Tavallisimpia stimulanttien ja atomoksetiinin haittavaikutuksia ovat ruokahalun väheneminen,
päänsärky, ruoansulatuskanavan oireet, käytösoireet, kuten ärtyisyys tai aggressiivisuus sekä
univaikeudet. Myös ilottomuutta tai alakuloisuutta voi ilmetä.
Guanfasiinin haittavaikutuksina esiintyy uneliaisuutta, väsymystä ja vireystilan laskua
sekä verenpaineen ja sykkeen laskua. Se voi myös lisätä ruokahalua ja aiheuttaa painon
nousua.
Haittavaikutusten ilmetessä kokeillaan tavallisesti annoksen tai lääkkeen antoajan
säätämistä, valmisteen vaihtoa vaikutusajan kannalta edullisempaan tai tarvittaessa
vaihtoa lääkeaineeseen, jolla erilainen haittavaikutusprofiili (esim. stimulantista
guanfasiiniin).
Myös pieni aloitusannos ja hidas annoksen nosto sekä ruokailu lääkkeen annon yhteydessä
voi vähentää aloitusvaiheen oireita (ks. lääkeselosteet). On kuitenkin huomattava,
että liian pieni lääkeannos ei lievitä ADHD-oireita ja että annoksen noston nopeus
on arvioitava lääkevasteen ja haittojen mukaisesti (stimulanteilla annosta voi yleensä
nostaa noin 1 viikon välein).
Ruokahaluttomuutta ilmenee usein atomoksetiinilääkityksen alkuvaiheessa. Stimulanttilääkkeillä
ruokahaluttomuus voi jatkua myös lääkettä pidempään käytettäessä, mutta se rajoittuu
lääkkeen vaikutusaikaan. Ruokahaluttomuus on usein annossidonnainen haitta, mutta
yksilöllisiä eroja on – joillekin haitta ilmenee jo pienillä annoksilla.
Ruokahaluttomuudesta johtuvaa painon laskua voidaan ehkäistä kiinnittämällä huomiota
ruokailuajankohtiin sekä huolehtimalla ruokailujen säännöllisyydestä sekä ruokamäärien
riittävyydestä (lapsilla myös koulupäivän aikana).
Joskus haittavaikutusta voi helpottaa vaihtamalla stimulanttilääkkeen lyhytvaikutteisempaan
valmisteeseen.
Joissakin tilanteissa voidaan käyttää lisäravinteita.
Lasten painon ja pituuden kehitys voi etenkin hoidon alkuvaiheessa joskus hidastua.
Yleensä tämä liittyy ruokahalun heikkenemiseen ja korjautuu vähitellen. On edelleen
epäselvää, voiko stimulanttilääkitys hidastaa pituuskasvua myös muulla mekanismilla.
Lääkityksen lopettamisen jälkeen joissakin seuranta-aineistoissa on havaittu kiinniottokasvua.
ADHD-lääkkeiden vaikutusta kasvuun pidetään useimmille lapsille kliinisesti merkityksettömänä.
Kasvunopeutta on seurattava lääkityksen aikana (painon ja pituuden mittaus ja kasvukäyrät).
Erityisen tärkeää se on pikkulapsilla, pienikasvuisilla, suurten lääkeannosten käytön
aikana ja sellaisilla potilailla, joilla on jokin muu kasvuun vaikuttava tekijä, kuten
kortisonilääkitys.
Vaikutus uneen vähenee lääkettä pidempään käytettäessä. Nukahtamiseen kuluvaan aikaan
vaikuttaa myös se, kuinka monta kertaa päivässä stimulanttilääkettä otetaan tai kuinka
pitkävaikutteisesta valmisteesta on kyse. Joillakin potilailla lääkkeen vaikutusajan
päättymiseen liittyvä ylivilkkauden ja vireystilan säätelyvaikeuksien hetkellinen
lisääntyminen voi vaikeuttaa nukahtamista.
Aikuisilla ADHD-potilailla tehdyssä kontrolloidussa polysomnografiatutkimuksessa metyylifenidaattilääkitys
paransi sekä objektiivista unen tehokkuutta että subjektiivista kokemusta unen virkistävyydestä
«Sobanski E, Schredl M, Kettler N ym. Sleep in adul...»7. Osalla aikuisista unen laatu voi siis parantua metyylifenidaattihoidon myötä, mutta
nukahtamisvaikeus on myös stimulanttilääkityksen yleinen haitta.
Guanfasiini laskee verenpainetta ja pulssia sekä vaikuttaa sydämen johtumisaikaan.
Lievä pulssin nopeutuminen ja verenpaineen kohoaminen ovat stimulantti- ja atomoksetiinihoidon
aikana tavallisia «Samuels JA, Franco K, Wan F ym. Effect of stimulan...»9. Muutoksilla ei yleensä ole merkitystä sydän- ja verenkiertoelimiltään terveiden
lasten ja nuorten hoidossa. Sydänsairaille tai aikuisille, joilla on muita sydän-
ja verenkiertoelimistön riskitekijöitä, nämä voivat aiheuttaa kuitenkin riskin, kuten
muutkin pulssia ja verenpainetta nostavat lääkkeet (esim. avaavat astmalääkkeet).
Suuressa AHRQ:n (The Agency for Healthcare Research and Quality) aineistossa, jossa
tarkasteltiin retrospektiivisesti lähes 400 000 ADHD-lääkehoitovuotta, ei todettu
lääkityksen aikana tai lääkitystä käyttäneillä 2–24-vuotiailla vakavan kardiovaskulaarisen
haittatapahtuman riskin lisääntymistä; RR 0,75 (95 % luottamusväli 0,31–1,85)
«Cooper WO, Habel LA, Sox CM ym. ADHD drugs and ser...»10.
Saman tutkimusryhmän 25–64-vuotiaita koskevassa retrospektiivisessä, rekisteripohjaisessa
tutkimuksessa aineisto koostui yli 800 000 henkilövuodesta. Päätetapahtumana oli vakava
sydän- ja verisuonitapahtuma: sydäninfarkti, sydänperäinen äkkikuolema tai aivoinfarkti.
Vakavien sydän- ja verisuonitapahtumien monimuuttujavakioitu ilmaantuvuussuhde (rate
ratio, RR) ADHD-lääkkeitä käyttävillä oli 0,83 (95 % luottamusväli 0,72–0,96),
eli merkitsevästi pienempi kuin verrokeilla, mikä todennäköisesti liittyi siihen,
että ADHD-lääkkeitä käyttävät potilaat olivat keskimäärin terveempiä «Habel LA, Cooper WO, Sox CM ym. ADHD medications a...»11.
Populaatiopohjaisessa tutkimuksessa (2 321 311 seurantavuotta) 66:lla
kardiovaskulaaritapahtuman vuoksi hoitoon hakeutuneella 3–18-vuotiaalla ADHD-lääkitys
ei lisännyt riskiä tapahtumaan (RR 0,62, 95 % luottamusväli 0,27–1,44) «Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P ym. Cardiovas...»12.
Jos potilaalla on tai epäillään olevan sydämen rakennevika, johtumishäiriö, oireinen
sydänsairaus tai kohtalainen tai vaikea hypertensio, tarvitaan kardiologin konsultaatio
ennen stimulantti-, atomoksetiini- tai guanfasiinihoidon aloittamista «Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with AD...»8.
Syketaajuutta ja verenpainetta tulee seurata säännöllisesti hoidon aikana.
ADHD:n kanssa esiintyy usein tic-oireita. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät näytä
aiheuttavan tai pahentavan nykimishäiriöitä tyypillisesti kehittyneillä lapsilla.
Stimulanttilääkehoidon vaikutusta tic-oireiden ilmaantuvuuteen tai pahenemiseen lapsilla
arvioineessa meta-analyysissa (2 385 lasta) «Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E ym. Meta-A...»13 stimulanttilääke ei lisännyt uusien tic-oireiden ilmaantumista eikä pahentanut tic-oireita
lumelääkettä enempää.
Tic-oireita ilmaantui tai jo esiintyvät tic-oireet pahenivat 5,7 %:lla psykostimulantilla
hoidetuista ja 6,5 %:lla lumelääkettä saaneista. Riskisuhde tic-oireiden ilmaantumiselle
tai pahenemiselle oli 0,99 (95 % luottamusväli 0,78–1,27, z = -0,05, p = 0,962).
Riskisuhteeseen eivät vaikuttaneet lääkkeen annos, hoidon kesto, lapsen ikä eikä se,
mikä stimulanttilääke oli kyseessä.
Psyykkiset haittavaikutukset ovat mahdollisia ADHD-lääkityksen aikana. Haittavaikutusten
ilmenemistä tulee seurata ja lääkitys tulee keskeyttää, jos käyttäytyminen muuttuu
odottamattomalla tavalla hoidon aikana.
Atomoksetiinihoidon aikana voi esiintyä harvinaisena haittavaikutuksena maksan toiminnan
häiriintymistä. Tällöin lääkitys on lopetettava.
Poikittaistutkimuksessa havaittiin, että 3 kuukautta stimulanttilääkitystä käyttäneillä
8–20-vuotiailla oli paikoin pienempi luun massa kuin verrokeilla, mutta johtopäätöksiä
syy-seuraussuhteesta ei ole mahdollista tehdä ennen lisätutkimuksia «Feuer AJ, Thai A, Demmer RT ym. Association of Sti...»21.
Kirjallisuutta
Hanc T, Cieslik J. Growth in stimulant-naive children with attention-deficit/hyperactivity
disorder using cross-sectional and longitudinal approaches. Pediatrics 2008;121:e967-74
«PMID: 18381524»PubMed
Hubel R, Jass J, Marcus A ym. Overweight and basal metabolic rate in boys with attention-deficit/hyperactivity
disorder. Eat Weight Disord 2006;11:139-46 «PMID: 17075241»PubMed
Faraone SV, Biederman J, Morley CP ym. Effect of stimulants on height and weight:
a review of the literature. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2008;47:994-1009 «PMID: 18580502»PubMed
Kidwell KM, Van Dyk TR, Lundahl A ym. Stimulant Medications and Sleep for Youth With
ADHD: A Meta-analysis. Pediatrics 2015;136:1144-53 «PMID: 26598454»PubMed
Paavonen J, Urrila AS. Unihäiriöt. Kirjassa Lastenpsykiatria ja Nuorisopsykiatria.
Duodecim 2016:405-25
Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children
and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry
2006;45:512-9 «PMID: 16670647»PubMed
Sobanski E, Schredl M, Kettler N ym. Sleep in adults with attention deficit hyperactivity
disorder (ADHD) before and during treatment with methylphenidate: a controlled polysomnographic
study. Sleep 2008;31:375-81 «PMID: 18363314»PubMed
Ken Mehta S, Jacobs I. Stimulants for kids with ADHD--how to proceed safely. J Fam
Pract 2014;63:E1-5 «PMID: 24527478»PubMed
Samuels JA, Franco K, Wan F ym. Effect of stimulants on 24-h ambulatory blood pressure
in children with ADHD: a double-blind, randomized, cross-over trial. Pediatr Nephrol
2006;21:92-5 «PMID: 16254730»PubMed
Cooper WO, Habel LA, Sox CM ym. ADHD drugs and serious cardiovascular events in children
and young adults. N Engl J Med 2011;365:1896-904 «PMID: 22043968»PubMed
Habel LA, Cooper WO, Sox CM ym. ADHD medications and risk of serious cardiovascular
events in young and middle-aged adults. JAMA 2011;306:2673-83 «PMID: 22161946»PubMed
Winterstein AG, Gerhard T, Kubilis P ym. Cardiovascular safety of central nervous
system stimulants in children and adolescents: population based cohort study. BMJ
2012;345:e4627 «PMID: 22809800»PubMed
Cohen SC, Mulqueen JM, Ferracioli-Oda E ym. Meta-Analysis: Risk of Tics Associated
With Psychostimulant Use in Randomized, Placebo-Controlled Trials. J Am Acad Child
Adolesc Psychiatry 2015;54:728-36 «PMID: 26299294»PubMed
Whittington C, Pennant M, Kendall T ym. Practitioner Review: Treatments for Tourette
syndrome in children and young people - a systematic review. J Child Psychol Psychiatry
2016;57:988-1004 «PMID: 27132945»PubMed
Mosholder AD, Gelperin K, Hammad TA ym. Hallucinations and other psychotic symptoms
associated with the use of attention-deficit/hyperactivity disorder drugs in children.
Pediatrics 2009;123:611-6 «PMID: 19171629»PubMed
Man KK, Coghill D, Chan EW ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders
and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry
2016;6:e956 «PMID: 27845780»PubMed
Ross RG. Psychotic and manic-like symptoms during stimulant treatment of attention
deficit hyperactivity disorder. Am J Psychiatry 2006;163:1149-52 «PMID: 16816217»PubMed
Man KK, Coghill D, Chan EW ym. Methylphenidate and the risk of psychotic disorders
and hallucinations in children and adolescents in a large health system. Transl Psychiatry
2016;6:e956 «PMID: 27845780»PubMed
Santos K, Palmini A, Radziuk AL ym. The impact of methylphenidate on seizure frequency
and severity in children with attention-deficit-hyperactivity disorder and difficult-to-treat
epilepsies. Dev Med Child Neurol 2013;55:654-60 «PMID: 23480530»PubMed
Socanski D, Aurlien D, Herigstad A ym. Attention deficit/hyperactivity disorder and
interictal epileptiform discharges: it is safe to use methylphenidate? Seizure 2015;25:80-3
«PMID: 25645642»PubMed
Feuer AJ, Thai A, Demmer RT ym. Association of Stimulant Medication Use With Bone
Mass in Children and Adolescents With Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. JAMA
Pediatr 2016;170:e162804 «PMID: 27695823»PubMed