Lonkkamurtumapotilaan apuvälineet ja apuvälinetarpeen arviointi
Lisätietoa aiheesta
Maarit Piirtola
9.5.2011
- On tärkeää, että lonkkamurtumapotilaan apuvälinetarve arvioidaan yksilöllisesti ja
toimintakykylähtöisesti. Lonkkamurtuman jälkeen apuvälineiden tarve on dynaaminen
prosessi, jossa apuvälineiden käyttötarve yleensä muuttuu kuntoutumisen edistyessä.
Kuntoutumisprosessin tavoitteena on, että lonkkamurtumapotilas kuntoutuu samalle omatoimisuustasoille
kuin ennen lonkkamurtumaa. Toimivien ja kunnossa olevien apuvälineiden käytön tavoitteena
on tukea potilaan itsenäistä selviytymistä.
- Lonkkamurtumapotilaalle tehdään harvoin massiivisia apuvälinehankintoja.
- Apuvälineen tarpeen arviointi, sovitus ja käytön opetus tapahtuu sairaalassa, apuvälineen
lainauspaikassa ja tarvittaessa potilaan kotona. Hoitoketjussa (-polussa) tulee nimetä
henkilö(t), joiden vastuulla on apuvälinetarpeen arvioinnin seuranta ja muutosten
ehdottaminen.
- Leikkaavan lääkärin mahdollisesti asettamat liike- ja varausrajoitukset tulee ottaa
huomioon apuvälinetarvetta arvioitaessa. Rajoitusten poistumisesta muistuttava henkilö
tulee nimetä, etteivät liikerajoitukset jää turhaan hankaloittamaan potilaan itsenäistä
liikkumista.
- Apuvälinetarvetta arvioitaessa tulee huomioida se toimintakykytaso ja apuvälineiden
käyttötarve, joka potilaalla oli ennen lonkkamurtumaa.
- Potilasta kannustetaan aktiivisuuteen, mahdollisimmin suureen omatoimisuuteen ja varaamaan
leikattuun alaraajaan rajoitusten ja kivun sallimissa rajoissa heti leikkauksen jälkeen.
Liikkumisturvallisuudesta ei kuitenkaan tule tinkiä.
Heti leikkauksen jälkeen
- Korkea kävelyteline on heti alkuvaiheessa käyttökelpoinen liikkumisen apuväline. Se
on erityisen tarpeellinen potilaille, joilla on huono liikekoordinaatio, huono tasapaino,
erityisen voimakasta kipua tai joiden yläraajojen voima on heikentynyt. Kävelytelineen
lisäksi voidaan tarvita avustajaa ja kävelyvyötä.
- 4-pyöräinen rollaattori tai muu vastaava on hyvä liikkumisen apuväline, mikäli potilaalla
on heikentynyt tasapaino, mutta hän kykenee nojaamaan käsiinsä.
- Itsenäisesti liikkunut ja päivittäisistä toiminnoista itsenäisesti selvinnyt henkilö
selviää kotiin lähtiessään todennäköisimmin kyynärsauvoilla.
- Kyynärsauvojen käyttö edellyttää hyvää tasapainoa ja liikkeiden koordinaatiota sekä
ohjeiden ymmärtämistä.
- Vuoteesta ylösnousussa auttaa vuoteen laitaan kiinnitettävä nousutuki, jota muistisairaatkin
potilaat oppivat käyttämään helposti.
- Potilaan omatoimisuutta päivittäisissä toiminnoissa tuetaan heti leikkauksen jälkeen
opettamalla hänelle tarttumapihtien ja muiden pukeutumisen apuvälineiden (sukanvetolaite,
koukkupäinen keppi) käyttö. Myös vuoteen viereen asetettua wc-tuolin käyttöä harjoitellaan
osastolla jo ennen kotiutusta.
- Pukeutumisapuvälineiden käyttö edellyttää potilaalta riittävää oppimiskykyä ja muistia.
Kotona
- Ennen potilaan kotiuttamista tulee kartoittaa potilaan elinympäristön asettamat vaatimukset.
- Kotona potilas tarvitsee usein kyynärsauvan (sauvat), rollaattorin tai molemmat. Lisäksi
on mahdollista, että hän tarvitsee vuoteen korotuksen (lisäpatjan tai sängynjalkojen
korotuksen), wc-korotuksen, tarttumispihdit ja korotustyynyn tuolilla istumista varten.
- WC- ja pesutiloihin on joskus tarpeen kiinnittää tukikahvoja siirtymisten helpottamiseksi
ja varmistamiseksi.
- Peseytyminen suoritetaan turvallisimmin suihkutuolilla istuen.
- Jos potilas käyttää ammetta, sinne tulee laittaa ammelauta, liukuestematto ja seinään
tukikahva.
- Wc-tuoli yöajaksi vuoteen viereen vähentää yöllistä kaatumisriskiä. Tuolin käyttöä
tulee harjoitella jo osastolla.
- Makuuhuoneen valokatkaisija tulisi olla vuoteesta käsin hyvin ulottuvilla tai vuoteen
viereen tulee järjestää pöytälamppu (yövalo wc-käyntejä varten on hyvä jättää päälle).
Jos potilas liikkuu rollaattorilla, ohjataan kynnysten ylitys rollaattorilla. Joskus
voi olla tarpeen poistaa kynnyksiä tai rakentaa luiskia.
- Myös asunnon ulkopuolisten liikkumisesteiden kartoittaminen on tärkeää.
- Jos asunto on asunto-osakeyhtiössä, tarvitaan taloyhtiön lupa tukikaiteiden ja luiskien
rakentamiseksi.
- Parvekkeelle pääseminen kesäaikaan hissittömässä talossa on potilaan elämänlaadun
kannalta tärkeää.
- Rollaattorilla liikkuvan henkilön liikkuminen hissittömän kerrostalon portaissa tulee
selvittää. Osa potilaista selviää rappusista kaiteen avulla itsenäisesti, kunhan 2
erillistä rollaattoria on sijoitettu erikseen sekä ulko- että sisäkäyttöön.
- Mikäli potilas jää pyörätuoliin, tulee kotona selviytymisen tukitoimet kartoittaa
moniammatillisesti uudelleen.
- Mikäli potilaalla on lonkkamurtuman lisäksi muita sairauksia ja hänet luokitellaan
vaikeavammaiseksi ja vammasta on kulunut yli vuosi, on potilaalla mahdollisuus saada
asunnon muutostyöt vammaispalvelulain mukaisena etuutena kunnan sosiaalitoimen kautta.
Toimintatapa selviää jokaisen kunnan vammaispalvelutoimistosta.
Kiitos tekstin kommentoinnista vuonna 2011: Turun kaupunki, Sosiaali- ja terveystoimi,
Kuntoutumispalvelut, lääkinnällisen kuntoutuksen yksikkö
Artikkelin tunnus: nix00426
© 2022 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim