Tulosta

Kroonisen alaraajaiskemian määritelmiä

Lisätietoa aiheesta
13.4.2010
Maarit Venermo
  • Katkokävely on riittämättömän alaraajavaltimoverenkierron aiheuttama, hapenpuutteesta (iskemiasta) johtuva kipu, joka on niin voimakas, että se pakottaa pysähtymään. Rasitus (kävely) tuo sen esille ja lepo (pysähtyminen) lievittää.
  • (Krooninen) kriittinen alaraajaiskemia on tila, jossa potilaalla on lepokipua tai kudosvaurio (haava tai kuolio). Oireiden syynä voidaan todeta olevan valtimoverenkierron riittämättömyys.
  • Krooninen alaraajaiskemia on vähitellen kehittyvä tila, jossa alaraajojen valtimoverenkierto on normaalia pienempi alaraajavaltimoiden ateroskleroosista johtuen. Krooninen alaraajaiskemia voi olla oireeton tai oireinen.
    • Kun verenkierto huononee, hapenpuute ilmenee ensin rasituskipuna (katkokävelynä), sitten lepokipuna ja kudosvauriona tai kuoliona.
  • Useimmiten alaraajojen verenkierron huononeminen ilmenee siis ensin katkokävelynä, jolloin lihasten hapenpuute aiheuttaa kivun ja pakottaa pysähtymään.
    • Levossa kipu helpottaa, ja kävelyä voi hetken kuluttua jatkaa.
    • Jos valtimon verenkierron vajaatoiminta etenee, hapenpuutteen aiheuttama kipu ilmenee jo levossakin.
    • Lepokipu ilmenee yösärkynä, jolloin makuuasennossa hydrostaattisen paineen laskiessa alaraajoissa valtimopaine laskee ja iskeeminen kipu alkaa.
    • Tällöin jalan roikottaminen sängyn laidan yli tai pystyyn nouseminen helpottaa, mikä on tyypillinen anamneesi iskeemisestä yösärystä kärsivillä potilailla.
    • Taudin pahentuminen voi johtaa kudosvaurioon tai kuolioon. Hapenpuutteesta johtuen trauman seurauksena tai spontaanisti syntynyt haava ei parane.
    • Useilla kriittistä iskemiaa sairastavilla potilailla ei esiinny katkokävelyä ennen kriittistä iskemiaa.
    • Vanhuksilla, jotka liikkuvat vähän ja pääasiallisesti vain sisätiloissa, alaraajojen päivittäinen rasitus on niin pieni, etteivät he koe katkokävelyä. Ensimmäinen oire kroonisesta alaraajaiskemiasta voi olla öisin alkava leposärky tai pienen kolhaisun jälkeen syntynyt alaraajan ihorikko, joka ei parane.
  • Kriittisen alaraajaiskemian diagnoosi tulisi aina varmentaa mittaamalla nilkka-olkavarsipainesuhde, varvaspaine tai transkutaaninen happiosapaine.
    • Yleensä kriittisen alaraajaiskemian diagnoosi on selvä, joskin tarkkojen kriteerien asettaminen on ollut vaikeaa.
    • Perinteisesti on käytetty kriteeriä ”alaraajan lepokipu tai kuolio, ja painemittauksin varmennettu verenkierron vajaus”, joka onkin useimmissa tapauksissa selkeä ja käyttökelpoinen.
    • Karkeasti voidaan sanoa, että leposärky alkaa, kun nilkkapaine laskee alle 50 mmHg:n ja varvaspaine alle 30 mmHg:n. Näitä raja-arvoja voidaan pitää karkeina kriittisen iskemian raja-arvoina.
    • Jos potilaalla on leposärky, mutta edellä mainittuja arvoja korkeammat paineet, muut kivun aiheuttajat tulisi sulkea pois.
    • Ongelma rajauksessa syntyy silloin, kun potilaalla on parantumaton haava, mutta korkeammat kuin yllämainitut nilkka- ja varvaspaineet.
    • Haavan paranemisprosessi vaatii korkeamman perfuusion kuin ihon säilyminen ehjänä, jolloin haavan paranemiseen vaadittavat nilkka- ja varvaspaineet ovat korkeammat kuin iskeemisen kivun aiheuttavat paineet. Onkin ehdotettu, että potilailla, joilla on alaraajan haava tai kuolio, kriittisen iskemian rajana pidettäisiin paineita 70 mmHg (nilkkapaine) ja 50 mmHg (varvaspaine).
    • Joskus haavan taustalla on sekä krooninen alaraajaiskemia että muu altistava tekijä (trauma, laskimovajaatoiminta, neuropatia).
    • Mediaskleroosin vääristämät nilkkapaineet voivat peittää todellisen kriittisen iskemian, joka on ongelmallinen varsinkin silloin, kun varvaspaineita ei ole käytettävissä.
    • Suositustekstissä oleva kriittisen alaraajaiskemian määritelmä vastaa yleisiä suositustekstejä.
    • Tarkempia määritelmiä on esitetty useampiakin, mutta niiden käyttö ei kliinisessä työssä ole yleistynyt (ks. sähköinen tausta-aineisto Alaraajaiskemian vaikeusasteen luokittelu «Alaraajaiskemian vaikeusasteen luokittelu»1).
  • Ks. myös viitteet «Management of peripheral arterial disease (PAD). TransAtlantic Inter-Society Consensus (TASC). Eur J Vasc Endovasc Surg 2000;19 Suppl A:Si-xxviii, S1-250 »1, «Norgren L, Hiatt WR, Dormandy JA ym. Inter-Society Consensus for the Management of Peripheral Arterial Disease (TASC II). Eur J Vasc Endovasc Surg 2007;33 Suppl 1:S1-75 »2, «Cassar K, Bachoo P. Peripheral arterial disease. Clin Evid 2006;:164-76 »3 ja «Diagnosis and management of peripherial arterial disease. Scottish Intercollegiate Guidelines Network 2006. http://www.sign.ac.uk/pdf/sign89.pdf»4 (Internet-linkki «http://www.sign.ac.uk/pdf/sign89.pdf»1).

Kirjallisuutta

  1. Management of peripheral arterial disease (PAD). TransAtlantic Inter-Society Consensus (TASC). Eur J Vasc Endovasc Surg 2000;19 Suppl A:Si-xxviii, S1-250 «PMID: 10957904»PubMed
  2. Norgren L, Hiatt WR, Dormandy JA ym. Inter-Society Consensus for the Management of Peripheral Arterial Disease (TASC II). Eur J Vasc Endovasc Surg 2007;33 Suppl 1:S1-75 «PMID: 17140820»PubMed
  3. Cassar K, Bachoo P. Peripheral arterial disease. Clin Evid 2006;:164-76 «PMID: 16973009»PubMed
  4. Diagnosis and management of peripherial arterial disease. Scottish Intercollegiate Guidelines Network 2006. http://www.sign.ac.uk/pdf/sign89.pdf
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Alaraajojen tukkiva valtimotauti
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko