Murrosikä ja retinopatiamuutokset
Lisätietoa aiheesta
Gunvor von Wendt
27.8.2014
Murrosikä on retinopatian riskitekijä
- Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Murphy RP, Nanda M, Plotnick L ym. The relationshi...»1 tutkittiin 70 tyypin 1 diabeetikon silmänpohjalöydösten yhteyttä murrosikäkehitysvaiheeseen
(Tanner-luokitus), hoitotasapainoon (HbA1c) sekä taudinkestoon.
- 70 potilasta (37 poikaa ja 33 tyttöä), joilla oli tarkka dokumentaatio tutkittavien
parametrien suhteen, valittiin 234:stä tyypin 1 diabetesta sairastavasta potilaasta,
jotka kävivät vuosittain kontrolleissa Wilmer Ophthalmological Institutessa. Silmänpohjat
tutkittiin stereovalokuvilla kahdesta kentästä, ja luokiteltiin muunneltua Airlie
House luokitusta käyttäen. Luokitus tapahtui sokkoutetusti, ja huonomman silmän tulokset
huomioitiin tilastollisessa monimuuttuja-analyysissa. 21 nuorista oli prepuberteetissa
(Tanner-luokka 1), 18 puberteetissa (Tanner-luokka 2–4) ja 31 olivat ohittanut
murrosiän (Tanner-luokka 5).
- Tuloksissa todetaan, että retinopatiaa esiintyi ennen murrosikää 19 %:lla (4/21, ainoastaan
alle 10 mikroaneurysmaa kaikilla neljällä), murrosiässä 30 %:lla (6/18) ja murrosiän
jälkeen 68 %:lla (21/31). Retinopatian esiintyminen korreloi myös merkittävästi (P
= 0,0004) taudin kestoon. Logistinen regressioanalyysi tehtiin siten, että taudin
keston sekä sukupuolen vaikutus retinopatian ilmenemiseen eliminoitiin. Tuolloin kävi
ilmi, että suhteellinen riski saada retinopatiamuutoksia oli 4,8 (95 % luottamusväli
1,5–15,3; P < 0,01) murrosiän ohittaneiden ryhmässä verrattaessa esi- sekä
murrosikäisten ryhmään.
- Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa monikeskustutkimuksessa «Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence...»2 kutsuttiin 780 IDDM-lasta ja -nuorta osallistumaan tutkimukseen.
- Osallistujat olivat sairastuneet diabetekseen alle 15 vuoden ikäisinä, taudin kesto
oli alle 12 vuotta ja tutkimushetkellä lapset olivat yli 9-vuotiaita. 611 potilasta
suostui tutkimukseen, 557 potilaan silmänpohjakuvat olivat luokiteltavissa. Poisjäävien
osuus oli näin ollen 223 (28,6 %). Poisjääneet olivat merkittävästi vanhempia iältään
ja heidän taudinkestonsa oli pidempi kuin tutkimukseen osallistuneet potilaat.
- Silmänpohjakuvaus suoritettiin kolmesta stereo-kentästä 45–50º kameralla ja
silmänpohjalöydöksen luokitus tapahtui kolmen kokeneen silmälääkärin toimesta KROC-tutkimuksen
luokitusta käyttäen. Kuvien arvio tapahtui sokkoutetusti. Luokitusmenetelmä validoitiin ennen tutkimusta
arvioimalla useamman luokittelijan intra- ja inter-rateragreement kappa-analyysilla,
jonka tuloksena todettiin erinomainen yhteensopivuus.
- 14,5 %:lla potilaista todettiin jonkinasteista retinopatiaa. Tässä aineistossa 5 %:lla
(1/19) oli retinopatiamuutoksia (aste 20, minimaalinen retinopatia, ainoastaan mikroaneurysmoja)
8–10 vuoden ikäisten ryhmässä. 71 %:lla (10/14) oli retinopatiaa vanhimpien
potilaiden ryhmässä (23–25 vuotta). Retinopatian prevalenssi alle 2 vuotta
sairastaneiden ryhmässä oli 4 % (2/45). Sen sijaan 10–12-vuotta sairastaneiden
ryhmässä prevalenssi oli 32 % (9/29).
- Murrosikäisten ryhmässä 6 %:lla (4/66) oli retinopatiaa todettavissa, kun murrosikä
oli vaiheessa 1 ja 18 %:lla (41/224) murrosikävaiheessa 5 olevilla (p < 0,03). Diabeteksen
kestossa ei ollut tilastollista eroa näiden kahden ryhmän välillä.
- 2,3 %:lla koko aineistosta oli preproliferatiivisia tai proliferatiivisia muutoksia.
Proliferatiivisia muutoksia todettiin ainoastaan yhdellä 21,5-vuotiaalla nuorella,
jolla taudinkesto oli 9,5 vuotta. Preproliferatiivisia muutoksia oli yhteensä 11:lla,
joista kaksi olivat vielä murrosiässä (murrosikävaihe 2 ja 3).
- Yhteenvedossa suositellaan säännöllistä silmänpohjaseulontaa 10 ikävuodesta lähtien.
Kirjallisuutta
- Murphy RP, Nanda M, Plotnick L ym. The relationship of puberty to diabetic retinopathy.
Arch Ophthalmol 1990;108:215-8 «PMID: 2302104»PubMed
- Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence of diabetic retinopathy in children
and adolescents with IDDM. A population-based multicentre study. Diabetologia 1997;40:307-10
«PMID: 9084969»PubMed
Artikkelin tunnus: nix02148 (050.043)
© 2024 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim