Takaisin Tulosta

Mitä tehdä, jos potilas torjuu avun? (Syömishäiriöpotilaan hoitoketjukuvaus)

Lisätietoa aiheesta
Elisabeth Jüriloo, Jorma Komulainen, Gudrún Kristmannsdóttir, Ulla Salonen, Raija Sipilä ja Jaana Suokas
27.11.2017
  • Arvioi tilanteen vakavuus (ks. Syömishäiriöt-suosituksen kohta Päivystyslähetteen aihe «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101#s14_2»1) ja potilaan ajankohtainen kokonaistilanne.
  • Tuo esiin huolesi.
  • Potilaan torjuva asenne on keskustelun avaus, ei päätös.
    • Avun torjuminen ei aina tarkoita sitä, ettei potilas haluaisi parantua. Hän saattaa pelätä oireista luopumista. Samalla hän voi hävetä oireitaan.
    • Ole sitkeä. Vaikka potilas torjuu avun, hän saattaa samalla toivoa, että häntä autetaan.
    • Välitä ymmärryksesi muutoksen pelottavuudesta ja ristiriitaisuudesta.
    • Kerro tosiasiat somaattisista riskeistä ja kuoleman vaarasta lempeästi, mutta suoraan.
    • Voit käyttää ilmaisuja, kuten "ammatti-ihmisenä arvioin tilanteen näin" tai "tällaisissa tilanteissa on velvollisuuteni toimia näin".
  • Etsi joku syömishäiriöoireiluun liittyvä asia, mistä potilas on huolissaan ja jonka eteen hän on halukas työskentelemään. Esimerkiksi
    • ei jaksa tavata ystäviä
    • on alavireinen ja ahdistunut
    • fyysiset oireet, kuten hiusten lähtö.
  • Järjestä niin, että potilaan on helppo palata hoitoon.
    • Jos mahdollista, varaa potilaalle uusi aika. Kerro, kuinka hän saa itse yhteyden terveydenhoitoon.
    • Somaattisten tutkimusten kautta voi olla luontevaa kutsua potilas uudelle vastaanotolle ja jatkaa keskustelua.
  • Jos potilas torjuu avun, lisää vanhemmille ja perheelle annettavaa tukea. Tavoitteena on, että hoitotaho ja perhe yhdessä kannustavat potilasta ottamaan apua vastaan.

Tahdosta riippumaton hoito

  • Jos tilanne on vakava ja alaikäinen kieltäytyy hoidosta, voi olla tarpeen hoitaa häntä sairaalaosastolla hänen tahdostaan riippumatta.
    • Alaikäisen henkilön hoitoon määräämisen välttämättömänä edellytyksenä ei ole mielisairauden asteinen mielenterveyden häiriö. (Ks. Syömishäiriöt-suosituksen kohta Tahdosta riippumaton hoito «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101#A1»2)
    • Myös täysi-ikäisen potilaan voi henkeä uhkaavassa tilanteessa lähettää arvioitavaksi tahdosta riippumatta (M1-lähete). (Ks. Syömishäiriöt-suosituksen kohta Tahdosta riippumaton hoito «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50101#A1»2)
    • Täysi-ikäisen tahdosta riippumaton hoito on mielenterveyslain mukaan mahdollista vai silloin, kun
      • hänen todetaan olevan mielisairas
      • hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti
      • pahentaisi hänen mielisairauttaan tai
      • vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai
      • vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta
    • Mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä henkilön hoidossa
    • Kaikkien edellä esitettyjen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.
    • Mielisairaudella tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen ja jota voidaan pitää psykoosina.