Skannaavalla laserkuvantamisella (SLO) lienee mahdollista toteuttaa diabeettisen retinopatian seulontaa.
Tutkimuksessa «Neubauer AS, Kernt M, Haritoglou C ym. Nonmydriati...»1 verrattiin aikuisten (N = 51, ikä 24–75 vuotta) tyypin 1 ja 2 diabeetikkojen yhdestä silmänpohjasta otettuja SLO-kuvia kliiniseen silmänpohjan tutkimukseen, jonka teki kokenut retinaspesialisti. Kyseisten potilaiden diabetes oli kestänyt 3–40 vuotta (11 ± 10,1 vuotta). Potilaista 53 %:lla oli insuliinihoitoinen ja 47 %:lla oraalihoitoinen diabetes. Potilailla oli diabeettisen retinopatian sekä makulopatian kaikkia eri vaikeusasteita
SLO-kuvantaminen tapahtui laajentamattoman mustuaisen kautta Optomap Panoramic 200 kuvauslaitteella. Kuvia tulkitsi toisistaan riippumatta kolme kokenutta tulkitsijaa. Kliininen tutkimus tapahtui laajennettuna (1-prosenttinen tropikamidi) biomikroskooppitutkimuksena (78 D).
Noin 6–10 % SLO-kuvista oli tulkintakelvottomia, mikä on vähemmän kuin konventionaalisella valokuvauksella. Merkittävän diabeettisen retinopatian diagnostiikassa spesifisyys oli 100 % ja sensitiivisyys 94 %.
Tutkimuksessa «Silva PS, Cavallerano JD, Sun JK ym. Nonmydriatic ...»2 verrattiin SLO-kuvia (Optomap, 100 ja 200 astetta) laajennettuna otettuihin Early Treatment Diabetic Retinopathy Study -tutkimuksen mukaisiin värivalokuviin (7 kappaletta 30 asteen värivalokuvia 35 mm:n filmillä) sekä kokeneen kliinikon tekemään biomikroskoppitutkimukseen. Kyseessä oli yksi tutkimusyksikkö, ja tutkimus oli prospektiivinen vertaileva laitetutkimus, jossa tarkasteltiin jo aiemmin tehtyjä tutkimuksia myös laajalti. Tutkimuksessa oli mukana 103 diabeetikkoa (206 silmää), joissa oli erilaisia diabeettisen retinopatian ja makulopatian vaikeusasteita. Potilaiden keski-ikä oli 53,9 ± 15,2 vuotta, 87 %:lla oli jonkinasteinen diabeettinen retinopatia ja 38 %:lla diabeettinen makulopatia.
Merkittävin ero ETDRS-valokuvauksen ja SLO:n välillä syntyi proliferatiivisen retinopatian (PDR) tapauksessa, jossa SLO alidiagnostisoi tapauksia (n = 14, 27 %), mutta samoista tapauksista yhtä lukuun ottamatta kaikissa (n = 13) PDR jäi havaitsematta myös kliinisessä tutkimuksessa.
Tutkimuksen johtopäätöksen mukaan laajakulmainen laajentamattomilla pupilleilla tehty SLO-kuvantaminen tuottaa hyviä tuloksia verrattuna valokuvaukseen tai kliinikon tekemään tutkimukseen diabeettisen retinopatian ja diabeettisen makulopatian osalta.