Psykiatristen sairauksien yhteys unettomuuteen on tunnettu vuosikymmeniä. Myös somaattiset sairaudet ovat yhteydessä yöllisiin heräämisiin ja unettomuuteen. Psyykkiset ja sosiaaliset tekijät saattavat pahentaa unettomuutta pitkäaikaisista somaattisista sairauksista kärsivillä potilailla, jotka valittavat unihäiriöitä.
Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskuksessa Turussa tutkittiin «Hyyppä MT, Kronholm E. Quality of sleep and chroni...»1 koettujen unihäiriöiden ja pitkäaikaisten sairauksien välisiä yhteyksiä kakkostyypin diabetesta sairastavien, äskettäin sydäninfarktin sairastaneiden, paraplegiapotilaiden, affektiivisista mielenterveyshäiriöistä sekä tuki- ja liikuntaelinhäiriöistä (reumaattiset oireet, niveloireet tai alaselkäkivut) kärsineiden keskuudessa. Uniongelmat selvitettiin kyselylomaketta käyttäen. Depressiiviset oireet kartoitettiin Beckin lomakkeella (Beck Depression Inventory). Diagnoosit perustuivat moniammatillisen työryhmän tekemään tutkimukseen. Tutkimusasetelmana oli kaltaistettu tapaus-verrokkiasetelma, jossa väestörekisteristä poimittujen verrokkien kaltaistuskriteereinä olivat ikä ja sukupuoli.
Uneenpääsy- sekä unessapysymisvaikeudet olivat hieman yleisempiä sydäninfarktin sairastaneiden kuin kaltaistettujen verrokkien keskuudessa. Paraplegiapotilailla sekä affektiivisista mielenterveyshäiriöistä kärsivillä eri unihäiriöt olivat yleisiä. Tuki- ja liikuntaelinhäiriöistä (reumaattiset oireet, niveloireet tai alaselkäkivut) kärsivillä unihäiriöitä oli merkitsevästi vähemmän kuin affektiivisista mielenterveyshäiriöistä kärsivillä. Jälkimmäinen potilasryhmä käytti unilääkkeitä paljon yleisemmin (26,6 %) kuin tutkimukseen osallistuneet muut potilasryhmät ja verrokit (2,0–7,5 %). Kakkostyypin diabeetikoilla unihäiriöiden ja -ongelmien yleisyys ei eronnut merkitsevästi heidän verrokkiensa vastaavien häiriöiden yleisyydestä.
Kommentti: Oheisen suomalaisen tutkimuksen tuloksia voidaan edelleen, 2010-luvulla, yleistää suomalaiseen väestöön. Eri sairauksien yleisyydestä unettomilla on julkaistu uusia tutkimuksia. Niiden tulokset eivät olennaisesti muuta näistä tuloksista tehtäviä johtopäätöksiä.
Laajassa puhelimitse tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa «Ohayon MM. Nocturnal awakenings and comorbid disor...»2 Yhdysvalloissa selvitettiin yöllisten heräilyjen esiintymistä eri sairauksissa. Tutkimuksessa haastateltiin 8 973 yli 18-vuotiasta aikuista. Heistä kaikkiaan 23 % ilmoitti heräävänsä joka yö vähintään kerran. Jokaöinen yöllinen herääminen oli tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä muun muassa seuraaviin tekijöihin: uniapnea (44,6 %, OR 4,2, 95 % luottamusväli 3,2–5,7), levottomien jalkojen oireyhtymä (46,5 %, OR 3,6, 95 % luottamusväli 2,7–4,9), gastroesofageaalinen refluksi (41,5 %, OR 2,3, 95 % luottamusväli 1,7–3,0), sydänsairaus (38,6 %, OR 1,5, 95 % luottamusväli 1,2–2,0), hyperkolesterolemia (38,0 %, OR 1,7, 95 5 luottamusväli 1,3–2,1), verenpainetauti (35,7 %, OR 1,4, 95 % luottamusväli 1,2–1,7), alkoholia yli 6 annosta päivässä (26,5 %, OR 1,5, 95 % luottamusväli 1,1–2,1), depressio (34,6 %, OR 2,2, 95 % luottamusväli 1,7–2,8).
Kommentti: Tutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä myös Suomeen. Tutkimuksessa kysyttiin heräämistä öisin, ja rajana oli herääminen kerran yössä tai useammin yössä. Terve aikuinen voi kuitenkin herätä kerran yössä virtsalle, joten sitä ei voida pitää vielä poikkeavana «Tikkinen KA, Auvinen A, Johnson TM 2nd ym. A syste...»3. Tämän tutkimuksen mukaan heräily öisin on yleisempää useassa somaattisessa sairaudessa. Se ei tarkoita kuitenkaan vielä sitä, että potilas kärsisi unettomuudesta.