Varhaisen toteamisen tarkoituksena on löytää lapset, joilla on sellaisia kehityksellisiä ongelmia, että ne ilman tukea muodostavat riskin suotuisalle oppimiselle ja myöhemmälle kehitykselle. Koska lasten kehitys on yksilöllistä ja kehityksen normaali vaihtelu varsin suurta, tämä on vaativa tehtävä. Vaikka usein on yksittäisen lapsen osalta vaikea ennakoida, selviääkö hän kehitysriskeistä ilman erityistä tukea, ei toimintatapa, jossa "katsotaan ja odotetaan", ole perusteltavissa «Rice ML, Hoffman L. Predicting vocabulary growth i...»11. Silloin kun selkeä huoli lapsen kielellisen kehityksen etenemisestä herää, on kehitystä syytä havainnoida mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa arkipäivän tilanteissa. Tällaisen tiedon keräämisessä on vanhempien, päivähoidon henkilöstön ja lastenneuvoloiden työntekijöiden havainnoilla keskeinen merkitys.
Kielellisten erityisvaikeuksien tunnistaminen käyttämällä vain nopeasti esimerkiksi alle 10 minuutissa toteutettavaa seulontamenetelmää ei ole osoittautunut toimivaksi menettelyksi. Kielellisiä vaikeuksia koskevat systemaattiset katsaukset osoittavat, ettei meillä toistaiseksi ole sellaista tutkimustietoa, joka antaisi vastauksen siihen, millä menetelmällä ja missä iässä kielellisen kehityksen poikkeamia tulisi väestötasolla seuloa. Samoin tutkimustieto seulonnan hyödyllisyydestä on riittämätöntä «Law J, Boyle J, Harris F ym. Screening for primary...»2, «Luinge MR, Post WJ, Wit HP ym. The ordering of mil...»3, «Nelson HD, Nygren P, Walker M ym. Screening for sp...»10. Tämä johtopäätös ei kuitenkaan tarkoita, että lapsia, joilla on kielellisen kehityksen riski, ei voida eikä siksi tulisikaan pyrkiä identifioimaan. Myös meillä kehitettyjen ja meille sovellettujen varhaisen kehityksen seulonta- ja seurantamenetelmien joukko on ilahduttavasti lisääntynyt. Lapsen kielen kehitystä ja sen yksilöllisyyttä koskeva tieto tukee kehityksen pitkäjänteiseen seurantaan perustuvaa lähestymistapaa, jossa tarkentuvan kehitysseurannan lähtökohtana on aikuisten huoli lapsen kielen ja kommunikaation kehityksen etenemisestä.
Kun huoli on herännyt, ensimmäisen lähtökohdan arvioinnille tarjoaa tieto normaalista ja keskimääräisestä kehityksestä esimerkiksi sellaisena, kuin se on kuvattu taulukossa Kielen kehityksen keskeisiä saavutuksia «Kielen kehityksen keskeisiä saavutuksia»1. Lapsen kielen kehitystä koskeva tutkimustieto tukee ajatusta siitä, että sen keskeiset piirteet on kuvattavissa tällaisilla virstanpylväillä, jotka luonnehtivat kehityksen etenemistä ja että tällaista kuvausta voidaan käyttää myös apuna kehitysongelmien havaitsemisessa «Luinge MR, Post WJ, Wit HP ym. The ordering of mil...»3.
Tätä normaalin kehityksen etenemiseen perustuvaa tietoa voidaan täydentää taulukossa Kielen kehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin «Kielen kehityksen piirteitä, jotka antavat aihetta seurantaan tai tutkimuksiin»2 esitetyillä tiedoilla kielellisen kehityksen viivästymisen keskeisistä varoitusmerkeistä 1–6 vuoden iässä. Ne ovat esitetty sellaisessa muodossa, että ne ovat havainnoitavissa ilman erityisiä arviointimenetelmiä lapsen puhetta ja kielellistä vuorovaikutusta havainnoimalla, ja haastattelemalla lapsen hyvin tuntevia aikuisia.
Huoli kielen kehityksestä herää usein erityisesti siinä vaiheessa, kun lapsen puheen alkaminen viivästyy. Kyseessä on todennäköisemmin kielellisen kehityksen vaikeus kuin normaaliin vaihteluun kuuluva ilmiö silloin, kun lapsi «Siiskonen T, Aro T, Ketonen R. Joko se puhuu. Kiel...»4, «Rutter M. Diagnostic concepts and risk processes. ...»12:
Mikäli mitään edellä kuvatuista oireista ei ilmene, on todennäköistä (vaikkakaan ei täysin varmaa), että kyse on kielen kehityksen normaalin vaihtelun piiriin kuuluvasta ilmiöstä. Jos edellä kuvattuja piirteitä esiintyy, on syytä epäillä jotain kehityshäiriötä, johon liittyy myös kielen kehityksen ongelmia (esimerkiksi kielellisen kehityksen erityisvaikeus, autismikirjon häiriöt, kehitysvammaisuus).
Vanhempien haastatteluun ja lapsen toiminnan vapaamuotoisen havainnoinnin tueksi lastenneuvoloissamme on jo kattavasti otettu käyttöön Lene-menetelmä «Valtonen R, Mustonen K, työryhmä. Lene. Leikki-ikä...»15. Kyseessä on pitkäjänteisesti kehitetty ja tutkittu seulontatyyppinen arviointimenetelmä 2,5-, 3-, 4-, 5- ja 6-vuotiaiden lasten kehityksen ongelmien varhaiseen tunnistamiseen. Lene-arvion keskeiset sisältöalueet ovat näkö- ja kuulohavainto, karkeamotoriikka, poikkeavat liikkeet, vuorovaikutus, tarkkaavaisuus, puheen tuottaminen, puheen ymmärtäminen ja käsitteet, kuullun hahmottaminen, silmä-käsi-yhteistyö, leikki ja omatoimisuus (vain 2,5-, 3- ja 4-vuotiailla), visuaalinen hahmottaminen (vain 5- ja 6-vuotiailla) ja lukivalmiudet (vain 6-vuotiailla). Kyseessä on siten varsin monipuolinen kehityksen arviointimenetelmä. Kehityksen arvioinnissa käytetään Lenessä laadullista ja määrällistä tietoa sekä vanhempien ja päivähoidon tai esikoulun havaintoja.
Lenen toimivuutta ongelmien varhaisessa tunnistamisessa ja sitä, miten hyvin menetelmän avulla saadaan tunnistettua sellaiset oppimisen ongelmat, jotka tulevat esille koulun alkuvaiheessa, on tarkimmin tutkittu 4- ja 6-vuotiailla «Lyytinen P. Varhaisen kommunikaation ja kielen keh...»5 (Internet «https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19890/9789513935382.pdf?sequence=1»1). Pitkittäistutkimus (n = 394) osoitti, että ongelmat kielen kehityksen, motoriikan ja hahmotuksen sekä tarkkaavaisuuden ja käyttäytymisen alueilla päällekkäistyvät selvästi jo 4-vuotiailla ja että päällekkäistyminen oli sitä suurempaa, mitä selkeämpiä kehitysviiveet olivat. Kohtalaisiin tai selviin kielen kehityksen viiveisiin liittyi aina ongelmia myös joillain muilla tai kaikilla edellä mainituilla alueilla «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P ym. Co-occurrence...»16. Pitkittäistutkimus osoitti myös, että 4-vuotiaiden kokonaiskehitys ennakoi selkeästi 6-vuotiaiden kokonaiskehitystä. Iänmukaiseksi arvioidun kehityskulun ennakointi oli varsin luotettavaa tällä ikävälillä, mutta lieviksi tulkittujen ongelmien jatkumisen ennakointi vaikeampaa. Kehityksen ongelmien pysyvyys lisääntyi asteittain sen myötä, miten vakavia ongelmat olivat 4-vuotiaana «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P ym. Co-occurrence...»16. Oppimista ja suoriutumista ensimmäisellä luokalla pystyttiin Lenen avulla ennakoimaan hyvin jo 4-vuotiaana arvioidun kokonaiskehityksen perusteella. Myös yksilötasolla Lenen spesifisyyttä ja sensitiivisyyttä ennustaa oppimisongelmia voitiin pitää hyväksyttävinä «Valtonen R, Ahonen T, Lyytinen P, Tolvanen A. Scre...»17. Lene-arvioinnin toimivuus 2,5–3-vuotiailla vaatii tuekseen lisää tutkimusta.
Varhaisessa, jo ennen varsinaisen diagnoosin asettamista tapahtuvassa kielellisen kehityksen vaikeuksien arvioimisessa ja kehityksen tuen varmistamisessa on perusterveydenhuollossa siten käytettävissä ainakin 4 toisiaan tukevaa menetelmää:
Tältä pohjalta on hahmotettavissa myös jatkuvan kehitysseurannan malli «Valtonen R. Kehityksen ja oppimisen ongelmien varh...»14 (Internet «https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/19890/9789513935382.pdf?sequence=1»1), jonka tavoitteena on kehityksen varhaisen tukemisen käynnistäminen lapsen arjessa jo huomattavasti ennen tarkempiin tutkimuksiin perustuvaa diagnoosin asettamista ja kielellisten vaikeuksien oirekuvan tarkempaa arviointia. Kehityksen varhainen tukeminen on mahdollista silloin, kun kehitysseurannan havainnot pystytään välittämään vanhemmille ja päivittäin lapsen kanssa toimiville työntekijöille.