Tulosta

Hyvä ympärivuorokautinen hoito

Lisätietoa aiheesta
22.9.2016
Päivi Voutilainen ja Minna Löppönen

Tässä lisätietoartikkelissa käsitellään muistisairaan ympärivuorokautiseen hoitoon liittyvien erityiskysymysten lisäksi myös ympärivuorokautisen hoidon järjestämistä. Ympärivuorokautista hoitoa on tänä päivänä tarjolla kolmella portaalla: tehostetussa palveluasumisessa, vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla (pitkäaikaishoito). Nämä palvelutalot ja laitokset ovat asuin- ja hoitoympäristö reilulle 60 000 erilaiselle naiselle ja miehelle, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokautisesti «Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. www.sotkanet.fi (luettu 12.5.2016)»1 (Internet-linkki «http://www.sotkanet.fi/»1), taulukko «Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon vanhusasiakkaat vuosina 2000–2014. Lähde: Sotkanet »1. Ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevien määrä lisääntyy riippuen siitä, missä määrin tavoitteet laitoshoidon vähentämisestä, kotiin annettavien palvelujen määrän lisäämisestä ja niiden sisällön uudistamisesta ja ennen kaikkea mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen edistämisestä toteutuvat «STM 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (https://www.julkari.fi/handle/10024/110355)»2, «Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/201209803)»3, «Sosiaali- ja terveysministeriö: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihanke 2016 (http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito)»4.

Vaikka ihminen tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuorokauden, on hänellä oltava mahdollisuus elää elämäänsä arvokkaasti, asua turvallisesti ja olla mielekkäässä yhteydessä toisten kanssa. Laadultaan korkeatasoisen ympärivuorokautisen hoidon tavoitteena on ihmisen hyvä elämänlaatu ja arvokas kuolema. Tavoitteen saavuttamisen perustana on a) asiakkaiden terveydentilan, toimintakyvyn ja voimavarojen monipuolinen arviointi; b) toimintakyvyn ja kuntoutumisen ylläpitäminen ja edistäminen (ks. Kuntoutus muistisairauksissa «Kuntoutus muistisairauksissa»1), käytösoireiden hallinta (ks. Käytösoireisen muistipotilaan lääkkeetön hoito «Muistisairauden käytösoireiden hoito»2) ja sairauksien hyvä hoito sekä c) hyvä palliatiivinen ja saattohoito silloin, kun ihmisen elämän pidentäminen ei ole enää päämäärä. Ympärivuorokautisen hoidon tuottamisen tavat sekä henkilöstön määrä ja osaaminen luovat edellytykset hyvälle hoidolle.

Koska kahdella kolmesta ympärivuorokautisen hoidon asiakkaasta on muistisairaus ja sairauden aste on vähintään keskivaikea, ympärivuorokautisen hoidon laatu on ydinkysymys erityisesti muistisairaille ihmisille. Valtaosa ympärivuorokautisen hoidon asiakkaista tarvitsee hoitoa muistisairauksien aiheuttamien toimintakyvyn vajeiden vuoksi: vuonna 2016 muistisairauden aste on vähintään keskivaikea 71 %:lla tehostetun palveluasumisen, 78 %:lla vanhainkotien ja 72 %:lla terveyskeskusten pitkäaikaisosastojen hoidettavista «Noro A, Finne-Soveri H. Avo- ja laitoshoidon suhde – Katsaus nykytilaan ja tulevaan. Julkaisussa: Hyvinvointipalveluja entistä tehokkaammin. Uudistusten mahdollisuuksia ja keinoja. Ilmakunnas S»5, «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. RAI-vertailukehittämisen tietotuotteet 2016 (https://www.thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelujen-ja-hoidon-laatu/rai-vertailukehittaminen/vertailukehittamisen-tietotuot»6, «http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j48.pdf»2. Muita ympärivuorokautisen hoidon tarvetta aiheuttavia tekijöitä ovat aivoverenkiertohäiriö, masennusoireet, lonkkamurtumat sekä jossakin määrin myös yksin asuminen, asuin- ja elinympäristön esteellisyys sekä sosiaalisten verkostojen toimimattomuus, erityisesti läheisten antaman avun määrän vähäisyys «Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2010. RAI-tietokanta. http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm»7, «Nihtilä EK, Martikainen PT, Koskinen SV ym. Chronic conditions and the risk of long-term institutionalization among older people. Eur J Public Health 2008;18:77-84 »8, «Vaarama M, Luoma ML, Ylönen L. Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettu elämänlaatu. Kautto M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi. Stakes 2006:104-36»9, «Noro A, Alastalo H (toim.). Vanhuspalvelulain 980/2012 toimeenpanon seuranta Tilanne ennen lain voimaantuloa vuonna 2013 (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116151/URN_ISBN_978-952-302-169-3»10, «Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa on saatavilla runsaasti, laitoksissa hoidetaan myös vanhuksia, jotka voisivat asua kotona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. (http://www.j»11, «Finne-Soveri H, Mäkelä M, Tepponen M. Kotihoitoon on panostettava, jotta huonokuntoinenkin voi voida hyvin ja kuntoutua omassa kodissaan – Case Eksote. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsink»12, «http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm»3.

Hyvän hoidon edellytykset

Ympärivuorokautinen hoito strategisena valintana

Edellytykset hyvälle ympärivuorokautiselle hoidolle luodaan kunnissa hoito- ja palvelujärjestelmän linjauksista päätettäessä – kyse on kuntalaisten elämään merkittävästi vaikuttavasta strategisesta valinnasta. Kunnat tuottavat järjestämisvastuullaan olevat ympärivuorokautisen hoidon palvelut itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Ne voivat myös hankkia palvelut ostopalveluina yksityisiltä tai julkisilta palveluntuottajilta tai vaihtoehtoisesti antaa palvelun käyttäjälle palvelusetelin, jolla tämä hankkii palvelun yksityisiltä palveluntuottajilta. Vanhainkotihoidosta kunnat ja kuntayhtymät tuottavat 89 % sekä järjestöt ja yritykset 11 %. Tehostetun palveluasumisen osalta tilanne on toisenlainen: kunnat ja kuntayhtymät tuottavat 53 %, ja järjestöt sekä yritykset 47 % «Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2014 (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127104/Tr21_15.pdf?sequence=4)»13.

Palvelun hankinta kilpailutusmenettelyä käyttäen on ympärivuorokautista hoitopalvelua hankittaessa yleistä. Palvelujen hankintaan on liittynyt ongelmia; kritiikkiä on esitetty erityisesti siitä, että asiakkaat ovat saattaneet joutua muuttamaan asumisyksiköstä toiseen, kun se palveluasumisyksikkö, jossa esimerkiksi muistisairas ihminen on asiakkaana ollut, ei ole voittanut järjestettyä kilpailutusta. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) «http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/201209803»4 – ns. vanhuspalvelulaki – sekä uudistunut sosiaalihuoltolaki (1301/2104) «http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301»5 säätävät asumis- ja hoitojärjestelyn pysyvyydestä, ja myös hankintalaki on uudistumassa «https://www.tem.fi/kuluttajat_ja_markkinat/julkiset_hankinnat/hankintalain_kokonaisuudistus»6.

Edelleen useissa kunnissa on käytäntönä, että henkilö joutuu muuttamaan asuinpaikkaa toimintakykynsä heiketessä, jopa useita kertoja. Suomalaisilla 70 vuotta täyttäneillä henkilöillä on viimeisen kahden elinvuoden aikana keskimäärin yli kymmenen siirtoa kodin, tehostetun palveluasumisen tai vanhainkodin ja terveyskeskus- tai muun sairaalaan välillä. Kuoleman lähestyessä siirtotiheys vielä kiihtyy. Terveyskeskussairaala on yleisin paikka kuolla «Forma L, Jylhä M, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen P. Vanhuuden viimeiset vuodet – pitkäaikaishoito ja siirtymät hoitopaikkojen välillä. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan »14, «Aaltonen M, Forma L, Rissanen P, Raitanen J, Jylhä M. Transitions in health and social service system at the end of life. Eur J Ageing 2010:7;91-100»15. On selvää, että viimeisiä vuosiaan elävä ihminen tarvitsee tutkimuksia ja hoitoa akuuttien sairauksiensa toteamiseksi ja hoitamiseksi; monesti nämä edellyttävät hoitojaksoa sairaalassa. Mutta erityisen tärkeää on kehittää ympärivuorokautista hoitoa tarjoavien yksiköiden palveluvalikoimaa niin, että sinne saadaan tarvittaessa terveydenhuollon ja kuntoutuspalveluita ja että siellä voi myös kuolla turvallisesti «Jylhä M, Forma L, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen P. Pidentyvä vanhuusikä ja palvelujen uudet haasteet. Kirjassa: Tutkijapuheenvuoroja terveydenhuollosta. Ashorn U, Lehto J (toim.) Stakes 2008:116-28»16. Tavoiteltavaa on, että muistisairas ihminen voisi asua samassa paikassa ja palvelut liikkuisivat «Antikainen R, Konttila T, Virolainen J, Strandberg T. Vaikeasti dementoituneen vanhuksen elämän loppuvaiheen hoito. Suomen Lääkäril 2013;68:909-15»17, «Aaltonen M. Patterns of care in the last two years of life. Care transitions and places of death of old people. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2094, Tampere 2015»18.

Siirtymät ovat erityisen haasteellisia muistisairaalle ihmiselle, koska kotiutuminen uuteen elinympäristöön ja uusiin ihmisiin on paitsi sopeutumista fyysiseen tilaan ja uusiin ihmisiin, myös vaiheittain etenevä prosessi, jonka pituus on yksilöllinen «Molony SL. The meaning of home: a qualitative meta-synthesis. Res Gerontol Nurs 2010;3:291-307 »19. Hyvän hoidon turvaamiseksi on olennaisen tärkeää, että palvelujen käyttäjiä ja heidän läheisiään kuullaan kaikissa prosessin vaiheissa eikä palveluiden käyttäjiä tarpeettomasti siirretä paikasta toiseen «Aaltonen M, Raitanen J, Forma L ym. Burdensome transitions at the end of life among long-term care residents with dementia. J Am Med Dir Assoc 2014;15:643-8 »20, «Vanttaja K, Seinelä L, Valvanne J. Elämän loppuvaiheen sairaalasiirrot ja hoidon suunnittelu tehostetussa palveluasumisessa Tampereella 2011.Gerontologia 2015;2:61-74»21.

Useat siirrot kuvastavat myös palveluketjujen toimimattomuutta. Yhtäältä asiakas saattaa joutua jonottamaan erikoissairaanhoidossa vapautuvaa paikkaa vanhainkodissa tai palvelutalossa; toisaalta on otettava huomioon myös se vaihtoehto, että asiakas kuntoutuu pitkäaikaishoidon aikana niin, että tarvittava hoito ja huolenpito voitaisiin turvata hänelle hänen kodissaan «Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa on saatavilla runsaasti, laitoksissa hoidetaan myös vanhuksia, jotka voisivat asua kotona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2014 (http://ww»22. Hoito- tai palveluketjujen toimivuus on myös ympärivuorokautisen hoidon kehittämisessä tärkeä huomioon otettava laatutekijä.

Henkilökunnan määrä ja osaaminen hyvän hoidon turvaajana

Hoitavan henkilökunnan arvot ja osaaminen määrittävät muistisairaan ihmisen elämän- ja kuolemanlaadun puitteet. Johtajien tehtävänä on turvata asiakaskunnan toimintakykyä ja hoitoisuutta vastaavat henkilöstövoimavarat, mutta varautua myös niihin tilanteisiin, joissa yksittäinen henkilö tarvitsee hyvinkin runsaasti tukea ja hoitoa. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kuntoutuminen akuutin sairauden jälkeen tai saattohoito. Hyvän hoidon turvaaminen edellyttää riittävää määrää osaavaa henkilökuntaa.

Tarkka etiologinen diagnoosi on hyvän hoidon edellytys myös ympärivuorokautisessa hoidossa: lääkärityövoiman, erityisesti geriatrisen osaamisen saatavuus, on turvattava «Suomen Alzheimer-tutkimusseuran kokoama asiantuntijaryhmä 2008. Hyvät hoitokäytännöt etenevien muistisairauksien kaikissa vaiheissa. Suom Lääkäril 2008;63:9-22»23, «Callahan CM, Boustani MA, Unverzagt FW ym. Effectiveness of collaborative care for older adults with Alzheimer disease in primary care: a randomized controlled trial. JAMA 2006;295:2148-57 »24.

Ympärivuorokautisessa hoidossa on hyvä käytäntö se, että lääkäri käy yksiköissä sovituin väliajoin. Tällöin asiakkaiden terveydentila ja hoidon tarve voidaan arvioida ja toteuttaa tarkoituksenmukainen hoito, mukaan lukien lääkehoidon säännöllinen arviointi «Inkinen R, Petri Volmanen P, Hakoinen S (toim.) Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa THL 14/2015 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-577-6)»25. Asiakkaiden akuutteihin hoidon tarpeisiin vastaamiseksi ympärivuorokautisessa hoidossa on oltava selkeät ja dokumentoidut toimintakäytännöt, jotka ovat kaikkien työntekijöiden tiedossa «Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto 2008. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707»26, «http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf»7. Siitä, miten tämä toteutuu, ei tällä hetkellä ole olemassa kattavaa tutkimustietoa. Ympärivuorokautisessa hoidossa lääkärin työssä korostuu muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaisen hoidon osaaminen, johon kuuluu muun muassa käytösoireiden hoito sekä palliatiivisen ja saattohoidon osaaminen.

Muistihoitajan osaamisvaateisiin ympärivuorokautisessa hoidossa kuuluu erityisesti muistisairaan ihmisen toimintakyvyn ja elämänlaadun tukeminen sekä hyvän hoidon periaatteiden soveltaminen muistisairaan ihmisen kuoleman lähestyessä. Lääkäreiden ja hoitotyöntekijöiden ydinosaamisen alueet muistisairaan ihmisen hoidossa on määritelty, ja ne auttavat suuntaamaan henkilöstön osaamisen kehittämistä «Eloniemi-Sulkava U, Rahkonen T, Erkinjuntti T ym. Moniammatilliset tietotaidot ovat muistisairauksien hyvän hoidon edellytys. Suom Lääkäril 2010;65:3144-6»27.

Vanhuspalvelulain valmistelun yhteydessä päädyttiin henkilöstön määrän ja rakenteen osalta ratkaisuun, jossa henkilöstömitoitusta ei säädetä numeerisesti. Sen sijaan Laatusuosituksessa hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi «https://www.julkari.fi/handle/10024/110355»8 on asetettu konkreettiset tavoitteet henkilöstömitoitukselle ympärivuorokautisessa hoidossa: suositus henkilöstön ehdottomaksi vähimmäismääräksi on tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta kohden ja terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaishoidossa 0,60–0,70 hoitotyöntekijää asiakasta kohden. Eduskunta edellytti, että "hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä ei ole saavutettu suosituksen mukaista henkilöstömitoitusta antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä". Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimuksen «Noro A, Mäkelä M, Finne-Soveri H, Alastalo H. Henkilöstörakenne on vahvistunut ympärivuorokautisessa hoidossa vuodesta 2013 vuoteen 2014 - Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja»28 mukaan niiden toimipaikkojen määrä, joiden henkilöstömitoitus alitti rajan 0,5, oli vuonna 2013 noin viidennes ja vuonna 2014 enää 10 % «http://www.julkari.fi/handle/10024/120400»9. Mitoitusten vähimmäistasojen toteutumista seurataan jatkossa osana vanhuspalvelulain toteutumisen seurantaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valviran tiedonkeruilla loppuvuodesta 2016. Aluehallintovirastot puolestaan kohdentavat jatkossa valvontaa tämän tiedonkeruun osoittamiin riskikohteisiin kuten niihin toimintayksiköihin, joissa vähimmäismitoitus ei toteudu.

Hyvä hoito toimintana

Hyvän hoidon perustana on monipuolinen tarpeiden ja voimavarojen arviointi

Hyvän hoidon keskiössä on muistisairaan ihmisen oikeus tarpeenmukaiseen, kattavaan tuen ja palveluiden tarpeen arviointiin perustuvaan palvelukokonaisuuteen, joka muuttuu hänen toimintakykynsä muutosten mukaan «Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi 2012 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3224-1)»29. Laatuongelmat alkavat usein kasautua yksipuolisesta tarpeiden ja voimavarojen arvioinnista «Voutilainen P, Vaarama M. Toimintakykymittareiden käyttö ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnissa. Stakes 2005, Raportteja 7. www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/Ra7-2005.pdf»30, «http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/Ra7-2005.pdf»10 ja/tai kerätyn tiedon puutteellisesta hyödyntämisestä «Voutilainen P, Isola A, Muurinen S. Nursing documentation in nursing homes--state-of-the-art and implications for quality improvement. Scand J Caring Sci 2004;18:72-81 »31, mikä johtaa epätarkoituksenmukaisiin valintoihin palveluita suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa. Voimavarojen järkevän käytön kannalta on ensisijaista, että palvelu perustuu muistisairaan ihmisen huolellisesti ja kattavasti arvioituihin tarpeisiin ja voimavaroihin «Voutilainen P. Toimintakyvyn ja elämänlaadun arviointi. Kirjassa: Avaimia arviointiin: dementoituvien kuntoutumista edistävä hoitotyö. Voutilainen P, Heimonen S. Edita 2006:21-42»32, «Finne-Soveri H (toim.) Kansallisen muistiohjelman toimeenpanosuunnitelma vuosille 2015–2020. Työpaperi 37/2015 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-594-3)»33, jotka muodostavat hoito- ja palvelusuunnitelman lähtökohdan. Tuen ja palveluiden tarpeeseen vastaamiseksi tehdyt sopimukset ja päätökset kirjataan asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmaan, jossa asetettujen tavoitteiden saavuttamista arvioidaan säännöllisesti ja aina, kun asiakkaan tilassa tapahtuu olennaisia muutoksia.

Toimintakykyä ja kuntoutumista edistävä hoito

Toimintakykyä ja kuntoutumista edistävä hoito rakentuu muistisairaan ihmisen fyysisten, kognitiivisten, psyykkisten ja sosiaalisten voimavarojen tavoitteelliseen käyttöön – toimijuuden tukemiseen. On tunnistettava ja tuettava muistisairaan ihmisen jäljellä olevia voimavaroja ja erityisesti hänelle ominaista tapaa toimia, osata, haluta ja olla: tärkeitä ovat päivittäiset rutiinit ja tavat, normit, mielihalut, mielenkiinnon kohteet sekä mielihyvää tuottavat asiat «Jyrkämä J. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä -hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 2008:4:190-203»34.

Mielekäs tekeminen – erilaiset säännölliset aktiviteetit – ovat toimintakykyä ja kuntoutumista edistävän hoidon perusta «Smith M, Kolanowski A, Buettner LL, Buckwalter KC. Beyond Bingo: Meaningful Activities for Persons with Dementia in Nursing Homes. Annals of Long-Term Care 2009;17:22-30»35, «Alzheimer's Association 2006. Activity Programming for Persons with Dementia. A Sourcebook. http://lifecenter.ric.org/index.php?tray=content&tid=top4&cid=3234»36, «Voutilainen P, Heimonen S. Avaimia arviointiin: dementoituvien kuntoutumista edistävä hoitotyö. Edita 2006:21-42»37, «http://lifecenter.ric.org/index.php?tray=content&tid=top4&cid=3234»11. Toiminnan tavoitteena on tukea muistisairaan ihmisen

  • normaalisuutta
  • orientaatiota aikaan ja paikkaan
  • itsetuntoa sekä
  • mahdollistaa aikaansaamisen ja onnistumisen kokemuksia.

Toiminnat sinänsä ovat arvokkaita, ei se, mitä aikaansaadaan. Toimintojen järjestämisessä on otettava huomioon erityisesti:

  • yksilöllisyys; on tärkeää löytää sellaisia mielekkään tekemisen muotoja, jotka perustuvat muistisairaan ihmisen elämänkulkuun
  • mukauttaminen voimavaroihin; on tärkeää mukauttaa toiminnat niin, että ne tuottavat muistisairaalle ihmiselle sopivassa määrin haasteita ja onnistumisen kokemuksia
  • palaute; rohkaisu, tunnustus ja tukeminen ovat tärkeitä muistisairaan ihmisen itsetunnolle
  • tuki; on tärkeää, että eri toimintoja ohjataan tavoitteellisesti ja innostaen – innostus tarttuu.

Hoitotyöntekijän kuntoutumista edistävä toiminta ympärivuorokautisessa hoidossa kohdistuu tutkimuksen «Vähäkangas P. Kuntoutumista edistävä hoitajan toiminta ja sen johtaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Acta Universitatis Ouluensis 2010, D1060: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262319/isbn9789514»38, «http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262319/isbn9789514262319.pdf»12 mukaan niihin asiakkaisiin, joiden fyysinen toimintakyky ja kognitio ovat heikentyneet. Hoitajan toiminta on yhteydessä siihen, millaisiksi hän näkee asiakkaan kuntoutumisen mahdollisuudet. Näin ollen johtamisen haasteena on kehittää hoitoon osallistuvien osaamista niin, että asiakkaan voimavarat ja toimijuus nostetaan hoidon suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin keskiöön kuntoutumista edistävän toiminnan mahdollistumiseksi.

Ks. myös lisätietoaineisto Kuntoutus muistisairauksissa «Kuntoutus muistisairauksissa»1.

Palliatiivinen ja saattohoito

Palliatiivinen hoito on muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaista hoitoa silloin, kun elämän pidentäminen ei ole enää päämäärä. Keskeistä on kivun ja muiden oireiden lievitys ja samalla ihmisen psykososiaalisten ja hengellisten sekä elämänkatsomuksellisten asioiden huomioon ottaminen. Palliatiivisessa hoidossa tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämän loppuvaihetta. Palliatiivinen hoitonäkemys hyväksyy elämän rajallisuuden «Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia. Konsensuslausuma: Vanhuuskuolema. Duodecim 2014; 130:115-123»39.

Oikein toteutetun ja laadukkaan palliatiivisen hoidon avulla autetaan muistisairasta ihmistä elämään niin täysipainoista elämää kuin mahdollista kuolemaan asti sekä tuetaan omaisia hoitoprosessin ajan ja kuoleman jälkeen «Antikainen R, Konttila T, Virolainen J, Strandberg T. Vaikeasti dementoituneen vanhuksen elämän loppuvaiheen hoito. Suomen Lääkäril 2013;68:909-15»17. Yksilölliset hoitolinjaukset sisältävä palliatiivinen hoito ja tehtyjen linjausten selkeä dokumentointi suuntaavat hoitoon osallistuvien työtä, vähentävät omaisten ahdistusta ja lisäävät muistisairaan ihmisen elämän- ja kuolemanlaatua «Vanttaja K, Seinelä L, Valvanne J. Elämän loppuvaiheen sairaalasiirrot ja hoidon suunnittelu tehostetussa palveluasumisessa Tampereella 2011.Gerontologia 2015;2:61-74»21. Sosiaali- ja terveysministeriön syyskuussa 2010 antamien saattohoitosuositusten «Sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvä saattohoito Suomessa. Asiantuntijakuulemiseen perustuvat saattohoitosuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:6. http://www.stm.fi/c/document_li»40, «http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1087414&name=DLFE-12411.pdf»13 mukaan saattohoitoa on annettava siellä, missä henkilö on ollut hoidossa, esimerkiksi ryhmäkodissa tai vanhainkodissa. Suositus korostaa asiakkaan diagnoosista ja iästä riippumatonta, kuolevan ihmisen arvoihin perustuvaa saattohoitovaiheen hoitoa, johon sisältyy kivun lievitys sekä kuolevan ihmisen fyysisiin, sosiaalisiin, henkisiin ja hengellisiin tai elämänkatsomuksellisiin tarpeisiin vastaaminen. Lääkäri tekee päätöksen saattohoidosta. Saattohoitosuosituksen käytännön toteutus edellyttää ympärivuorokautista hoitoa tarjoavilta organisaatioilta toimintakäytäntöjen, henkilöstön osaamisen, tilojen ja välineiden uudelleen arviointia. On luonnollista, että saattohoitovaiheessa yksilön henkilöstöltä tarvitsema aika lisääntyy. Tässä yhteydessä on tarve henkilöstöresurssien joustavaan käyttöön esimerkiksi eri yksiköiden välillä, jotta saattohoito on mahdollista toteuttaa.

Yhteenveto

Ympärivuorokautisen hoidon laatuongelmia on viimeisten 10 vuoden aikana nostettu vahvasti esille. Erityisesti on kritisoitu laitoskulttuurin tunnuspiirteitä: laitoksissa asuvien yksilöllisten tunnuspiirteiden hämärtymistä ("ryhmäkohtelua") ja vähäisiä mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja sitä koskeviin päätöksiin, rutiininomaista toimintaa, medikalisaatiota ja organisaatiolähtöisyyttä, jota heijastaa muun muassa työvuorosuunnittelu.

Kansalais- ja mediakeskustelu on kohdistunut erityisesti siihen, että henkilöstömitoitukset ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä ovat aivan liian matalat, jotta iäkkäiden ihmisten perustarpeisiin voitaisiin vastata hyvin. Myös pitkäaikaishoidon asiakkaiden epäasiallista kohtelua on keskusteluissa tuotu esiin. Hoitotyöntekijöiden näkökulmasta työssäjaksamiseen liittyvä keskustelu on ollut voimakkaimmin esillä.

Keskustelujen vauhdittamana on 1990-luvun lopulta alkaen käynnistetty useita palvelujen laadun monitahotutkimuksia, joiden tulokset ovat osaltaan vahvistaneet kansalais- ja mediakeskusteluissa esillä olleiden laatuongelmien olemassa olon, mutta tuoneet esiin myös myönteisiä kehityskulkuja. Esimerkiksi kuntoutumista edistävä toiminta ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa yksiköissä on lisääntynyt «Isola A, Voutilainen P. Vanhusten pitkäaikaishoidon ulkopuolinen tarkastus. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja1998:8»41, «Vaarama M. Vanhusten laitoshoidon tila: Voimavarat, henkilöstön hyvinvointi ja hoidon laatu. Stakes 1999, Aiheita 46»42, «Voutilainen P. Hoitotyön laatu ikääntyneiden pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Stakes 2004, Tutkimuksia 142»43, «Laine J. Laatua ja tuotannollista tehokkuutta? Taloustieteellinen tutkimus vanhusten laitoshoidosta. Stakes 2005, Tutkimuksia 151»44, «Heponiemi T, Elovainio M, Laine J ym. Productivity and employees' organizational justice perceptions in long-term care for the elderly. Res Nurs Health 2007;30:498-507 »45, «Pekkarinen L. The relationships between work stressors and organizational performance in long-term care for elderly residents. Stakes 2007, Research Report 171»46, «Pekkarinen L, Sinervo T, Perälä ML ym. Work stressors and the quality of life in long-term care units. Gerontologist 2004;44:633-43 »47, «Pekkarinen L, Elovainio M, Sinervo T ym. Nursing working conditions in relation to restraint practices in long-term care units. Med Care 2006;44:1114-20 »48, «Finne-Soveri H, Hammar T, Noro A. Measuring the quality of long-term institutional care in Finland. Eurohealth 2010;16:8-10. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0018/124371/Eurohealth-_Vol1»49, «http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0018/124371/Eurohealth-_Vol16_No2_web.pdf»14.

Hyvän ympärivuorokautista tarjoavan hoitoyksikön toiminnassa korostuvat seuraavat (vrt. magneettisairaaloiden tunnuspiirteet «Wolf G, Triolo P, Ponte PR. Magnet recognition program: the next generation. J Nurs Adm 2008;38:200-4 »50):

  • Johtaminen on näkyvää, osaavaa ja osallistavaa.
  • Henkilöstölle annetaan vahva tuki ammatillisen kehityksen mahdollistamiseksi: turvataan mahdollisuudet perehdytykseen, osaamisen jatkuvaan kehittämiseen, mentorointiin, urakehitysmahdollisuuksiin ja kilpailukykyiseen palkkaan.
  • Hoidon laatua parannetaan järjestelmällisesti.
  • Luodaan rakenteet vertaistuen tavoitteelliseksi lisäämiseksi.
  • Luodaan vahva yhteishenki: yhteisö.
Taulukko 1. Ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon vanhusasiakkaat vuosina 2000–2014. Lähde: Sotkanet 
2000 2005 2010 2014
Tehostettu palveluasuminen 75–84-vuotiaat 5 288 11 995 21 110 27 052
Tehostettu palveluasuminen 85+ 2 588 5 951 11 790 16 233
Yhteensä 7 876 17 946 32 900 43 285
Vanhainkoti 75–84-vuotiaat 16 657 15 470 12 817 8 504
Vanhainkoti 85+ 9 208 8 577 7 556 5 276
Yhteensä 25 865 24 047 20 373 13 780
Terveyskeskus pitkäaikaishoito 75–84-vuotiaat 10 360 9 871 6 649 2 920
Terveyskeskus pitkäaikaishoito 85+ 5 478 5 082 3 586 1 687
Yhteensä 15 838 14 953 10 235 4 607
Kaikki ympärivuorokautinen hoito yhteensä 49 579 56 946 63 508 61 672
Taulukko 2. Toteutuneet henkilöstömitoitukset vuosina 2007–2014. Lähde: Rai-tietokanta ja vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus
2007 2009 2013 2014
Palvelutalot 0,51 0,62 0,59 0,62
Vanhainkodit 0,63 0,64 0,60 0,63
Terveyskeskukset 0,65 0,64 0,63 0,68

Kirjallisuutta

  1. Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet. www.sotkanet.fi (luettu 12.5.2016)
  2. STM 2013. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (https://www.julkari.fi/handle/10024/110355)
  3. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/201209803)
  4. Sosiaali- ja terveysministeriö: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihanke 2016 (http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito)
  5. Noro A, Finne-Soveri H. Avo- ja laitoshoidon suhde – Katsaus nykytilaan ja tulevaan. Julkaisussa: Hyvinvointipalveluja entistä tehokkaammin. Uudistusten mahdollisuuksia ja keinoja. Ilmakunnas S (toim). VATT-julkaisuja 48. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus 2008:115-40. http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j48.pdf
  6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. RAI-vertailukehittämisen tietotuotteet 2016 (https://www.thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelujen-ja-hoidon-laatu/rai-vertailukehittaminen/vertailukehittamisen-tietotuotteet)
  7. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) 2010. RAI-tietokanta. http://info.stakes.fi/finrai/FI/raijarjestelma.htm
  8. Nihtilä EK, Martikainen PT, Koskinen SV ym. Chronic conditions and the risk of long-term institutionalization among older people. Eur J Public Health 2008;18:77-84 «PMID: 17566001»PubMed
  9. Vaarama M, Luoma ML, Ylönen L. Ikääntyneiden toimintakyky, palvelut ja koettu elämänlaatu. Kautto M (toim.) Suomalaisten hyvinvointi. Stakes 2006:104-36
  10. Noro A, Alastalo H (toim.). Vanhuspalvelulain 980/2012 toimeenpanon seuranta Tilanne ennen lain voimaantuloa vuonna 2013 (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116151/URN_ISBN_978-952-302-169-3.pdf?sequence=1)
  11. Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa on saatavilla runsaasti, laitoksissa hoidetaan myös vanhuksia, jotka voisivat asua kotona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. (http://www.julkari.fi/handle/10024/120417)
  12. Finne-Soveri H, Mäkelä M, Tepponen M. Kotihoitoon on panostettava, jotta huonokuntoinenkin voi voida hyvin ja kuntoutua omassa kodissaan – Case Eksote. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. (http://www.julkari.fi/handle/10024/120382)
  13. Sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2014 (http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/127104/Tr21_15.pdf?sequence=4)
  14. Forma L, Jylhä M, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen P. Vanhuuden viimeiset vuodet – pitkäaikaishoito ja siirtymät hoitopaikkojen välillä. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 69. 2012. (www.kaks.fi/sites/default/files/Tutkimusjulkaisu%2069.pdf )
  15. Aaltonen M, Forma L, Rissanen P, Raitanen J, Jylhä M. Transitions in health and social service system at the end of life. Eur J Ageing 2010:7;91-100
  16. Jylhä M, Forma L, Aaltonen M, Raitanen J, Rissanen P. Pidentyvä vanhuusikä ja palvelujen uudet haasteet. Kirjassa: Tutkijapuheenvuoroja terveydenhuollosta. Ashorn U, Lehto J (toim.) Stakes 2008:116-28
  17. Antikainen R, Konttila T, Virolainen J, Strandberg T. Vaikeasti dementoituneen vanhuksen elämän loppuvaiheen hoito. Suomen Lääkäril 2013;68:909-15
  18. Aaltonen M. Patterns of care in the last two years of life. Care transitions and places of death of old people. Väitöskirja. Acta Universitatis Tamperensis 2094, Tampere 2015
  19. Molony SL. The meaning of home: a qualitative meta-synthesis. Res Gerontol Nurs 2010;3:291-307 «PMID: 20429493»PubMed
  20. Aaltonen M, Raitanen J, Forma L ym. Burdensome transitions at the end of life among long-term care residents with dementia. J Am Med Dir Assoc 2014;15:643-8 «PMID: 24913211»PubMed
  21. Vanttaja K, Seinelä L, Valvanne J. Elämän loppuvaiheen sairaalasiirrot ja hoidon suunnittelu tehostetussa palveluasumisessa Tampereella 2011.Gerontologia 2015;2:61-74
  22. Mäkelä M, Finne-Soveri H, Noro A. Kun laitoshoitoa on saatavilla runsaasti, laitoksissa hoidetaan myös vanhuksia, jotka voisivat asua kotona. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2014 (http://www.julkari.fi/handle/10024/120417)
  23. Suomen Alzheimer-tutkimusseuran kokoama asiantuntijaryhmä 2008. Hyvät hoitokäytännöt etenevien muistisairauksien kaikissa vaiheissa. Suom Lääkäril 2008;63:9-22
  24. Callahan CM, Boustani MA, Unverzagt FW ym. Effectiveness of collaborative care for older adults with Alzheimer disease in primary care: a randomized controlled trial. JAMA 2006;295:2148-57 «PMID: 16684985»PubMed
  25. Inkinen R, Petri Volmanen P, Hakoinen S (toim.) Turvallinen lääkehoito - Opas lääkehoitosuunnitelman tekemiseen sosiaali- ja terveydenhuollossa THL 14/2015 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-577-6)
  26. Sosiaali- ja terveysministeriö, Suomen Kuntaliitto 2008. Ikäihmisten palveluiden laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2008:3. www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=28707&name=DLFE-3672.pdf&title=Ikaihmisten_palvelujen_laatusuositus_fi.pdf
  27. Eloniemi-Sulkava U, Rahkonen T, Erkinjuntti T ym. Moniammatilliset tietotaidot ovat muistisairauksien hyvän hoidon edellytys. Suom Lääkäril 2010;65:3144-6
  28. Noro A, Mäkelä M, Finne-Soveri H, Alastalo H. Henkilöstörakenne on vahvistunut ympärivuorokautisessa hoidossa vuodesta 2013 vuoteen 2014 - Vanhuspalvelulain toimeenpanon seurantatutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
  29. Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi 2012 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3224-1)
  30. Voutilainen P, Vaarama M. Toimintakykymittareiden käyttö ikääntyneiden palvelutarpeen arvioinnissa. Stakes 2005, Raportteja 7. www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/Ra7-2005.pdf
  31. Voutilainen P, Isola A, Muurinen S. Nursing documentation in nursing homes--state-of-the-art and implications for quality improvement. Scand J Caring Sci 2004;18:72-81 «PMID: 15005666»PubMed
  32. Voutilainen P. Toimintakyvyn ja elämänlaadun arviointi. Kirjassa: Avaimia arviointiin: dementoituvien kuntoutumista edistävä hoitotyö. Voutilainen P, Heimonen S. Edita 2006:21-42
  33. Finne-Soveri H (toim.) Kansallisen muistiohjelman toimeenpanosuunnitelma vuosille 2015–2020. Työpaperi 37/2015 (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-594-3)
  34. Jyrkämä J. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä -hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 2008:4:190-203
  35. Smith M, Kolanowski A, Buettner LL, Buckwalter KC. Beyond Bingo: Meaningful Activities for Persons with Dementia in Nursing Homes. Annals of Long-Term Care 2009;17:22-30
  36. Alzheimer's Association 2006. Activity Programming for Persons with Dementia. A Sourcebook. http://lifecenter.ric.org/index.php?tray=content&tid=top4&cid=3234
  37. Voutilainen P, Heimonen S. Avaimia arviointiin: dementoituvien kuntoutumista edistävä hoitotyö. Edita 2006:21-42
  38. Vähäkangas P. Kuntoutumista edistävä hoitajan toiminta ja sen johtaminen pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Acta Universitatis Ouluensis 2010, D1060: http://herkules.oulu.fi/isbn9789514262319/isbn9789514262319.pdf
  39. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia. Konsensuslausuma: Vanhuuskuolema. Duodecim 2014; 130:115-123
  40. Sosiaali- ja terveysministeriö. Hyvä saattohoito Suomessa. Asiantuntijakuulemiseen perustuvat saattohoitosuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:6. http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=1087414&name=DLFE-12411.pdf
  41. Isola A, Voutilainen P. Vanhusten pitkäaikaishoidon ulkopuolinen tarkastus. Helsingin kaupungin terveysviraston raportteja1998:8
  42. Vaarama M. Vanhusten laitoshoidon tila: Voimavarat, henkilöstön hyvinvointi ja hoidon laatu. Stakes 1999, Aiheita 46
  43. Voutilainen P. Hoitotyön laatu ikääntyneiden pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Stakes 2004, Tutkimuksia 142
  44. Laine J. Laatua ja tuotannollista tehokkuutta? Taloustieteellinen tutkimus vanhusten laitoshoidosta. Stakes 2005, Tutkimuksia 151
  45. Heponiemi T, Elovainio M, Laine J ym. Productivity and employees' organizational justice perceptions in long-term care for the elderly. Res Nurs Health 2007;30:498-507 «PMID: 17893931»PubMed
  46. Pekkarinen L. The relationships between work stressors and organizational performance in long-term care for elderly residents. Stakes 2007, Research Report 171
  47. Pekkarinen L, Sinervo T, Perälä ML ym. Work stressors and the quality of life in long-term care units. Gerontologist 2004;44:633-43 «PMID: 15498839»PubMed
  48. Pekkarinen L, Elovainio M, Sinervo T ym. Nursing working conditions in relation to restraint practices in long-term care units. Med Care 2006;44:1114-20 «PMID: 17122716»PubMed
  49. Finne-Soveri H, Hammar T, Noro A. Measuring the quality of long-term institutional care in Finland. Eurohealth 2010;16:8-10. http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0018/124371/Eurohealth-_Vol16_No2_web.pdf
  50. Wolf G, Triolo P, Ponte PR. Magnet recognition program: the next generation. J Nurs Adm 2008;38:200-4 «PMID: 18403994»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Muistisairaudet
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko