Tulosta

Aikuisten ketoasidoosin hoito

Lisätietoa aiheesta
26.1.2016
Käypä hoito -työryhmä Diabetes
  • Hoitona on tehokas nesteytys sekä insulinisaatio ja kaliumkorvaushoito. Tarkka ohje löytyy Terveysportin Akuuttihoito-oppaasta «http://www.terveysportti.fi/dtk/aho/koti»1.
  • Nesteytys fysiologisella keittosuolalla etupainotteisesti esimerkiksi 1 000 ml ensimmäisen tunnin aikana hemodynamiikkaa seuraten.
  • Kaliumkorvaus pitää aloittaa samanaikaisesti insuliinihoidon kanssa, sillä insuliini ajaa kaliumia soluihin; muuten seuraa hypokalemia, joka pahentaa asidoosiin liittyvää arytmiariskiä.
  • Insuliinihoito aloitetaan yleensä i.v., joskin lievä ketoasidoosi voidaan myös hoitaa annostelulla i.m. tai s.c.
  • Huonon hemodynamiikan aikana kudosperfuusio on huono eikä i.m./s.c. annettu insuliini välttämättä imeydy.
  • Insuliinihoidon aloitus boluksella esimerkiksi 10 KY pikavaikutteista insuliinia suoneen, jonka jälkeen välittömästi jatkuva insuliini-infuusio.
    • Insuliini-infuusio 3–5 KY/h (100 KY / 100 ml 0,9-prosenttinen NaCl)
    • Plasman glukoositason seuranta vähintään tunnin välein.
    • Liian nopeaa glukoositason korjausta vältettävä, sopiva laskuvauhti on 2 mmol/l tunnissa. Kun plasman glukoosi on noin 12 mmol/l, aloitetaan glukoosi-infuusio (G5 %).
  • Lyhytvaikutteiset insuliinianalogit soveltuvat diabeettisen ketoasidoosin hoitoon intramuskulaarisesti annettuna
  • Pikavaikutteiset insuliinianalogit ovat yhtä turvallisia diabeettisen ketoasidoosin hoidossa kuin lyhytvaikutteinen humaani-insuliini (ks. lisätietoja näytönastekatsauksesta nak05883 (B)).
  • Kun asidoosi on korjattu ja hemodynamiikka on vakaa, voidaan insulinisaatio toteuttaa subkutaanipistoksin.
    • Hoito aiemmilla annoksilla diabeetikolle, jolla ketoasidoosi johtui insuliinihoidon laiminlyönnistä.
    • Mikäli potilaalla on pitkään ollut merkittävä hyperglykemia ja sen myötä hyvin suuriksi nousseet insuliiniannokset, on huomioitava, että insuliiniresistenssi ja insuliinitarve pienenevät annetulla glukoosi-infuusiolla. Tarvittavan perusinsuliiniannoksen voi arvioida viimeisten tuntien insuliini-infuusionopeudesta, josta vähennetään 30 % (infuusio 2 ky/tunti = 48 ky/vrk, josta 70 % on 34 ky).
    • Jos pumppuhoitoisella potilaalla on ollut useita ketoasidooseja, tulee vakavasti harkita pumppuhoidosta luopumista ja siirtymistä pitkävaikutteisiin insuliinianalogeihin.
    • Tyypin 1 diabeetikolla jatkohoito toteutetaan pitkä- ja lyhytvaikutteisten insuliinianalogien avulla.
    • Tuoreella diabeetikolla tulee insuliini-infuusion lopettamista ennen jo pohtia sopivimman monipistoshoidon toteuttamista ja aloittaa suoraan valitulla pitkävaikutteisella insuliinianalogilla.
      • Ensimmäisen detemir-insuliinipistoksen jälkeen voidaan insuliini-infuusio lopettaa tyypillisesti 2 tunnin kuluessa.
      • Glargiini-insuliinipistoksen jälkeen voidaan insuliini-infuusio lopettaa tyypillisesti 6 tunnin kuluessa.
      • Mikäli on tarve lopettaa insuliinihoito nopeammin, potilaalle voidaan antaa 1–3 yksikköä pikainsuliinia s.c., mikä varmistaa insulinisaation pitkävaikutteisen insuliinin vaikutuksen alkamista odotellessa.
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Diabetes
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko