Takaisin Tulosta

Lonkkamurtumapotilaan apuvälineet ja apuvälinetarpeen arviointi

Lisätietoa aiheesta
Maarit Piirtola
9.5.2011
  • On tärkeää, että lonkkamurtumapotilaan apuvälinetarve arvioidaan yksilöllisesti ja toimintakykylähtöisesti. Lonkkamurtuman jälkeen apuvälineiden tarve on dynaaminen prosessi, jossa apuvälineiden käyttötarve yleensä muuttuu kuntoutumisen edistyessä. Kuntoutumisprosessin tavoitteena on, että lonkkamurtumapotilas kuntoutuu samalle omatoimisuustasoille kuin ennen lonkkamurtumaa. Toimivien ja kunnossa olevien apuvälineiden käytön tavoitteena on tukea potilaan itsenäistä selviytymistä.
  • Lonkkamurtumapotilaalle tehdään harvoin massiivisia apuvälinehankintoja.
  • Apuvälineen tarpeen arviointi, sovitus ja käytön opetus tapahtuu sairaalassa, apuvälineen lainauspaikassa ja tarvittaessa potilaan kotona. Hoitoketjussa (-polussa) tulee nimetä henkilö(t), joiden vastuulla on apuvälinetarpeen arvioinnin seuranta ja muutosten ehdottaminen.
  • Leikkaavan lääkärin mahdollisesti asettamat liike- ja varausrajoitukset tulee ottaa huomioon apuvälinetarvetta arvioitaessa. Rajoitusten poistumisesta muistuttava henkilö tulee nimetä, etteivät liikerajoitukset jää turhaan hankaloittamaan potilaan itsenäistä liikkumista.
  • Apuvälinetarvetta arvioitaessa tulee huomioida se toimintakykytaso ja apuvälineiden käyttötarve, joka potilaalla oli ennen lonkkamurtumaa.
  • Potilasta kannustetaan aktiivisuuteen, mahdollisimmin suureen omatoimisuuteen ja varaamaan leikattuun alaraajaan rajoitusten ja kivun sallimissa rajoissa heti leikkauksen jälkeen. Liikkumisturvallisuudesta ei kuitenkaan tule tinkiä.

Heti leikkauksen jälkeen

  • Korkea kävelyteline on heti alkuvaiheessa käyttökelpoinen liikkumisen apuväline. Se on erityisen tarpeellinen potilaille, joilla on huono liikekoordinaatio, huono tasapaino, erityisen voimakasta kipua tai joiden yläraajojen voima on heikentynyt. Kävelytelineen lisäksi voidaan tarvita avustajaa ja kävelyvyötä.
  • 4-pyöräinen rollaattori tai muu vastaava on hyvä liikkumisen apuväline, mikäli potilaalla on heikentynyt tasapaino, mutta hän kykenee nojaamaan käsiinsä.
  • Itsenäisesti liikkunut ja päivittäisistä toiminnoista itsenäisesti selvinnyt henkilö selviää kotiin lähtiessään todennäköisimmin kyynärsauvoilla.
    • Kyynärsauvojen käyttö edellyttää hyvää tasapainoa ja liikkeiden koordinaatiota sekä ohjeiden ymmärtämistä.
  • Vuoteesta ylösnousussa auttaa vuoteen laitaan kiinnitettävä nousutuki, jota muistisairaatkin potilaat oppivat käyttämään helposti.
  • Potilaan omatoimisuutta päivittäisissä toiminnoissa tuetaan heti leikkauksen jälkeen opettamalla hänelle tarttumapihtien ja muiden pukeutumisen apuvälineiden (sukanvetolaite, koukkupäinen keppi) käyttö. Myös vuoteen viereen asetettua wc-tuolin käyttöä harjoitellaan osastolla jo ennen kotiutusta.
    • Pukeutumisapuvälineiden käyttö edellyttää potilaalta riittävää oppimiskykyä ja muistia.

Kotona

  • Ennen potilaan kotiuttamista tulee kartoittaa potilaan elinympäristön asettamat vaatimukset.
  • Kotona potilas tarvitsee usein kyynärsauvan (sauvat), rollaattorin tai molemmat. Lisäksi on mahdollista, että hän tarvitsee vuoteen korotuksen (lisäpatjan tai sängynjalkojen korotuksen), wc-korotuksen, tarttumispihdit ja korotustyynyn tuolilla istumista varten.
    • WC- ja pesutiloihin on joskus tarpeen kiinnittää tukikahvoja siirtymisten helpottamiseksi ja varmistamiseksi.
    • Peseytyminen suoritetaan turvallisimmin suihkutuolilla istuen.
    • Jos potilas käyttää ammetta, sinne tulee laittaa ammelauta, liukuestematto ja seinään tukikahva.
    • Wc-tuoli yöajaksi vuoteen viereen vähentää yöllistä kaatumisriskiä. Tuolin käyttöä tulee harjoitella jo osastolla.
    • Makuuhuoneen valokatkaisija tulisi olla vuoteesta käsin hyvin ulottuvilla tai vuoteen viereen tulee järjestää pöytälamppu (yövalo wc-käyntejä varten on hyvä jättää päälle). Jos potilas liikkuu rollaattorilla, ohjataan kynnysten ylitys rollaattorilla. Joskus voi olla tarpeen poistaa kynnyksiä tai rakentaa luiskia.
  • Myös asunnon ulkopuolisten liikkumisesteiden kartoittaminen on tärkeää.
    • Jos asunto on asunto-osakeyhtiössä, tarvitaan taloyhtiön lupa tukikaiteiden ja luiskien rakentamiseksi.
    • Parvekkeelle pääseminen kesäaikaan hissittömässä talossa on potilaan elämänlaadun kannalta tärkeää.
    • Rollaattorilla liikkuvan henkilön liikkuminen hissittömän kerrostalon portaissa tulee selvittää. Osa potilaista selviää rappusista kaiteen avulla itsenäisesti, kunhan 2 erillistä rollaattoria on sijoitettu erikseen sekä ulko- että sisäkäyttöön.
  • Mikäli potilas jää pyörätuoliin, tulee kotona selviytymisen tukitoimet kartoittaa moniammatillisesti uudelleen.
  • Mikäli potilaalla on lonkkamurtuman lisäksi muita sairauksia ja hänet luokitellaan vaikeavammaiseksi ja vammasta on kulunut yli vuosi, on potilaalla mahdollisuus saada asunnon muutostyöt vammaispalvelulain mukaisena etuutena kunnan sosiaalitoimen kautta. Toimintatapa selviää jokaisen kunnan vammaispalvelutoimistosta.

Kiitos tekstin kommentoinnista vuonna 2011: Turun kaupunki, Sosiaali- ja terveystoimi, Kuntoutumispalvelut, lääkinnällisen kuntoutuksen yksikkö