Huumeongelmaisen hoitojärjestelmä ja hoidon porrastus
Lisätietoa aiheesta
Solja Niemelä
12.4.2018
- Päihdehuoltolain (41/1986) mukaan kunnan tehtävänä on järjestää päihdeongelmaisen
ja hänen omaistensa riittävä ja asiallinen hoito.
- Päihdeongelmaisia, huumeongelmaiset mukaan lukien, hoidetaan Suomessa terveydenhuollossa,
päihdehuollon erityispalveluissa ja sosiaalitoimessa.
- Päihdehuollon erityispalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi selviämis-
ja katkaisuhoitoasemia, A-klinikka- ja nuorisoasematoimintaa, päihdekuntoutuslaitoksia,
huumeidenkäyttäjien terveysneuvontapisteitä, päiväkeskuksia
sekä ensisuojia.
- Päihdepalvelujen määrä ja laatu vaihtelevat kunnittain. Hoito aloitetaan siinä toimipaikassa,
missä asia tulee esille. Koko hoitoverkostoa käytetään tarkoituksenmukaisesti.
- Pitkäaikainen avohoito, kuten opioidiriippuvuuden korvaushoito, pyritään järjestämään
lähelle potilaan asuinpaikkaa.
- Sosiaalihuoltolain soveltamisoppaan «http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y»1 mukaan päihdehoidossa tarvitaan sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon
osaamista. Lähtökohtana on myös muodostaa saumaton palvelukokonaisuus
yhdessä mielenterveystyön kanssa.
- Hoitoketjun moninaisuus voi aiheuttaa päällekkäisyyttä, mikä tulee huomioida hoito-
ja kuntoutussuunnitelmaa tehtäessä.
- Soveltamisoppaassa sanotaan myös, että riippumatta siitä, onko toiminta organisoitu
sosiaali- vai terveydenhuollon toimintayksikköön, kysymys on terveydenhuollosta,
jos henkilö saa palveluja lääketieteellisin perustein. Kyse
on sosiaalihuollon palveluista silloin, kun palvelu perustuu sosiaalihuollon lainsäädännössä
säädetyin edellytyksin arvioituun palvelutarpeeseen ja palvelun myöntämisen
kriteereihin. Silloin, kun rajanveto yksittäisissä palveluissa on
vaikeaa, ratkaisevaa on lain mukaan potilaan/asiakkaan etu ja lääketieteellisen
hoidon tarve.
- Lääkäri arvioi lääketieteellisin perustein annettavan päihdehoidon tarpeen. Soveltamisoppaan
mukaisia esimerkkejä lääketieteellisistä perusteista
ovat vieroitushoito, psykososiaalinen hoito ja kuntoutus tai samanaikaisen mielenterveyden
häiriön hoito.
- Kiireettömän hoitoon pääsyn kriteerit (hoitotakuu) koskevat kaikkea päihdeongelmaisen
lääketieteellisin perustein annettavaa hoitoa, kuten esimerkiksi opioidikorvaushoitoa.
- Jos lääkärin tekemän arvion mukaan päihdeongelmainen tarvitsee laitoshoitoa tai kuntoutusta
lääketieteellisin perustein, hoitoon tai kuntoutukseen on päästävä
terveydenhuollon lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, ettei erillistä maksusitoumusta laitosmuotoiseen päihdehoitoon
tai kuntoutukseen tarvitse pyytää asuinkunnan sosiaalitoimesta.
- Päihdehuoltolain mukaan hoitoon tahdostaan riippumatta voidaan määrätä
henkilö, jonka hoidon ja huollon järjestämisessä vapaaehtoisuuteen
perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
ja joka 1) on välittömässä hengenvaarassa tai saamassa
vakavan, kiireellistä hoitoa vaativan terveydellisen vaurion (terveysvaara,
päihdehuoltolain §11) tai 2) päihteiden käytön vuoksi väkivaltaisella
tavalla vakavasti vaarantaa perheensä jäsenen tai muun henkilön
terveyttä, turvallisuutta tai henkistä kehitystä (väkivaltaisuus,
päihdehuoltolain §12 ja §13).
- Terveysvaaran takia tapahtuva tahdonvastainen hoito (Päihdehuoltolain §11) edellyttää
lääkärinlausuntoa, jonka voi tehdä kuka tahansa laillistettu lääkäri. Päätöksen enintään
5 vuorokauden tahdosta riippumattomasta hoidosta tekee lausunnon perusteella terveyskeskuksen
tai sairaalan ylilääkäri, vastaava lääkäri tai tähän toimeen määrätty lääkäri. Ennen
päätöksen tekemistä henkilöä on kuultava. Terveysvaaran perusteella tapahtuvaa tahdosta
riippumatonta hoitoa voidaan toteuttaa terveyskeskuksissa sekä yleissairaaloissa.
Lausuntoa ja hoitoonmääräämistä varten on olemassa oma lomakkeistonsa: «http://www.finlex.fi/data/sdliite/liite/5286.pdf»2.
- Väkivaltaisuuden perusteella kunnan sosiaalitoimi voi tehdä päätöksen enintään 5 vuorokauden
tahdonvastaisesta hoidosta (Päihdehuoltolain §12). Päätös alistetaan heti hallinto-oikeuden
vahvistettavaksi. Päihdehuoltolain 13 §:n mukaan hallinto-oikeus voi sosiaalilautakunnan
esityksestä päättää henkilön määräämisestä
hoitoon tahdostaan riippumatta väkivaltaisuuden perusteella enintään
30 vuorokaudeksi, milloin 12 §:ssä tarkoitettu hoitoaika on osoittautunut
riittämättömäksi. Käytännössä §12 ja §13 mukaista
tahdosta riippumatonta hoitoa ei ole toteutettu. Mielenterveyslain mukainen tahdosta
riippumaton hoito voi tulla kyseeseen tilanteissa, jolloin 1) päihteiden käyttö laukaisee
psykoosin (esimerkiksi amfetamiini- ja muuntohuumepsykoosit) tai 2) vakavaa mielenterveydenhäiriötä,
kuten skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sairastavan päihteiden käyttö
(esimerkiksi kannabis) myötävaikuttaa psykoosirelapsin kehittymiseen.
- Mielenterveyslain mukaan alle 18-vuotiaalla tahdosta riippumaton hoito voi tulla kyseeseen
tilanteissa, joissa nuorella on vakava mielenterveyden häiriö ilman psykoottisia oireita.
Tämä linjaus koskee myös päihteitä käyttäviä alaikäisiä.
Artikkelin tunnus: nix02542
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim