KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Rasvan laadun ja määrän vaikutus raskausdiabeetikon glukoositasapainoon ja verenpaineeseen

Lisätietoa aiheesta
12.5.2008
Riitta Kivelä
  • Pohjoisamerikkalainen katsaus «Gunderson EP. Intensive nutrition therapy for gestational diabetes. Rationale and current issues. Diabetes Care 1997;20:221-6 »1 (51 kirjallisuusviitettä), pääasiassa hoitotutkimuksia.
    • Intensiivinen ravitsemusterapia raskausdiabeetikon hoitona: energiarajoitus 1 700–1 800 kcal/vrk; kontrolloitu hiilihydraattien määrä ja laatu; hiilihydraatteja 38–45 E% (suuri kuitupitoisuus, minimini hiilihydraattimäärä 150 g/pv), proteiinia 20–25 E% (1.3 g/kg) ja rasvaa 30–40 E% (suositaan kerta- ja monityydyttymättömiä rasvoja) kokonaisenergiasta. Ateriat jaetaan kolmelle pääaterialle ja 3–4 välipalalle. Verensokerin tiheä seuranta. Tarvittaessa insuliinihoito. Säännöllinen liikunta. Painonnousun rajoittaminen lähtöpainon mukaan. Tutkimustulokset olivat samansuuntaisia. Suhteellisesti runsaampi rasvan käyttö on hyväksi sekä äidin verensokeritasapainolle että sikiön kehitykselle raskauden aikana. Raskauden jälkeen palataan normaaliin rasvansaantisuositukseen (< 35 E%).
    • Kommentti: Selkeä malli.
  • Tanskalaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Lauszus FF, Rasmussen OW, Henriksen JE ym. Effect of a high monounsaturated fatty acid diet on blood pressure and glucose metabolism in women with gestational diabetes mellitus. Eur J Clin Nutr 2001;5»2 (n = 27, raskausviikkoina 33–38) selvitettiin runsashiilihydraattisen (H-CHO) ja runsaskertatyydyttymättömän (H-MUFA) ruokavalion vaikutusta raskausdiabeetikoiden verenpaineeseen, lipideihin, verensokeriin ja insuliiniherkkyyteen.
    • Ruokavalioiden koostumuserot keskimäärin tutkimusjaksojen lopussa: H-CHO-ryhmässä hiilihydraattia 50 E%, proteiinia 20 E%, rasvaa 30 E%, josta tyydyttynyttä rasvaa 13 E%, kertatyydyttymätöntä 11 E%, monityydyttymätöntä 6 E% ja kuitua 32 g vs. H-MUFA-ryhmässä hiilihydraattia 46 E%, proteiinia 17 E%, rasvaa 37 E%, josta tyydyttynyttä rasvaa 10 E%, kertatyydyttymätöntä 22 E%, monityydyttymätöntä 5 E% ja kuitua 34 g. Verenpaine nousi vain runsashiilihydraattisessa ryhmässä (p < 0.04). Paino nousi H-MUFA-ryhmässä (BMI 35 vs 36), mutta H-CHO-ryhmässä ei (BMI 32 vs 32). Lipidimuutokset: LDL-kolesteroli laski H-MUFA-ryhmässä, kun taas LDL nousi H-CHO-ryhmässä. Paastoglukoosiin ja aterianjälkeiseen verensokeriarvoon ei tullut merkitseviä muutoksia. Insuliiniherkkyyteen ei tullut merkitseviä eroja. Runsaskertatyydyttymätön ruokavalio voi ehkäistä verenpaineen nousua.
    • Kommentti: Tutkimusaineisto pieni. H-MUFA-ryhmän painonousu olisi ehkäisty kokonaisenergiansaantia rajoittamalla. H-MUFA-ryhmä sai 1 980 kcal ja H-CHO-ryhmä 1 720 kcal.
  • Britannialainen katsaus «Dornhorst A, Frost G. The principles of dietary management of gestational diabetes: reflection on current evidence. J Hum Nutr Diet 2002;15:145-56; quiz 157-9 »3 vuosilta 1995–2001, 94 kirjallisuusviitettä. Katsauksen tarkoituksena oli koota näyttöön perustuvaa tutkimustietoa optimaalisesta raskausdiabeteksen ravitsemushoidosta.
    • Tutkimusten laatu oli huonoa, ainoastaan oli neljä RCT-tutkimusta (yhteensä 612 naista) sekä yksi systemaattinen katsaus. Tutkimustulokset osoittivat raskausdiabeteksen dieettiterapian hyödyn: Energiarajoitus, hiilihydraattien laatu ja määrä (noin 45 E%, matala glykemiaindeksi), rasvan laatu ja määrä (noin 40 E%, vähän tyydyttynyttä rasvaa), säännölliset ateriat ja välipalat, painonnousun rajoittaminen lähtöpainon mukaan. Todettiin,että raskaana olevan ruokavalio-ohjauksella on elinikäinen merkitys niin äidin kuin lapsenkin diabetesriskin ehkäisemiseksi.
  • Italialaisessa prospektiivisessa kohortissa «Bo S, Menato G, Lezo A ym. Dietary fat and gestational hyperglycaemia. Diabetologia 2001;44:972-8 »4 (n = 504) selvitettiin elämäntapojen yhteyttä raskausdiabeteksen kehittymiseen (seuranta-aika 4/1999–11/2000) valkoihoisilla raskaana olevilla naisilla. Frekvenssikyselyillä selvitettiin ruoka-, liikunta-, tupakointi- ja alkoholinkäyttötapoja. Tutkittavista muodostettiin kolme ryhmää glukoosirasituskokeen glukoosinsiedon mukaan: GDM, raskausdiabetes (n = 126), IGT, heikentynyt glukoosinsieto (n=84) ja normaali glukoosinsieto (n = 294), jotka muodostivat kontrolliryhmän. Raskausajan hyperglykemian riski oli yhteydessä tyydyttyneen rasvan (OR = 2.0; 95% Cl 1.2–3.2) saantiin vs monityydyttymättömän rasvan (OR = 0.85; 95% Cl 0.77–092) saantiin suhteutettuna ikään, raskausviikkoihin ja painoindeksiin. Todettiin liiallisen tyydyttyneen rasvan lisäävän GDM:n ja IGT:n riskiä raskaana olevilla naisilla.
    • Kommentti: Hyvin tehty tutkimus.

Kirjallisuutta

  1. Gunderson EP. Intensive nutrition therapy for gestational diabetes. Rationale and current issues. Diabetes Care 1997;20:221-6 «PMID: 9118779»PubMed
  2. Lauszus FF, Rasmussen OW, Henriksen JE ym. Effect of a high monounsaturated fatty acid diet on blood pressure and glucose metabolism in women with gestational diabetes mellitus. Eur J Clin Nutr 2001;55:436-43 «PMID: 11423920»PubMed
  3. Dornhorst A, Frost G. The principles of dietary management of gestational diabetes: reflection on current evidence. J Hum Nutr Diet 2002;15:145-56; quiz 157-9 «PMID: 11972744»PubMed
  4. Bo S, Menato G, Lezo A ym. Dietary fat and gestational hyperglycaemia. Diabetologia 2001;44:972-8 «PMID: 11484073»PubMed
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko