Takaisin Tulosta

Muistipotilaan neuropsykologinen tutkimus

Lisätietoa aiheesta
Marja Hietanen
11.12.2023
  • Neuropsykologista tutkimusta tulisi harkita, jos kyseessä on työikäinen potilas tai potilaan oireet ovat lieviä. Selvän tai vaikean muistioireen kohdalla neuropsykologinen tutkimus voi olla erotusdiagnostisesti aiheellinen. Neuropsykologinen tutkimus on myös tarpeen, jos kyseessä on työkyvyn arviointi tai oikeustoimikelpoisuuden arviointi taikka oireistossa on epätyypillisiä piirteitä. Neuropsykologinen tutkimus voi antaa tärkeää lisätietoa myös arvioitaessa kotona selviytymisen tukitoimien tarvetta tai ajokykyä.
  • Normaaliin ikääntymiseen ei liity merkittävää kognitiivisen toimintakyvyn heikentymistä. Lievää heikentymistä nopeutta ja joustavuutta mittavissa kognitiivisissa testeissä voi ilmetä 60 ikävuoden jälkeen.
  • Katkaisupistemäärän alittava seulontatutkimuksen suoritus edellyttää usein neuropsykologista tutkimusta. On huomioitava, että katkaisupistemäärän ylittävä suoriutuminen ei välttämättä tarkoita normaalia suoriutumista. Erityisesti korkea koulutustaso tai yleinen kognitiivinen kyvykkyys tai muihin kuin muistioireisiin painottuva oirekuva edellyttää vaativampia menetelmiä.
  • Neuropsykologisen tutkimuksen tekijällä tulee olla neuropsykologian erikoistumiskoulutus tai riittävä kokemus neuropsykologiasta. Neuropsykologinen tutkimus eroaa muista psykologisista tutkimuksista tutkimuksen tekijän erikoisosaamisen osalta. Neuropsykologinen tutkimus voidaan tehdä diagnostisena arviointina, jolloin keskeistä on selvittää, sopiiko todettu neuropsykologinen oireisto aivoperäisiin syihin vai selittyykö se muilla tekijöillä (esimerkiksi masennus tai ikääntyminen). Neuropsykologisessa tutkimuksessa tulee tunnistaa eri muistisairauksien kognitiiviset oirekuvat, mahdollisen muistihäiriön mekanismi (liittyykö muistin vai esimerkiksi toiminnanohjauksen vaikeuteen). Neuropsykologista tutkimusta voidaan tarvita myös toimintakyvyn kuvaamiseen arvioitaessa potilaan elämäntilanteen kannalta ajankohtaisia asioita (esimerkiksi työkyky, ajokyky, oikeudellinen toimintakyky tai itsenäinen selviytyminen kotona).
  • Neuropsykologiseen tutkimukseen ohjautuminen tapahtuu lääkärin lähetteellä. Neuropsykologinen tutkimus kestää yleensä 2–4 tuntia, ja tutkimuksessa käytetään haastattelun lisäksi systemaattista havainnointia sekä erilaisia psykometrisiä ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimusmenetelmien valintaan vaikuttaa tutkittavan koulutustaustan ja ammatin lisäksi tutkimuksen kysymyksenasettelu; erotusdiagnostisissa tutkimuksissa painottuvat muistin ja toiminnanohjauksen tutkimus, kun taas liikenneselviytymisen arviointi edellyttää tarkkaavuuden, havaintotoimintojen ja toimintanopeuden tarkempaa arviointia.
  • Suuresta osasta yleisimmin käytössä olevista testeistä on olemassa suomalaiset viitearvot, eli testit on standardoitu Suomen olosuhteisiin. Näitä normitietoja käytettäessä tutkittavan suoriutumista verrataan samanikäisen väestön keskimääräiseen suoriutumiseen. Kaikissa testeissä tällä menettelyllä ei päästä riittävään erotteluherkkyyteen. Erityisesti vaativimmissa päättely- ja muistitehtävissä suoriutumista on verrattava sairautta edeltävään suoritustasoon eli primaariin kognitiiviseen suoriutumisen tasoon, joka on arvioitavissa anamnestisten tietojen (tiedot koulutuksesta, ammatista, harrastuksista) sekä tiettyjen, aivotoiminnan häiriöille ei-herkkien testiosioiden suoriutumisen perusteella.
  • Tiedonkäsittelyyn vaikuttavat useat eri tekijät, kuten ikääntyminen, mieliala, päihdeongelmat, yleissairaudet, kipuoireisto, univaikeudet, aistivajavuudet ja primaarit kognitiiviset erityisvaikeudet. Näiden tekijöiden vaikutukset eroavat eteneville muistisairauksille tyypillisistä tiedonkäsittelyn muutoksista, jolloin ne voidaan tunnistaa neuropsykologisen tutkimuksen avulla. Etenevät muistisairaudet eroavat toisistaan kognitiivisen profiilin ja käyttäytymispiirteiden perusteella.
  • Neuropsykologinen tutkimus antaa tietoa tutkittavan suoriutumisesta eri tiedonkäsittelyn osa-alueilla. Tiedonkäsittely edellyttää usean samanaikaisen tekijän yhteistyötä, joten rajatulla tutkimuksella ei välttämättä pystytä arvioimaan mahdollista muutosta ja siihen vaikuttavia tiedonkäsittelyssä ilmeneviä tekijöitä. Neuropsykologisessa tutkimuksessa arvioidaan muistitoimintojen lisäksi toiminnanohjausta, tarkkaavuutta, tiedonkäsittelyn nopeutta sekä päättelytoimintoja, havaintotoimintoja, kielellisiä ja motorisia toimintoja. Sosiaalisen kognition, mielialan ja käyttäytymisen muutosten arviointi on olennaista, ja sillä on merkitystä myös potilaan jatkohoidon ja toimintakyvyn kannalta.
  • Neuropsykologisessa tutkimuksessa muistia tutkitaan osana laajaa kognitiivisen toimintakyvyn kartoitusta, jolloin voidaan arvioida, onko potilaan oireiden taustalla muistin vaikeus, minkä muistin osa-alueella vaikeus ilmenee ja onko muisti mahdollisesti heikentynyt aiempaan suoriutumisen tasoon verrattuna. Muistisairauksien neuropsykologinen erotusdiagnostiikka edellyttää erityisesti toiminnanohjauksen arviointia, jonka lisäksi laaja-alaisesti suoriutumiseen vaikuttavat tarkkaavuus ja keskittyminen sekä tiedonkäsittelyn nopeus. Muistia tutkitaan kattaen muistin osajärjestelmät, kuten työmuisti, episodinen eli tapahtumamuisti ja semanttinen eli asiamuisti. Lisäksi tulee arvioida muistin eri osavaiheita, kuten mieleen painamista ja oppimista, muistissa säilyttämistä sekä välitöntä ja viiveenjälkeistä mieleen palautusta. Näitä tutkitaan sekä kielellisen että visuaalisen aineksen osalta. Tutkimuksessa arvioidaan muistitoimintojen lisäksi päättely- ja havaintotoimintoja sekä kielellisiä ja motorisia toimintoja. Mielialan arviointi on olennaista erotusdiagnostisissa tilanteissa myös jatkohoidon ja toimintakyvyn kannalta.
  • Taulukossa «Muistioireiden neuropsykologisessa tutkimuksessa kartoitettavat tiedonkäsittelyn osa-alueet ja niiden yleisimmät tutkimusmenetelmät...»1 on esitelty neuropsykologisen tutkimuksen sisältö sekä esimerkit eri toimintojen arviointiin käytettävistä menetelmistä. Taulukossa esitellään neuropsykologisen perustutkimuksen runko, jota tarvittaessa laajennetaan tutkimuslöydösten, tutkimuksen tavoitteen ja kysymyksenasettelun pohjalta.
  • Etenevät muistisairaudet vaikuttavat eri tavoin kognitiiviseen suoritusprofiiliin ja käyttäytymisen piirteisiin. Alzheimerin taudin tyypilliset kognitiiviset ensioireet painottuvat etenevään tapahtumamuistin heikentymiseen, jonka lisäksi jo varhaisessa vaiheessa voi esiintyä myös semanttisen muistin ja toiminnanohjauksen vaikeutta. Sen sijaan Alzheimerin taudin harvinaisemmissa muodoissa jo alkuvaiheessa keskeisimmät vaikeudet voivat ilmetä visuospatiaalisen suoriutumisen, kielellisten toimintojen ja toiminnanohjauksen alueella. Aivoverenkiertosairauden muistisairauden neuropsykologiset oirekuvat ovat kliinisten ilmenemismuotojen tapaan vaihtelevat. Pienten suonten tautiin liittyy erityisesti yleisluontoista tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tehottomuutta sekä tiedonkäsittelyn hidastumista. Muistin alueella vaikeudet näkyvätkin lähinnä työmuistin, mieleen painamisen ja muististahaun tehottomuutena, ei korostuneena unohtamisena, kuten Alzheimerin taudissa. Suurten suonten tautiin liittyvät infarktit sijaitsevat suurten verisuonten alueella aiheuttaen vaihtelevan ja infarktin sijainnista riippuvaisen neuropsykologisen oirekuvan. Otsa-ohimolohkorappeuman kaksi pääasiallista oirekokonaisuutta, frontotemporaalinen dementia eli käyttäytymisvariantti ja primaarit progressiiviset afasiat eli kielelliset variantit, eroavat myös keskeisten neuropsykologisten löydösten osalta. Frontotemporaalisen dementian varhaisvaiheessa tyypillisiä ovat neuropsykiatriset oireet sekä käyttäytymisen ja persoonallisuuden muutokset. Kognitiiviset oireet painottuvat toiminnanohjauksen häiriöihin. Primaarit progressiiviset afasiat painottuvat puolestaan puheen ja kielen merkityssisältöjen ymmärtämiseen tai puheen tuottamiseen. Parkinsonin taudin muistisairaus sekä Lewyn kappale -tauti vaikuttavat keskeisesti tarkkaavuuteen, toiminnanohjaukseen, visuospatiaaliseen hahmottamiseen ja muistitoimintoihin (erityisesti muististahakuun ja vapaaseen mieleen palauttamiseen). Myös neuropsykiatriset oireet ovat yleisiä.
  • Ks. lisätietoa «Jokinen H, Hänninen T, Ylikoski R ym. Etenevien mu...»1, «Jehkonen M, Saunamäki T, Paavola L, Vilkki J (toim...»2.
    Taulukko 1. Muistioireiden neuropsykologisessa tutkimuksessa kartoitettavat tiedonkäsittelyn osa-alueet ja niiden yleisimmät tutkimusmenetelmät
    Tiedonkäsittelyn osa-alue Tutkimusmenetelmät
    WAIS-IV = Wechsler Adult Intelligence Scale IV
    WMS-III = Wechsler Memory Scale III
    ROCFT = Rey-Osterrieth Complex Figure Test
    VOSP = The Visual Object and Space Perception Test
    RAVLT = Rey Auditory Verbal Learning Test
    Kognitiivinen primaari kapasiteetti WAIS-IV
    Tarkkaavuus ja prosessointinopeus WAIS IV, prosessointinopeustehtävät
    Trail making A
    Bourdon–Wiersma
    Toiminnanohjaus Trail making B
    Stroopin testi
    Sanasujuvuus
    Kaksoistehtävät (ns. dual task)
    Wisconsin korttien lajittelutesti
    Kellotaulun piirtäminen
    Kielelliset toiminnot WAIS-IV, kielellisen päättelyn tehtävät
    Bostonin nimentätesti
    Tokenin testi
    Sanasujuvuus
    Lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen Lukunäyte
    Kirjoitusnäyte
    Peruslaskutehtävät
    WAIS-IV, laskutehtävät
    Visuaaliset toiminnot WAIS-IV, visuaalisen päättelyn tehtävät
    Kreikkalaisen ristin kopiointi
    Kuutiopiirroksen kopiointi
    Kellotaulut
    Bentonin viivojen suuntien arviointi
    Bentonin kasvojen tunnistustesti
    Poppelreuterin kuvat
    Streetin kuvat
    ROCFT
    VOSP
    Muistitoiminnot WMS-III
    WAIS-IV, työmuistitehtävät
    Corsi block
    Bentonin visuaalisen reproduktion testi
    ROCFT
    RAVLT
    Motoriset toiminnot Tapping
    Purdue pegboard
    Grooved pegboard
    Käsien praksiat

    Kirjallisuutta

    1. Jokinen H, Hänninen T, Ylikoski R ym. Etenevien muistisairauksien varhainen tunnistaminen – neuropsykologinen näkökulma. Suom Lääkäril 2012;67:1816-22
    2. Jehkonen M, Saunamäki T, Paavola L, Vilkki J (toim.) Kliininen neuropsykologia. Duodecim 2015