Astman Käypä hoito -suosituksessa (2012) «Astma. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suome...»1 mainitaan uniapnea yhtenä tärkeimpänä erotusdiagnostisena sairautena, ja GINA-Guidelines (2021) «Horak F, Doberer D, Eber E ym. Diagnosis and manag...»2 muistuttaa huonossa tasapainossa olevan astman kohdalla uniapnean mahdollisuudesta yhtenä liitännäissairautena.
Väestöpohjaisissa kyselytutkimuksissa astmapotilailla on selkeästi enemmän uniapneaan sopivia oireita, kuten kuorsausta ja hengityskatkoksia, verrattuna astmaa sairastamattomiin, vaikka BMI, ikä ja sukupuoli on huomioitu sekoittavina tekijöinä «Ioachimescu OC, Teodorescu M. Integrating the over...»3. Myös kliinisissä astmapotilailla tehdyissä tutkimuksissa uniapneaoireet olivat yleisempiä, jopa 4-kertaisia, verrattuna yleisväestöön. Käytettäessä unipolygrafiaa tai yöpolygrafiaa uniapnean selvittämiseksi astmapotilailla erityisesti keskivaikeaa tai vaikeaa astmaa sairastavilla on enemmän uniapneaa verrattuna lieväasteista astmaa sairastaviin tai kontrollipotilaisiin.
Uniapnean on todettu kliinisissä tutkimuksissa hoitamattomana huonontaneen astman hoitotasapainoa sekä päivällä että yöllä ja lisänneen astmakohtausten määrää. Toisaalta CPAP-laitehoito (jopa jo 2 viikon käytön jälkeen) on korjannut uniapnean oireet ja myös astman hoitotasapaino on parantunut, avaavien lääkkeiden käyttö vähentynyt, PEF-arvot nousseet ja elämänlaatu korjaantunut «Ioachimescu OC, Teodorescu M. Integrating the over...»3, «Khatri SB, Ioachimescu OC. The intersection of obs...»4.
Vaikutusmekanismit uniapnean ja astman samanaikaisuudelle ovat todennäköisesti kahdensuuntaiset «Khatri SB, Ioachimescu OC. The intersection of obs...»4, «Prasad B, Nyenhuis SM, Weaver TE. Obstructive slee...»5, «Kong DL, Qin Z, Shen H ym. Association of Obstruct...»6, «Davies SE, Bishopp A, Wharton S ym. Does Continuou...»7. Astma voi altistaa uniapnealle ylipainon ja nenän tukkoisuuden kautta, jotka ovat molempien sairauksien yhteisiä riskitekijöitä. Astmapotilailla on paljon refluksia, joka on usein oireetonta. Refluksi altistaa uniapnealle happamuuden aiheuttaman limakalvoinflammaation ja farynksin spasmin kautta. Keuhkoputkien supistuminen pienentää keuhkoputkien tilavuutta ja voi lisätä kemorefleksitoimintaa vaikuttaen ylähengitysteiden auki pysymiseen. Huonossa tasapainossa oleva astma lisää unen rikkonaisuutta ja univajetta ja näin huonontaa ylähengitysteiden pysymistä auki. Astma ylläpitää systeemistä inflammaatioreaktiota, mikä voi huonontaa ylähengitysteitä auki pitävien lihasten toimintaa. Erityisesti tablettikortisonihoidon aikana on todettu lisääntyneitä hengityskatkoksia. Kortisonihoito voi aiheuttaa lihasmyopatiaa ylähengitysteiden dilatoiviin lihaksiin ja paikallista rasvankertymistä samalle alueelle lisäten uniapneaa.
Uniapnea puolestaan lisää resistiivistä kuormaa alahengitysteihin pahentaen astmaa. Uniapnean katkokset aiheuttavat Mullerin manooverin kaltaisen tilanteen ja voivat vagaalisen reaktion kautta lisätä keuhkoputkien obstruktiota. Lisäksi katkokset altistavat refluksille, joka huonontaa astmatasapainoa. Katkokset aiheuttavat hypoksemiaa, mikä voi lisätä yskäoiretta ja sekoittaa astmaoireiden havaitsemista unen aikana. Uniapnean jaksottainen hypoksemia ja mekaaninen stressi limakalvoilla voi aiheuttaa paikallista ja systemaattista inflammaatiota, joka useammin on neutrofiilivoittoista ja voi olla ei-eosinofiilisen astmafenotyypin lisätekijänä.
Astma ja uniapnea ovat molemmat kansansairauksia, jotka voivat yleisyytensä takia olla samalla potilaalla, mutta astmapotilailla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa on viitettä kuorsauksen ja uniapnean suurempaan esiintymiseen kuin tilastollisesti laskien pitäisi olla BMI:stä huolimatta. Syy-yhteyttä sairauksien välillä ei ole todettu. Astman huonon hoitotasapainon takana voi olla hoitamaton uniapnea.
Veteraanien pitkittäistutkimuksessa «Ioachimescu OC, Janocko NJ, Ciavatta MM ym. Obstru...»8 kymmenen vuoden seurannassa (n = 4 980) todettiin astman, keuhkoahtaumataudin ja uniapnean sekä näiden erilaisten yhdistelmien suuri esiintyvyys. Tutkimuksessa seuranta-aikana astma-uniapneapotilaiden kuolleisuus oli 63,5 % ja astma-keuhkoahtauma-uniapneapotilaiden 67,8 %. Tässä kohortissa niillä uniapneapotilailla, jotka käyttivät CPAP-laitehoitoa optimaalisesti, kuolleisuus oli pienempi kuin CPAP-laitehoitoa huonosti käyttäneillä tai hoitamattomilla uniapneapotilailla.
Eurooppalaisen monikeskustutkimuksen (ESADA) «Bonsignore MR, Pepin JL, Anttalainen U ym. Clinica...»9 16 236:n (naisia 29,1 %) uniapneaepäilyn takia tutkitun potilaan poikkileikkaustutkimuksessa todettiin lääkärin diagnosoimia astmapotilaita 4,8 % (7,9 % naisilla ja 3,7 % miehillä, p < 0,0001). Kohortissa oli mukana lähes 1 000 suomalaista. Astman esiintyvyys oli suurin uniapneaa sairastamattomilla ja väheni, mitä vaikeampi uniapnea potilailla oli. Astmaa sairastavilla naisilla lihavuus oli yleistä, mutta miehillä BMI-jakauma oli samanlainen astmaa sairastavilla ja niillä, joilla ei ollut astmaa. Uniapnean vaikeusaste ei eronnut astmaatikoilla tai niillä, jotka eivät sairastaneet astmaa. Astmapotilaiden unen laatu unipolygrafialla mitattuna oli huonompi ja päiväväsymys vaikeampi verrattuna niihin, jotka eivät sairastaneet astmaa. Naispuolisilla astmapotilailla lihavuus ja miespuolisilla huono unen laatu näyttävät olevan merkittävimmät uniapneaepäilyyn ja unirekisteröinnin harkintaan vaikuttavat tekijät.