Takaisin Tulosta

Esimerkkejä kuntoutustavoitteista kielihäiriöisellä lapsella

Lisätietoa aiheesta
Leena Ervast ja Marja Asikainen
24.1.2019

Esimerkki pitkän ja lyhyen aikavälin kuntoutustavoitteiden laatimiseksi

Kuntoutustavoitteet määritellään lapsen kielellisten valmiuksien sekä lapsen ja perheen ajankohtaisten muutostarpeiden perusteella.

Lapsen tutkinut taho määrittelee yhdessä lapsen vanhempien ja muun lähiympäristön kanssa kuntoutussuunnitelmaa varten pidemmän aikavälin (esim. 1 vuosi) kuntoutustavoitteet. Kuntouttava puheterapeutti suunnittelee yllämainittujen sekä kuntoutuksen alkamisen jälkeen kertyvien havaintojen perusteella lyhyen aikavälin (esim. 1 kuukausi kerrallaan) kuntoutustavoitteet.

Sopiva kuntoutustavoitteiden määrä on yleensä 2–3 kuntoutustavoitetta. Neuraalisen plastisiteetin tutkimuksissa oppimista ja harjaantumista on todettu eniten, kun harjoiteltavaa on rajallinen määrä, harjoitusten taso sopiva, ja harjoittelu on intensiivistä. Lapsen ja hänen lähi-ihmistensä motivoiminen harjoitteluun terapiassa ja kotona vaikuttavat oleellisesti kuntoutuksen tuloksellisuuteen. Oppimista, taitojen harjaantumista ja arjessa käyttöön ilmaantumista seurataan havainnoimalla lapsen toimintaa arjessa ja lyhyen ja pitkän aikavälin mittareilla. Olennainen osa kuntoutusta on myös ohjata lähiaikuisia kotona, päivähoidossa ja koulussa käyttämään erilaisia tukitoimia helpottamaan lapsen osallistumista ja toimintaa arjessa. Harjoitteluun ja tukitoimiin sitoutuminen on yleensä parempaa, kun lähiaikuisilla on riittävästi tietoa lapsen kielellisistä puutteista, niiden taustatekijöistä ja vaikutuksista toimintakykyyn arjessa.

Esimerkki: 4-vuotias lapsi, jolla on epäselvä puhe ja vaikeutta kuullun puheen ymmärtämisessä

Kuullun puheen ymmärtämisvaikeuden takana on usein puutteita muun muassa sanavaraston ja kielellisten käsitteiden sekä kieliopillisten rakenteiden ja taivutuspäätteiden hallinnassa, kuuntelutarkkaavuudessa ja työmuistissa. Puheen ymmärtämistä autetaan vahvistamalla näiden osatekijöiden hallintaa. Esimerkkilapsella on vaikeuksia ymmärtää ohjeita ja esimerkiksi sijaintikäsitteitä (alla–päällä, edessä–takana, ylös–alas, vieressä jne.).

Pitkän aikavälin tavoite: lapsi ymmärtää kuulemaansa puhetta arkiympäristössään kuntoutussuunnitelmassa määritellyissä tilanteissa merkittävästi paremmin kuin kuntoutusjakson alkaessa.

Lyhyen aikavälin tavoitteet:

1) Lapsi ymmärtää mitä tarkoittavat tietyt käsitteet (esim. ylös–alas, alla–päällä, edessä–takana jne.) ja käyttää niitä kotona ja päivähoidossa.

Harjoitteet kotona ja päiväkodissa: kuvamateriaali, käsitteiden harjoittelu muun muassa leikeissä ja peleissä

Harjoitteluaika: 2 viikkoa – 1 kuukausi

Arviointi: viikoittain, kunnes lapsi saavuttaa käsitteen hallinnan vähintään 80 %:sti.

2) Ohjeiden ymmärtäminen kotona ja päivähoidossa

Harjoitteet/ohjeet: Lähiaikuisia ohjataan antamaan lyhyet ja selkeät ohjeet sekä pilkkomaan moniosaiset ohjeet pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Harjoittelu voidaan rajata aluksi esimerkiksi tiettyyn toimintaan. Ohjeiden antaminen mallitetaan konkreettisesti. Ohjetta annettaessa katsotaan lasta silmiin ja varmistetaan, että lapsen huomio on puhujassa. Ohjetta havainnollistetaan lapselle kuvilla, tukiviittomilla, eleillä tai esimerkin näyttämisellä. Ohjeen ymmärtäminen varmistetaan kuvien avulla tai pyytämällä lasta kertomaan omin sanoin, mitä ohje tarkoittaa. Harjoittelun alkuvaiheessa ohje saa sisältää vain 1 käsitteen. Harjoitukset voivat liittyä lapsen arkeen opastettuina toimintoina ja kuullun ymmärtämisen ja päättelyn tehtävinä leikeissä ja peleissä (esimerkiksi hassut lauseet, onko totta vai ei).

Harjoitteluaika: 1–2 kuukautta

Arviointi: viikoittain havainnoimalla lapsen ymmärtämistä arjessa

Esimerkkilapsen epäselvän puheen syynä ovat äännejärjestelmän hallinnan puutteet ja tarkan ääntöpaikan löytymisen vaikeudet.

Pitkän aikavälin tavoite: puheen selkiintyminen

Lyhyen aikavälin tavoitteet: esimerkiksi kuultujen /k/- ja /t/-äänteiden eron havaitseminen ja tunnistaminen minimipareissa ja lapsen omissa ilmauksissa, ääntöpaikan löytyminen ja siirtyminen puheeseen

Harjoitukset: minimiparit (tatti-katti), ääntöpaikan visuaalinen havainnollistaminen (kielen kärki vai suun takaosa), kosketusvihje, viittoma. Harjoitus voidaan toteuttaa esimerkiksi leikissä ja tabletti- tai tietokonepelinä. Materiaalina voidaan käyttää myös lapsen omia ilmauksia.

Harjoitteluaika: 2–4 viikkoa

Arviointi: viikoittain. Harjoittelun kohde vaihtuu, kun lapsi tunnistaa kuulemansa /k/- ja /t/-äänteet vähintään 80 %:sti.