Systemaattisessa katsauksessa «Denolf PL, Vanderveken OM, Marklund ME ym. The sta...»1 arvioitiin 31 tutkimusta, joissa tarkasteltiin kefalometrisen analyysin kykyä tunnistaa ne kasvojen ja ylähengitysteiden rakenteelliset piirteet, joilla voitaisiin ennustaa apneakiskohoidon onnistumista obstruktiivisesta uniapneasta kärsivien potilaiden hoidossa. Tutkimukset olivat tapausselostuksia, joissa arvioitiin kiskolla aikaansaatua hyvää hoitovastetta (AHIn pieneneminen) lähtötilanteen parametrien pohjalta; 14 tutkimuksessa kuvantaminen oli tehty myös apneakiskon ollessa suussa. Lähes kaikissa tutkimuksissa kefalometriset mittaukset oli tehty lateraalikallokuvien pohjalta potilaan ollessa pystyasennossa. MRI-tutkimuksia oli 3, CT-tutkimuksia 1 ja 1 videofluoroskopiatutkimus. Tutkimusaineisto koostui sekä aasialaisesta, pohjoisamerikkalaisesta, eurooppalaisesta sekä australialaisesta väestöstä. Yhteensä tutkimuksissa oli 1 156 henkilöä, joista naisia oli ilmoitetusti 148. Tutkittujen joukossa oli sekä normaali- että ylipainoisia, ja osallistujien uniapnea oli vaikeusasteeltaan lievää – vaikea-asteista.
Tulosten mukaan 13 tutkimuksessa ei löytynyt yhtään tilastollisesti merkitsevää parametriä, jolla olisi voitu ennustaa apneakiskohoidon vaikuttavuutta. Yksittäisten parametrien osalta 3 erillisessä tutkimuksessa, jotka oli otettu apneakisko suussa, kohonnut kieliluun asema sekä lyhyt pehmeä suulaki näyttivät ennustavan hyvää hoitovastetta. Lisäksi yksittäisissä tutkimuksissa esille tuli merkitsevä yhteys hyvän hoitovasteen ja seuraavien parametrien välillä: retrusiivinen alaleuka, suuri kojeella aikaansaatu leuan protruusio, leveä nielun ilmatila tai suuri kiskohoidolla aikaansaatu ilmatilan muutos, suuri nielun volyymin muutos, pieni kielen korkeuden muutos ja vähäinen leukakulman avautuminen. Kaiken kaikkiaan tutkimustulokset olivat hyvin heterogeenisiä ja ristiriitaisia.
Yksittäisillä kasvojen ja ylähengitysteiden rakenteellisilla tekijöillä ei liene vaikutusta pyrittäessä ennustamaan apneakiskohoidon onnistumista. RCT-tutkimuksia aiheesta ei kuitenkaan ole. Tutkimusasetelmat olivat ennemminkin tapaus-verrokkityyppisiä, joissa verrattiin hyvän ja huonon hoitovasteen potilasryhmiä toisiinsa. Tutkimuksissa hyvän hoitovasteen määritelmä vaihteli, samoin kuin apneakiskon malli ja leuan protruusioaste sekä tarkasteltavina olevat kefalometriset parametrit. Tutkimusaineisto oli siis hyvin heterogeeninen, mikä lisää harhaa.
Aasialainen väestö oli tutkimuksissa lievästi yliedustettuna (42 %), joten etnisyyden ja siihen liittyvien rodullisten kasvojen piirteiden osalta väestö eroaa suomalaista aineistosta. Suurin osa tutkimuksista oli tehty valveilla ollessa pystyasennossa, mikä ei täysin vastaa tilannetta apneakiskohoidon osalta. Kefalometrinen analyysi (2D) antaa kolmiulotteisesta nielun ilmatilasta rajoittuneen kuvan.
Ristiriitaisten tutkimustulosten vuoksi kefalometrista analyysia ei voida suositella käytettäväksi apneakiskohoidon hoitotuloksen ennustamiseen.