein KM, Willems LM ym. Brivaraceta...»31.
- Potilaan aiemmat oraaliset epilepsialääkkeet annetaan nenä-mahaletkun kautta ennen anestesian lopettamista.
- Potilaan käyttämien epilepsialääkkeiden ja status epilepticuksen hoitoon käytettyjen lääkkeiden lisäksi voidaan tarvittaessa tehostaa epilepsialääkitystä antamalla nenä-mahaletkuun perampaniilia tai topiramaattia, jotka ovat tehokkaita kaikissa kohtaustyypeissä ja joiden annosta voidaan suurentaa nopeasti ylläpitotasolle ilman merkittävää idiosynkraattisten reaktioiden lisääntynyttä vaaraa «Deckers CL, Knoester PD, de Haan GJ ym. Selection ...»32, «Rohracher A, Höfler J, Kalss G ym. Perampanel in p...»33.
- Status epilepticuksen jälkeen on syytä tehostaa pitkäaikaisesti epilepsiapotilaan peruslääkitystä uusien pitkittyneiden kohtausten estämiseksi ja epilepsian paremman hoitotasapainon takaamiseksi.
- Kaikki status epilepticuksen hoidossa aloitetut lääkkeet, joita ei jätetä pysyviksi lääkkeiksi, on muistettava purkaa pois vähitellen, jottei aiheuteta lääkevieroituksesta johtuvia kohtausoireita.
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä
Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus) Käypä hoito -suosituksen historiatiedot «Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»5.
Puheenjohtaja:
Reetta Kälviäinen, professori, ylilääkäri; KYS:n neurologian klinikka
Jäsenet:
Stepani Bendel, LT, erikoislääkäri; KYS:n päivystys ja tehohoito
Henna Jonsson, LL, erikoislääkäri; HYKS:n lastenneurologian klinikka
Tapani Keränen, dosentti, ylilääkäri; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Jouni Kurola, dosentti, ylilääkäri; KYS:n anestesiologian ja tehohoidon klinikka
Tapani Salmi, dosentti, osastonylilääkäri; HYKS:n Meilahden sairaalan kliinisen neurofysiologian osasto
Arja Tuunainen, dosentti, kliinisen neurofysiologian ja psykiatrian erikoislääkäri, Käypä hoito -toimittaja
Asiantuntijat:
Päivi Hirsso, LT, avoterveydenhuollon ylilääkäri; Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikkö
Matti Kotila, LL, sisätautien ylilääkäri, kardiologi; Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
Seppo Soinila, professori; Turun yliopisto, neurologian klinikka
Sidonnaisuudet
Stepani Bendel: Ei sidonnaisuuksia
Henna Jonsson: Luentopalkkio (UCB)
Tapani Keränen: Ei sidonnaisuuksia
Jouni Kurola: Ei sidonnaisuuksia
Reetta Kälviäinen: Apuraha (Saastamoisen säätiö, Suomen Akatemia, Vaajasalon säätiö), Asiantuntijapalkkio (Eisai, Epilepsialiitto, Fennomedical, GW Pharmaceuticals, Pfizer, Sage, UCB Pharma), Luentopalkkio (Eisai, Fennomedical, Orion, UCB Pharma), Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (Eisai, Epilepsialiitto, UCB Pharma), Muu palkkio (Eisai, UCB Pharma). Euroopan Neurologia-Akatemian Epilepsiapaneelin toinen puheenjohtaja 2014 alkaen. Toiminut European Brain Council järjestön Suomen vastaavan järjestön Suomen Aivot ry:n puheenjohtajana 2012–2014 lähtien. Suomen Epilepsiaseuran puheenjohtaja 2015 alkaen.
Tapani Salmi: Ei sidonnaisuuksia
Arja Tuunainen: Ei sidonnaisuuksia
Kirjallisuusviite
Epileptinen kohtaus (pitkittynyt; status epilepticus). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen Yhdistys ry:n ja Suomen Neurologinen Yhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»2
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
Tiedonhakukäytäntö
Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007
Kirjallisuutta
- Fisher RS, van Emde Boas W, Blume W ym. Epileptic seizures and epilepsy: definitions proposed by the International League Against Epilepsy (ILAE) and the International Bureau for Epilepsy (IBE). Epilepsia 2005;46:470-2 «PMID: 15816939»PubMed
- Trinka E, Cock H, Hesdorffer D ym. A definition and classification of status epilepticus--Report of the ILAE Task Force on Classification of Status Epilepticus. Epilepsia 2015;56:1515-23 «PMID: 26336950»PubMed
- Shorvon S, Ferlisi M. The treatment of super-refractory status epilepticus: a critical review of available therapies and a clinical treatment protocol. Brain 2011;134:2802-18 «PMID: 21914716»PubMed
- Kantanen AM, Reinikainen M, Parviainen I ym. Incidence and mortality of super-refractory status epilepticus in adults. Epilepsy Behav 2015;49:131-4 «PMID: 26141934»PubMed
- DeLorenzo RJ, Hauser WA, Towne AR ym. A prospective, population-based epidemiologic study of status epilepticus in Richmond, Virginia. Neurology 1996;46:1029-35 «PMID: 8780085»PubMed
- Eriksson KJ, Koivikko MJ. Status epilepticus in children: aetiology, treatment, and outcome. Dev Med Child Neurol 1997;39:652-8 «PMID: 9352725»PubMed
- DeLorenzo RJ, Pellock JM, Towne AR ym. Epidemiology of status epilepticus. J Clin Neurophysiol 1995;12:316-25 «PMID: 7560020»PubMed
- Leypoldt F, Armangue T, Dalmau J. Autoimmune encephalopathies. Ann N Y Acad Sci 2015;1338:94-114 «PMID: 25315420»PubMed
- Bhatnagar M, Shorvon S. Genetic mutations associated with status epilepticus. Epilepsy Behav 2015;49:104-10 «PMID: 25982265»PubMed
- Kaplan PW. Prognosis in non-convulsive status epilepticus. Kirjassa: Prognosis of epilepsies. Jallon P, Berg A, Dulac O, Hauser A (toim.). John Libbey Eurotext, 2003:311-25
- Dragancea I, Backman S, Westhall E ym. Outcome following postanoxic status epilepticus in patients with targeted temperature management after cardiac arrest. Epilepsy Behav 2015;49:173-7 «PMID: 26117526»PubMed
- Swadron SP, Rudis MI, Azimian K ym. A comparison of phenytoin-loading techniques in the emergency department. Acad Emerg Med 2004;11:244-52 «PMID: 15001403»PubMed
- Ramael S, Daoust A, Otoul C ym. Levetiracetam intravenous infusion: a randomized, placebo-controlled safety and pharmacokinetic study. Epilepsia 2006;47:1128-35 «PMID: 16886975»PubMed
- Hynynen J, Komulainen T, Tukiainen E ym. Acute liver failure after valproate exposure in patients with POLG1 mutations and the prognosis after liver transplantation. Liver Transpl 2014;20:1402-12 «PMID: 25065347»PubMed
- Dutta S, Cloyd JC, Granneman GR ym. Oral/intravenous maintenance dosing of valproate following intravenous loading: a simulation. Epilepsy Res 2003;53:29-38 «PMID: 12576165»PubMed
- Höfler J, Trinka E. Lacosamide as a new treatment option in status epilepticus. Epilepsia 2013;54:393-404 «PMID: 23293881»PubMed
- Mayer SA, Claassen J, Lokin J ym. Refractory status epilepticus: frequency, risk factors, and impact on outcome. Arch Neurol 2002;59:205-10 «PMID: 11843690»PubMed
- Claassen J, Hirsch LJ, Emerson RG ym. Treatment of refractory status epilepticus with pentobarbital, propofol, or midazolam: a systematic review. Epilepsia 2002;43:146-53 «PMID: 11903460»PubMed
- Treiman DM, Meyers PD, Walton NY ym. A comparison of four treatments for generalized convulsive status epilepticus. Veterans Affairs Status Epilepticus Cooperative Study Group. N Engl J Med 1998;339:792-8 «PMID: 9738086»PubMed
- Herman ST, Abend NS, Bleck TP ym. Consensus statement on continuous EEG in critically ill adults and children, part I: indications. J Clin Neurophysiol 2015;32:87-95 «PMID: 25626778»PubMed
- Bleck TP. Status epilepticus and the use of continuous EEG monitoring in the intensive care unit. Continuum (Minneap Minn) 2012;18:560-78 «PMID: 22810249»PubMed
- Towne AR, Waterhouse EJ, Boggs JG ym. Prevalence of nonconvulsive status epilepticus in comatose patients. Neurology 2000;54:340-5 «PMID: 10668693»PubMed
- DeLorenzo RJ, Waterhouse EJ, Towne AR ym. Persistent nonconvulsive status epilepticus after the control of convulsive status epilepticus. Epilepsia 1998;39:833-40 «PMID: 9701373»PubMed
- Parviainen I, Uusaro A, Kälviäinen R ym. High-dose thiopental in the treatment of refractory status epilepticus in intensive care unit. Neurology 2002;59:1249-51 «PMID: 12391357»PubMed
- Muraja-Murro A, Mervaala E, Westeren-Punnonen S ym. Forehead EEG electrode set versus full-head scalp EEG in 100 patients with altered mental state. Epilepsy Behav 2015;49:245-9 «PMID: 25997637»PubMed
- Genton P, Gelisse P, Thomas P ym. Do carbamazepine and phenytoin aggravate juvenile myoclonic epilepsy? Neurology 2000;55:1106-9 «PMID: 11071486»PubMed
- Panayiotopoulos CP. Typical absence seizures and their treatment. Arch Dis Child 1999;81:351-5 «PMID: 10490445»PubMed
- Perucca E, Gram L, Avanzini G ym. Antiepileptic drugs as a cause of worsening seizures. Epilepsia 1998;39:5-17 «PMID: 9578007»PubMed
- Vasile B, Rasulo F, Candiani A ym. The pathophysiology of propofol infusion syndrome: a simple name for a complex syndrome. Intensive Care Med 2003;29:1417-25 «PMID: 12904852»PubMed
- Turcant A, Delhumeau A, Premel-Cabic A ym. Thiopental pharmacokinetics under conditions of long-term infusion. Anesthesiology 1985;63:50-4 «PMID: 4014770»PubMed
- Strzelczyk A, Klein KM, Willems LM ym. Brivaracetam in the treatment of focal and idiopathic generalized epilepsies and of status epilepticus. Expert Rev Clin Pharmacol 2016;9:637-45 «PMID: 26891946»PubMed
- Deckers CL, Knoester PD, de Haan GJ ym. Selection criteria for the clinical use of the newer antiepileptic drugs. CNS Drugs 2003;17:405-21 «PMID: 12697000»PubMed
- Rohracher A, Höfler J, Kalss G ym. Perampanel in patients with refractory and super-refractory status epilepticus in a neurological intensive care unit. Epilepsy Behav 2015;49:354-8 «PMID: 25962657»PubMed
- Alldredge BK, Gelb AM, Isaacs SM ym. A comparison of lorazepam, diazepam, and placebo for the treatment of out-of-hospital status epilepticus. N Engl J Med 2001;345:631-7 «PMID: 11547716»PubMed
- Atmaca MM, Orhan EK, Bebek N ym. Intravenous levetiracetam treatment in status epilepticus: A prospective study. Epilepsy Res 2015;114:13-22 «PMID: 26088881»PubMed
- Battino D, Estienne M, Avanzini G. Clinical pharmacokinetics of antiepileptic drugs in paediatric patients. Part I: Phenobarbital, primidone, valproic acid, ethosuximide and mesuximide. Clin Pharmacokinet 1995;29:257-86 «PMID: 8549027»PubMed
- Boucher BA, Feler CA, Dean JC ym. The safety, tolerability, and pharmacokinetics of fosphenytoin after intramuscular and intravenous administration in neurosurgery patients. Pharmacotherapy 1996;16:638-45 «PMID: 8840370»PubMed
- Bray RJ. Propofol infusion syndrome in children. Paediatr Anaesth 1998;8:491-9 «PMID: 9836214»PubMed
- Brigo F, Nardone R, Tezzon F ym. Nonintravenous midazolam versus intravenous or rectal diazepam for the treatment of early status epilepticus: A systematic review with meta-analysis. Epilepsy Behav 2015;49:325-36 «PMID: 25817929»PubMed
- Brigo F, Storti M, Del Felice A ym. IV Valproate in generalized convulsive status epilepticus: a systematic review. Eur J Neurol 2012;19:1180-91 «PMID: 22182304»PubMed
- Bryant AE 3rd, Dreifuss FE. Valproic acid hepatic fatalities. III. U.S. experience since 1986. Neurology 1996;46:465-9 «PMID: 8614514»PubMed
- Cereghino JJ, Cloyd JC, Kuzniecky RI ym. Rectal diazepam gel for treatment of acute repetitive seizures in adults. Arch Neurol 2002;59:1915-20 «PMID: 12470180»PubMed
- Chakravarthi S, Goyal MK, Modi M ym. Levetiracetam versus phenytoin in management of status epilepticus. J Clin Neurosci 2015;22:959-63 «PMID: 25899652»PubMed
- Chamberlain JM, Okada P, Holsti M ym. Lorazepam vs diazepam for pediatric status epilepticus: a randomized clinical trial. JAMA 2014;311:1652-60 «PMID: 24756515»PubMed
- Cranford RE, Leppik IE, Patrick B ym. Intravenous phenytoin: clinical and pharmacokinetic aspects. Neurology 1978;28:874-80 «PMID: 567761»PubMed
- Cremer OL, Moons KG, Bouman EA ym. Long-term propofol infusion and cardiac failure in adult head-injured patients. Lancet 2001;357:117-8 «PMID: 11197401»PubMed
- DeLorenzo RJ, Garnett LK, Towne AR ym. Comparison of status epilepticus with prolonged seizure episodes lasting from 10 to 29 minutes. Epilepsia 1999;40:164-9 «PMID: 9952262»PubMed
- Diedrich DA, Brown DR. Analytic reviews: propofol infusion syndrome in the ICU. J Intensive Care Med 2011;26:59-72 «PMID: 21464061»PubMed
- Fudickar A, Bein B. Propofol infusion syndrome: update of clinical manifestation and pathophysiology. Minerva Anestesiol 2009;75:339-44 «PMID: 19412155»PubMed
- Kang TM. Propofol infusion syndrome in critically ill patients. Ann Pharmacother 2002;36:1453-6 «PMID: 12196066»PubMed
- Knake S, Rosenow F, Vescovi M ym. Incidence of status epilepticus in adults in Germany: a prospective, population-based study. Epilepsia 2001;42:714-8 «PMID: 11422324»PubMed
- Kokwaro GO, Ogutu BR, Muchohi SN ym. Pharmacokinetics and clinical effect of phenobarbital in children with severe falciparum malaria and convulsions. Br J Clin Pharmacol 2003;56:453-7 «PMID: 12968992»PubMed
- Kriel RL, Cloyd JC, Pellock JM ym. Rectal diazepam gel for treatment of acute repetitive seizures. The North American Diastat Study Group. Pediatr Neurol 1999;20:282-8 «PMID: 10328277»PubMed
- Kuisma M, Roine RO. Propofol in prehospital treatment of convulsive status epilepticus. Epilepsia 1995;36:1241-3 «PMID: 7489703»PubMed
- Logroscino G, Hesdorffer DC, Cascino GD ym. Long-term mortality after a first episode of status epilepticus. Neurology 2002;58:537-41 «PMID: 11865129»PubMed
- Lääkelaitos. Tiedotteet terveydenhuollon ammattilaisille, Tiedote 2/2001: Propofolin annostuksessa noudatettava varovaisuutta tehohoitopotilaiden sedaatiossa. «http://www.fimea.fi/-/tiedote-2-2001-propofolin-annostuksessa-noudatettava-varovaisuutta-tehohoitopotilaiden-sedaatios-1»3
- McMullan J, Sasson C, Pancioli A ym. Midazolam versus diazepam for the treatment of status epilepticus in children and young adults: a meta-analysis. Acad Emerg Med 2010;17:575-82 «PMID: 20624136»PubMed
- Metsäranta P, Koivikko M, Peltola J ym. Outcome after prolonged convulsive seizures in 186 children: low morbidity, no mortality. Dev Med Child Neurol 2004;46:4-8 «PMID: 14974641»PubMed
- Otterspoor LC, Kalkman CJ, Cremer OL. Update on the propofol infusion syndrome in ICU management of patients with head injury. Curr Opin Anaesthesiol 2008;21:544-51 «PMID: 18784477»PubMed
- Prabhakar H, Bindra A, Singh GP ym. Propofol versus thiopental sodium for the treatment of refractory status epilepticus. Cochrane Database Syst Rev 2012;8:CD009202 «PMID: 22895985»PubMed
- Prasad M, Krishnan PR, Sequeira R ym. Anticonvulsant therapy for status epilepticus. Cochrane Database Syst Rev 2014;9:CD003723 «PMID: 25207925»PubMed
- Propofol NO/H/PSUR/0009/001. Final Core Safety Profile for propofol 10 mg/mL (1%) and 20 mg/mL (2%) emulsion for injection or infusion. Annex I: Final CSP. 30 June 2011
- Rossetti AO, Milligan TA, Vulliémoz S ym. A randomized trial for the treatment of refractory status epilepticus. Neurocrit Care 2011;14:4-10 «PMID: 20878265»PubMed
- Schierhout G, Roberts I. Anti-epileptic drugs for preventing seizures following acute traumatic brain injury. Cochrane Database Syst Rev 2001;:CD000173 «PMID: 11687070»PubMed
- Shinnar S, Berg AT, Moshe SL ym. How long do new-onset seizures in children last? Ann Neurol 2001;49:659-64 «PMID: 11357957»PubMed
- Theodore WH, Porter RJ, Albert P ym. The secondarily generalized tonic-clonic seizure: a videotape analysis. Neurology 1994;44:1403-7 «PMID: 8058138»PubMed
- Towne AR, Pellock JM, Ko D ym. Determinants of mortality in status epilepticus. Epilepsia 1994;35:27-34 «PMID: 8112254»PubMed
- Trinka E, Höfler J, Zerbs A ym. Efficacy and safety of intravenous valproate for status epilepticus: a systematic review. CNS Drugs 2014;28:623-39 «PMID: 24806973»PubMed
- Walder B, Tramèr MR, Seeck M. Seizure-like phenomena and propofol: a systematic review. Neurology 2002;58:1327-32 «PMID: 12017156»PubMed
- Yasiry Z, Shorvon SD. The relative effectiveness of five antiepileptic drugs in treatment of benzodiazepine-resistant convulsive status epilepticus: a meta-analysis of published studies. Seizure 2014;23:167-74 «PMID: 24433665»PubMed
- Zelano J, Kumlien E. Levetiracetam as alternative stage two antiepileptic drug in status epilepticus: a systematic review. Seizure 2012;21:233-6 «PMID: 22321334»PubMed