KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Empagliflotsiini

Lisätietoa aiheesta
29.1.2016
Käypä hoito -työryhmä Diabetes

Vaikutusmekanismi

Empagliflotsiini on selektiivinen natriumglukoosikuljettajaproteiini 2:n (SGLT2) estäjä. SGLT2 esiintyy selektiivisesti munuaisten proksimaalisessa tubuluksessa, ja vastaa pääasiallisesti glukoosin takaisinimeytymisestä verenkiertoon.

Empagliflotsiini parantaa glukoositasapainoa estämällä SGLT2-proteiinia ja vähentämällä glukoosin takaisinimeytymistä munuaisissa. Glukoosin erittyminen virtsaan lisääntyy keskimääräisesti 78 g/vrk (320 kcal/vrk). Tämän mekanismin kautta poistuvan glukoosin määrään vaikuttaa veren glukoosipitoisuus ja glomerulaarinen suodatusnopeus (GFR).

Käyttöaiheet ja annostelu

Empagliflotsiini on tarkoitettu yli 18-vuotiaille tyypin 2 diabetesta sairastaville parantamaan glukoositasapainoa, kun riittävää glukoositasapainoa ei saavuteta ruokavaliolla ja liikunnalla. Sitä voidaan käyttää monoterapiana potilaille, jotka eivät siedä metformiinia, tai yhdistettynä muihin plasman glukoosia alentaviin lääkkeisiin, mukaan lukien insuliini.

Empagliflotsiinin suositeltu hoitoannos on 10 mg x 1/vrk mihin aikaan tahansa, ruoan kanssa tai ilman. Annos voidaan nostaa 25 mg:aan/vrk potilailla, joiden eGFR ≥ 60 ml/min/1,73 m2 ja jotka tarvitsevat parempaa glukoositasapainoa.

Munuaisten toiminta vaikuttaa empagliflotsiinin tehoon. Empagliflotsiinihoitoa ei käytetä, jos potilaan eGFR on < 60 ml/min/1,73 m2. Jos potilas sietää empagliflotsiinihoidon mutta eGFR pienenee pitkäksi aikaa alle arvon 60 ml/min/1,73 m2, on maksimi empagliflotsiiniannos 10 mg/vrk. Empagliflotsiinihoito on lopetettava, jos eGFR on pitkään alle 45 ml/min/1,73 m2. Munuaisten toimintaa on suositeltavaa arvioida säännöllisin väliajoin hoidon aikana.

Määrättäessä empagliflotsiinia yli 75-vuotiaille, on otettava huomioon suurempi nestehukan riski. Kokemusta yli 85-vuotiaiden potilaiden hoidosta on vähän, eikä empagliflotsiinin aloittamista siksi suositella tälle potilasryhmälle.

Kliininen teho

Empagliflotsiinin on osoitettu laskevan sekä monoterapiana että yhdistelmähoitona (metformiini, pioglitatsoni, sulfonyyliurea, DPP-4:n estäjät ja insuliini) kliinisesti merkittävästi HbA1c-arvoa, paastoglukoosiarvoa, painoa sekä systolista ja diastolista verenpainetta.

24 viikon lumekontrolloidussa monoterapiatutkimuksessa HbA1c:n pienentyminen lähtötasoon verrattuna oli 10 mg:n empagliflotsiinihoidolla –0,66 % ja 25 mg:n empagliflotsiinihoidolla –0,78 %, kun lähtötilanteen keskiarvo näissä ryhmissä oli 7,87 % ja 7,86 %. Korkeampi HbA1c-arvo saa aikaan keskimäärin suuremman HbA1c-arvon pienentymisen.

Empagliflotsiinin on osoitettu 24 viikon tutkimuksissa laskevan painoa taustahoidosta riippuen keskimäärin 1,6–2 kg (10 mg:n empagliflotsiinihoito) ja 1,8–2,2 kg (25 mg:n empagliflotsiinihoito).

Empagliflotsiinin on osoitettu parantavan merkitsevästi 24 tunnin keskimääräistä systolista ja diastolista verenpainetta. Systolisen verenpaineen muutos lähtötilanteeseen verrattuna –2,95 mmHg (empagliflotsiini 10 mg) ja –3,68 mmHg (empagliflotsiini 25 mg). Diastolisen verenpaineen muutos lähtötilanteeseen verrattuna –1,04 mmHg (empagliflotsiini 10 mg) ja –1,40 mmHg (empagliflotsiini 25 mg).

Farmakokinetiikka

Suun kautta annosteltuna empagliflotsiinin huippupitoisuus plasmassa saavutetaan keskimäärin 1,5 tuntia annostelun jälkeen. Kerran vuorokaudessa otettuna vakaan tilan pitoisuus plasmassa saavutetaan viidennellä annoksella. Empagliflotsiinin t1/2 on 12,4 tuntia. Empagliflotsiini metaboloituu ensisijaisesti glukuronidaatiolla ja poistuu ulosteen (41 %) ja virtsan (54 %) mukana.

Siedettävyys ja varoitukset

Empagliflotsiini ei yksin käytettynä lisää hypoglykemian riskiä, mutta yhdistettynä sulfonyyliurean tai insuliiniin kanssa, sulfonyyliurean tai insuliinin annosta tulee pienentää hypoglykemian riskin pienentämiseksi.

Empagliflotsiini voi lisätä loop-diureettien ja tiatsidin diureettista vaikutusta ja lisätä elimistön kuivumisen ja hypotension riskiä.

Empagliflotsiinilla on havaittu annoksesta riippuen genitaali-infektioita (3,7–4,1 %), lisääntynyttä virtsaamistarvetta päiväaikaan (3,2–3,4 %) sekä virtsatieinfektioita (7,6–9,3 %, lumelääkkeellä 7,6 %). Virtsatieinfektiot olivat yleisempiä naisilla, useimmiten luonteeltaan lieviä tai kohtalaisia, uusiutumattomia, ja johtivat harvoin hoidon keskeytykseen.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabetes
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko