KH2014 Suositus KH2014 Suositus

Tulosta

Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan

Lisätietoa aiheesta
13.2.2013
Suomen Psykiatriyhdistys ry

Katso viite «Sosiaali- ja terveydenhuollon luokituskeskus. Psykiatrian luokituskäsikirja. Rauma: Stakes, 1997»1.

F20–F29

Skitsofrenia, skitsotyyppinen häiriö ja harhaluuloisuushäiriöt

Skitsofrenia on yleisin ja tärkein tämän ryhmän häiriö.

Skitsotyyppisessä häiriössä ilmenee monia skitsofreniahäiriöiden piirteitä, mutta ei aistiharhoja, harhaluuloja ja voimakkaita käyttäytymisen häiriöitä. Sen on ajateltu geneettisesti kuuluvan skitsofreenisten häiriöiden ryhmään. Lievempien oireidensa vuoksi se saattaa myös jäädä havaitsematta.

Harhaluuloisuushäiriöitä voi erityisesti alkuvaiheissaan olla vaikeaa erottaa skitsofreniasta, johon niillä ei kuitenkaan mahdollisesti ole yhteyttä. Harhaluuloisuushäiriöt muodostavat monimuotoisen ja huonosti ymmärretyn ryhmän. Harhaluuloisuushäiriöiden ryhmä voidaan jakaa keston perusteella pitkäaikaisiin ja äkillisiin, jotka ovat ohimeneviä. Jaottelua pidetään alustavana. Jälkimmäinen suurempi ryhmä näyttää olevan erityisen yleinen kehitysmaissa. Skitsoaffektiivisten häiriöiden ristiriitaisesta luonteesta huolimatta ne on säilytetty skitsofreenisten häiriöiden kanssa samassa ryhmässä.

F20. Skitsofrenia

Tähän sisältyy: Jakomielisyys Jakomielitauti

Skitsofreenisille häiriöille ovat tyypillisiä syvät ajattelun ja havaintokyvyn vääristymät sekä tunnetilojen asiaankuulumattomuus tai latistuminen. Tajunnan selkeys ja älylliset kyvyt tavallisesti säilyvät, tosin vajauksia tiedon käsittelyssä saattaa ajan kuluessa kehittyä. Häiriö vaikuttaa syvästi henkilön kokemukseen itsestään, yksilöllisyydestään ja itsenäisyydestään. Henkilö tuntee usein, että muut tietävät tai jakavat hänen intiimeimmät ajatuksensa, tunteensa ja toimintonsa. Hänelle saattaa kehittyä tilannetta selittäviä harhaluuloja, usein eriskummallisella (bisarrilla) tavalla vaikuttavien luonnollisten tai yliluonnollisten voimien olemassaolosta ja vaikutuksista hänen ajatuksiinsa ja toimintoihinsa. Henkilö voi ajatella ja kokea olevansa kaikkien tapahtumien keskipiste. Aistiharhat, erityisesti kuuloharhat, ovat tavallisia ja ne voivat kommentoida henkilön käytöstä tai ajatuksia. Aistihavainnot ovat yleensä vääristyneet myös muilla tavoin: värit tai äänet saattavat tuntua epätavallisen voimakkailta tai muuten muuttuneilta ja merkityksettömät tavallisiin asioihin liittyvät seikat tuntua erityisen tärkeiltä.

Hämmentyneisyys on skitsofreenisen häiriön alusta saakka tavallista. Se liittyy usein uskomukseen, että jokapäiväiset tapahtumat sisältävät erityisiä, usein pahaenteisiä, juuri potilaalle tarkoitettuja merkityksiä. Tyypillisessä skitsofreenisessä ajattelun häiriössä kokonaisuuden kannalta merkityksettömät seikat, jotka tavallisesti torjutaan, hallitsevat mieltä tilanteen kannalta merkityksellisten ja asianmukaisten seikkojen sijasta. Näin potilaan ajattelusta tulee epämääräistä, outoa ja epäselvää ja hänen puheestaan joskus muille käsittämätöntä. Potilaan ajatuksenkulussa on yleisesti taukoja, ylimääräisiä seikkoja voi tunkeutua ajatusten väliin ja hän voi kokea, että jokin ulkopuolinen tekijä ottaa ajatuksia pois mielestä. Tunteet saattavat puuttua, ne voivat ailahdella tai olla tilanteeseen sopimattomia. Ailahtelevuus voi ilmetä vitkasteluna, outona kielteisyytenä tai täydellisenä pysähtymisenä. Katatoniaa voi myös esiintyä.

Häiriö voi alkaa äkillisesti voimakkain oirein tai vaivihkaa lisääntyvinä outoina ajatuskulkuina ja käytöksen muuttumisena. Häiriön kulku vaihtelee eikä se suinkaan välttämättä ole krooninen ja rappeuttava (viidettä merkkiä käytetään sairauden kulun määrittelyssä). Osa potilaista paranee täysin tai lähes täysin. Sosiaaliset tekijät ja kulttuuri voivat vaikuttaa ennusteeseen. Häiriötä esiintyy suunnilleen yhtä paljon naisilla ja miehillä, mutta naiset sairastuvat keskimäärin myöhemmin ja heidän ennusteensa on hiukan parempi.

Skitsofreniadiagnoosia ei pitäisi tehdä, jos henkilöllä on runsaasti masennuksen tai manian oireita, jollei ole selvää, että skitsofreeniset oireet ovat esiintyneet ennen mielialahäiriötä. Skitsofreniaa ei pitäisi diagnosoida myöskään ilmeisen aivosairauden eikä myrkytys- tai vieroitusoireiden aikana. Jos tällaiset häiriöt kehittyvät epilepsian tai muun aivosairauden yhteydessä, ne pitäisi luokitella F06.2:een. Jos häiriöt johtuvat psykoaktiivisista aineista, ne luokitellaan ryhmään F10–F19/.5.

Paranoidisen (F20.0), hebefreenisen (F29.1), katatonisen (F20.2) ja erilaistumattoman (F20.3) skitsofrenian yleiset diagnostiset kriteerit:

G1. Vähintään yksi oireyhtymistä tai oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa l.a-d tai vähintään kaksi oireista, jotka on alla lueteltu kohdissa 2.a-d, ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana.

  1. Esiintyy vähintään yksi seuraavista:
    • a. Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen
    • b. Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimintoihin tai tuntemuksiin; harhaluuloiset havainnot.
    • c. Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai toisentyyppisiä ääniä, jotka kuuluvat jostakin ruumiinosasta.
    • d. Muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia (esim. kyky kontrolloida säätä, tai olla yhteydessä toisesta maailmasta olevien muukalaisten kanssa).
  2. tai vähintään kaksi seuraavista:
    • a. Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat, jotka esiintyvät päivittäin vähintään yhden kuukauden ajan ja joihin liittyy harhaluuloja (jotka voivat olla joko ohimeneviä tai osittaisia) ilman selvää mielialaan liittyvää sisältöä tai joihin liittyy itsepintaisia yliarvostettuja ajatuksia.
    • b. Neologismit (potilaan keksimät omat sanat) katkot tai irralliset väliin tulevat tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatukset. Seurauksena on puheen hajanaisuus tai merkityksen menetys.
    • c. Katatoninen käytös, kuten kiintymys, pysähtyminen outoihin asentoihin tai vahamainen taipuisuus, negativismi, mutismi (puhumattomuus) ja täydellinen pysähtyneisyys.
    • d. "Negatiiviset" oireet, kuten huomattava apaattisuus, puheen vähäisyys ja tunteiden latistuminen tai epäsuhtaisuus. On varmistettava, etteivät oireet johdu masentuneisuudesta tai neuroleptilääkityksestä.

G2. Lisäksi tilan on täytettävä seuraavat ehdot:

  1. Mikäli potilas täyttää maanisen jakson (F30) tai masennustilan (F32) kriteerit, on kohtien Gl (l) ja Gl (2) kriteerien täytyttävä ennen mielialahäiriön kehittymistä.
  2. Häiriötä ei voida pitää elimellisenä aivosairautena (kuten FOO-F09) eikä alkoholin tai päihteiden käyttöön liittyvänä päihtymistilana (Flx.0), riippuvuutena (Flx.2) tai vieroitusoireina (Flx.3 ja Flx.4).

Huom! Poikkeavia kokemuksia ja käyttäytymistä diagnostisesti arvioitaessa, on tärkeää muistaa kulttuurin tai erityisen alakulttuurin tai mahdollisen heikkolahjaisuuden vaikutus ja välttää väärän positiivisen arvion tekemistä.

Skitsofrenian kulku on vaihteleva. Mikäli on tarpeen (esimerkiksi tutkimustyössä) määritellä tarkemmin diagnoosin yhteydessä sairauden kulkua, se tehdään käyttämällä viidettä merkkiä. Kulkua ei yleensä luokitella ellei häiriötä ole seurattu vähintään vuoden ajan. Mikäli kulkua ei tunneta tai sitä haluta määritellä, tulee käyttää merkkiin '9' päättyviä viisimerkkisiä koodeja.

F20.0 Paranoidinen skitsofrenia

Tähän sisältyy: Parafreeninen skitsofrenia

Tämä on yleisin skitsofrenian muoto useimmissa osissa maailmaa. Kliinistä kuvaa hallitsevat suhteellisen vakaat, sisällöltään usein vainoavat harhaluulot, joihin tavallisesti liittyy varsinkin kuuloaistimuksina ilmeneviä aistiharhoja sekä havaintohäiriöitä. Tunne-, tahto- ja puhehäiriöt sekä katatoniset oireet eivät ole hallitsevia. Esimerkkejä tavallisimmista paranoidisista oireista ovat:

  • Vainoamisharhaluulo, kohdistamisharhat, korkeata syntyperää koskevat harhaluulot, erityistä tehtävää koskevat harhaluulot, kehon muuttumista koskevat harhaluulot ja mustasukkaisuusharhaluulot.
  • Harhaäänet, jotka uhkailevat potilasta tai antavat käskyjä tai kuuloharhat, jotka eivät ole muodoltaan sanallisia kuten viheltelyä, hyräilyä tai naurua.
  • Haju- tai makuaistiin liittyviä aistiharhoja tai aistiharhoja seksuaalisista tai muista ruumiillisista tuntemuksista. Näköharhoja saattaa esiintyä, mutta ne ovat harvoin hallitsevia.

Selviä ajattelun häiriötä saattaa olla äkillisten psykoottisten tilojen yhteydessä, mutta silloinkaan ne eivät estä potilasta kuvailemasta selkeästi tyypillisiä harhaluuloja tai aistiharhoja. Tunneilmaisut ovat yleensä lievemmin latistuneita kuin muissa skitsofrenian muodoissa. Lievä tunteiden tilanteisiin sopimattomuus on tavallista, samoin kuin mielialahäiriöt kuten ärtyneisyys, äkillinen vihastuminen, pelokkuus ja epäluuloisuus. "Negatiivisia" oireita, kuten tunteiden latteutta ja tahdon häiriöitä ilmenee usein, mutta ne eivät hallitse kliinistä kuvaa. Paranoidisen skitsofrenia oireet voivat olla pysyviä tai jaksottaisia, jolloin potilas välillä toipuu osittain tai täydellisesti. Pitkäaikaisissa tapauksissa avoimet psykoottiset oireet jatkuvat vuosien ajan ja sairaudessa on vaikea erottaa erillisiä jaksoja.

Diagnostiset kriteerit

Täyttä skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit.

Kliinistä kuvaa hallitsevat harhaluulot tai aistiharhat (kuten vainoamista, kohdistamista, korkeata syntyperää, erityistä tehtävää, ruumiillista muutosta tai mustasukkaisuutta koskevat harhaluulot; uhkaavat tai käskevät kuuloharhat, haju- tai makuharhat, seksuaaliset tai muut ruumiilliset harhatuntemukset).

Tunteiden latteus tai asiaankuulumattomuus, katatoniset oireet tai puheen hajanaisuus eivät hallitse kliinistä kuvaa, vaikka niitä voi lieväasteisina esiintyä.

Erotusdiagnoosi: On tärkeä sulkea pois epileptiset ja päihteiden laukaisemat psykoosit ja muistaa, että vainoamiseen liittyvät harhaluulot voivat olla diagnostiselta merkitykseltään vähäisiä tietyistä maista tai kulttuureista tulevilla henkilöillä.

F20.00 Paranoidinen skitsofrenia; jatkuva F20.01 Paranoidinen skitsofrenia; jaksottainen, johon liittyy sairauden vaikeutuminen F20.02 Paranoidinen skitsofrenia; jaksottainen, johon liittyy tilan pysyminen vakaana F20.03 Paranoidinen skitsofrenia; jaksottainen, johon liittyy toipuminen F20.04 Paranoidinen skitsofrenia; osittainen toipuminen F20.05 Paranoidinen skitsofrenia; täydellinen toipuminen F20.08 Paranoidinen skitsofrenia; muu F20.09 Paranoidinen skitsofrenia; taudinkulku epäselvä, seuranta-aika liian lyhyt F20.1 Hebefreeninen skitsofrenia

Tähän sisältyy: Hebefrenia

Skitsofrenian muoto, jossa sairastuneen henkilön tunne-elämän muutokset ovat huomattavia, harhaluulot ja harha-aistimukset häilyviä ja epäyhtenäisiä, käytös vastuutonta ja odottamatonta sekä kaavamainen käyttäytyminen yleistä. Potilaan tunnemaailma on tyhjä ja usein vähäisetkin tunneilmaisut ovat asiaankuulumattomia. Usein sairauteen liittyy naureskelua ja itseensä tyytyväistä ja sisäänpäin kääntynyttä hymyilyä tai ylevää esiintymistä, irvistelyä, kaavamaisia toimintoja, ilveilyjä, luuloteltujen ruumiillisten oireiden valittamista ja lauseenparsien toistamista. Potilaan ajattelu on hajanaista ja puhe harhailevaa ja sekavaa. Hän pyrkii vetäytymään omiin oloihinsa ja hänen käytöksensä näyttää olevan vailla tarkoitusta ja tunnetta. Tavallisesti tämä skitsofrenian muoto alkaa 15–25 vuoden iässä. Hebefreenisen skitsofrenian ennuste on usein huono nopeasti kiihtyvien "negatiivisten" oireiden, erityisesti tunteiden latistumisen ja tahdonpuutteen vuoksi.

Tunne-elämän, tahdon häiriöt ja ajatushäiriöt ovat yleensä huomattavia. Potilaalla saattaa esiintyä aistiharhoja ja harhaluuloja, mutta ne eivät yleensä ole oirekuvaa hallitsevia. Sairastuneelta puuttuvat tarmo ja päättäväisyys. Hän on luopunut tavoitteistaan ja tyypillisesti hänen käytöksensä on päämäärätöntä ja tarkoituksetonta. Potilaan pinnallinen ja kaavamainen keskittyminen uskontoon, filosofiaan ja muihin abstrakteihin aiheisiin lisää usein kuuntelijan vaikeuksia seurata hänen ajatuksenkulkuaan.

Taudinkuva: Hebefreeninen skitsofrenia-diagnoosi tehdään yleensä vain nuoruusikäisistä tai nuorista aikuisista. Sairastumista edeltävä persoonallisuus on usein, muttei välttämättä verraten ujo ja yksinäisyyteen vetäytyvä. Hebefreenisen skitsofrenian diagnosointiin tarvitaan yleensä vähintään 2–3 kuukauden seuranta, jotta voidaan varmistua edellä kuvattujen sairauden piirteiden säilymisestä.

Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit.

B. Esiintyy ainakin yksi seuraavista:

  1. selvä ja jatkuva tunteiden latistuminen tai pinnallisuus.
  2. selvä ja jatkuva tunteiden epäsuhtaisuus tai asiaankuulumattomuus.

C. Esiintyy ainakin yksi seuraavista:

  1. käytös on hajanaista ja irrallista eikä päämäärään pyrkivää.
  2. selvä ajatushäiriö, joka ilmenee irrallisena, hyppelehtivänä tai hajanaisella puheena.

D. Aistiharhat ja harhaluulot eivät ole hallitsevia, vaikka niitä voi lieväasteisena esiintyä.

F20.10 Hebefreeninen skitsofrenia; jatkuva F20.11 Hebefreeninen skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy etenevä toimintavajaus F20.12 Hebefreeninen skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy vakaa toimintavajaus F20.13 Hebefreeninen skitsofrenia; jaksottainen, välillä toipuminen F20.14 Hebefreeninen skitsofrenia; epätäydellinen toipuminen F20.15 Hebefreeninen skitsofrenia; täydellinen toipuminen F20.18 Hebefreeninen skitsofrenia; muu F20.19 Hebefreeninen skitsofrenia; taudinkulku epävarma, seuranta-aika liian lyhyt

F20.2 Katatoninen skitsofrenia

Tähän sisältyy: Katatoninen sulkutila (stupor) Skitsofreeninen jännitysjäykkyystila (katalepsia) Skitsofreeninen lihasjäykkyystila (katatonia) Skitsofreeninen vahamainen taipuisuus

Katatoniselle skitsofrenialle ovat tyypillisiä huomattavat psykomotoriset häiriöt, jotka voivat vaihdella äärimmäisyydestä toiseen, kuten liikavilkkaudesta sulkutilaan (stupor) tai automaattisesta tottelemisesta kaiken vastustamiseen. Potilas voi jäykästi ylläpitää jotain asentoa pitkiä aikoja. Hänellä voi myös olla toistuvia äärimmäisen voimakkaan kiihtymyksen jaksoja. Katatoninen skitsofrenia on jostain syystä nykyään harvinainen teollistuneissa maissa, vaikka se on säilynyt yleisenä muualla. Katatoniset ilmiöt voivat liittyä unenomaiseen tilaan, jossa potilaan harhamaailma on hyvin elävä.

Taudinkuva: Ohimeneviä ja irrallisia katatonisia oireita saattaa esiintyä kaikkien muidenkin skitsofrenian tyyppien yhteydessä. Katatonisesti oireilevalle puhumattomalle potilaalle ei pidä asettaa skitsofreniadiagnoosia ennen kuin on saatu varma tieto muiden oireiden esiintymisestä. Katatoniset oireet eivät ole diagnostisia skitsofrenialle. Katatonisia oireita saattaa aiheuttaa myös aivosairaus, aineenvaihdunnallinen häiriö, alkoholi ja lääkkeet tai päihteet ja niitä voi esiintyä myös mielialahäiriöissä.

Diagnostiset kriteerit:

Täyttää lopulta skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit, vaikka aluksi tämän toteaminen ei ehkä ole mahdollista, jos potilas ei pysty kommunikoimaan.

B. Yksi tai useampia seuraavista katatonisista käyttäytymismuodoista on ollut hallitseva vähintään kahden viikon ajan:

  1. sulkutila (katatoninen stupor, huomattava lasku reagoinnissa ympäristöön ja oma-aloitteisessa liikkumisessa ja aktiivisuudessa) tai puhumattomuus.
  2. kiihtymys (ilmeisen tarkoitukseton kiihtynyt motorinen toiminta, mihin ulkoiset ärsykkeet eivät ole vaikuttaneet).
  3. asento-oireet (vapaaehtoinen asettautuminen asiaankuulumattomiin tai outoihin asentoihin ja niiden ylläpitäminen).
  4. negativismi (ilmeisen tarkoitukseton kaikkien ohjeiden tai liikuttamisyritysten vastustaminen tai liikkuminen vastakkaiseen suuntaan).
  5. jäykkyys (jäykän asennon ylläpitäminen vastoin liikuttamisyrityksiä).
  6. vahamainen taipuisuus (raajojen ja kehon pitäminen ulkopuolisen asettamassa asennoissa).
  7. käskyjen ja ohjeiden automaattinen, konemainen seuraaminen.

F20.20 Katatoninen skitsofrenia; jatkuva F20.21 Katatoninen skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy etenevä toimintavajaus F20.22 Katatoninen skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy vakaa toimintavajaus F20.23 Katatoninen skitsofrenia; jaksottainen, välillä toipuminen F20.24 Katatoninen skitsofrenia; epätäydellinen toipuminen F20.25 Katatoninen skitsofrenia; täydellinen toipuminen F20.28 Katatoninen skitsofrenia; muu F20.29 Katatoninen skitsofrenia; taudinkulku epävarma, seuranta-aika liian lyhyt F20.3 Erilaistumaton skitsofrenia

Tähän sisältyy: Epätyypillinen skitsofrenia

Tämä nimike sisältää psykoottisia tiloja, jotka täyttävät skitsofrenian yleiset diagnostiset kriteerit (katso F20 johdanto edellä), mutta eivät sovi mihinkään edellä kuvatuista alatyypeistä (F20.0–F20.2). Häiriössä voi myös esiintyä useamman kuin yhden alatyypin piirteitä minkään korostumatta. Tätä nimikettä tulee käyttää vain psykoottisissa tiloissa (jäännösskitsofrenia, F20.5 ja skitsofrenian jälkeinen masennus F20.4 eivät kuulu tähän) ja vain, jos oireet eivät sovi mihinkään kolmesta aikaisemmasta skitsofrenian muodosta.

Diagnostiset kriteerit: Tähän luokkaan kuuluu häiriö, joka:

A. Täyttää yleiset skitsofrenian (F20.0–F20.3) diagnostiset kriteerit

  • Vähintään yksi seuraavista pätee:
    1. ei riittävästi oireita, jotta jonkin alatyypin F20.0, F20.1, F20.2, F20.4 tai F20.5 diagnostiset kriteerit täyttyisivät.
    2. todetaan niin useita oireita, että useamman kuin yhden alatyypin paranoidinen (F20.0), hebefreeninen (F20.1) tai katatoninen (F20.2) kriteerit täyttyvät.

F20.30 Erilaistumaton skitsofrenia; jatkuva F20.31 Erilaistumaton skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy etenevä toimintavajaus F20.32 Erilaistumaton skitsofrenia; jaksottainen, mihin liittyy vakaa toimintavajaus F20.33 Erilaistumaton skitsofrenia; jaksottainen, välillä toipuminen F20.34 Erilaistumaton skitsofrenia; epätäydellinen toipuminen F20.35 Erilaistumaton skitsofrenia; täydellinen toipuminen F20.38 Erilaistumaton skitsofrenia; muu F20.39 Erilaistumaton skitsofrenia; taudinkulku epävarma, seuranta-aika liian lyhyt F20.4 Skitsofrenian jälkeinen masennus

Tähän sisältyy: Postskitsofreeninen masennus

Tällä nimikkeellä luokitellaan skitsofreenistä sairautta seuraava masennusjakso, joka voi olla pitkäkin. Joitakin skitsofreenisiä oireita pitää yhä olla jäljellä, mutta ne eivät enää hallitse kliinistä kuvaa. Nämä edelleen jatkuvat oireet voivat olla "positiivisia" tai "negatiivisia", vaikka jälkimmäiset ovat tavallisempia. Diagnoosin kannalta on epäolennaista, ajatellaanko depressiivisten oireiden tulleen taustalta esiin psykoottisten oireiden hävittyä, kehittyneen vasta psykoosin jälkivaiheessa vai ajatellaanko niiden olevan osa skitsofrenian sairausprosessia. Tässä tarkoitetut oireet ovat harvoin riittävän vakavia tai laaja-alaisia täyttääkseen vakavan masennusjakson diagnostiset kriteerit (F32.2 ja F32.3). On usein vaikea erottaa, mitkä potilaan oireet ovat masennuksen aiheuttamia ja mitkä johtuvat neuroleptilääkityksestä tai skitsofreniaan itseensä liittyvistä tahdon häiriöistä ja tunne-elämän latistumisesta. Itsemurhariskin on todettu kasvavan tämän tässä tarkoitetun masennusjakson yhteydessä.

Jos potilaalla ei enää ole lainkaan skitsofreniaoireita, pitäisi käyttää masennustiladiagnoosia (F32). Jos skitsofreniaoireet ovat yhä runsaita ja huomiota herättäviä, diagnoosina pitäisi säilyttää soveltuva skitsofrenian alatyyppi (F20.0, F20.1, F20.2 tai F20.3).

Diagnostiset kriteerit: Skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit ovat täyttyneet viimeisen 12 kuukauden sisällä, mutta eivät täyty tutkimushetkellä.

Potilaalla on edelleen jokin skitsofrenian F20.0–F20.3 kriteereissä G1 (2) a, b, c tai d kuvatuista tiloista.

Masennuksen oireiden tulee olla riittävän pitkäkestoisia, vakavia ja laajoja täyttääkseen vähintään lievän masennustilan (F32.0) diagnostiset kriteerit.

F20.5 Jäännösskitsofrenia (residuaalinen skitsofrenia)

Tähän sisältyy: Pitkäaikainen erilaistumaton skitsofrenia Skitsofreeninen jäännöstila

Tätä diagnostista nimikettä käytetään skitsofreniasta, joka on selvästi edennyt varhaisvaiheesta myöhäisvaiheeseen. Varhaisvaiheeseen on kuulunut yksi tai useampia psykoottisten oireiden jaksoa, jolloin edellä kuvatut yleiset skitsofrenian diagnostiset kriteerit ovat täytyneet. Myöhäisvaihetta hallitsevat pitkäaikaiset, joskaan eivät välttämättä palautumattomat "negatiiviset" oireet. Tällaisia ovat esim. psykomotorinen hidastuminen, toimettomuus, tunteiden latistuminen, välinpitämättömyys ja aloitekyvyn puute, puheen määrän tai sisällön niukkuus ja nonverbaalisen ilmaisun köyhyys sekä heikentynyt kyky huolehtia itsestä ja selvitä sosiaalisesti.

Diagnostiset kriteerit:

A. Skitsofrenian (F20.0–F20.3) yleiset kriteerit ovat jossakin vaiheessa täyttyneet, mutta eivät täyty tutkimushetkellä.

B. Vähintään neljä seuraavista "negatiivisista" oireista on esiintynyt edeltäneen 12 kuukauden ajan:

  1. psykomotorinen hidastuneisuus tai aktiivisuuden alentuminen.
  2. selvä tunteiden latistuminen.
  3. passiivisuus ja aloitteellisuuden puute.
  4. puheen niukkuus tai sisällön köyhyys.
  5. niukka nonverbaalinen, ilmeillä, katsekontaktilla, äänen säätelyllä tai asennolla tapahtuva vuorovaikutus.
  6. heikko sosiaalinen selviäminen tai itsestä huolehtiminen.

Erotusdiagnoosi Potilaalla ei ole dementiaa tai muuta elimellistä aivosairautta tai häiriötä eikä pitkäkestoista masennusta tai laitostumista, joka riittäisi selittämään negatiiviset oireet.

F20.6 Erityisosatekijätön skitsofrenia

Tämä on harvinainen häiriö, jossa potilaan käytös muuttuu huomaamatta mutta etenevästi omituiseksi. Hänen kykynsä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista heikkenee ja suorituskyky laskee. Sairastuneella ei esiinny selviä harhaluuloja tai aistiharhoja, eikä hän ole niin selvästi psykoottinen, että muiden skitsofrenian alatyyppien diagnostiset kriteerit täyttyisivät. Tässä häiriössä jäännösskitsofrenian luonteenomaiset "negatiiviset" piirteet (esim. tunneköyhyys ja tahdonpuute) kehittyvät ilman edeltäviä avoimia psykoottisia oireita. Lisääntyvästä sosiaalisesta köyhtymisestä ja kyvyttömyydestä saattaa seurata irtolaisuutta ja potilaasta saattaa tulla sisäänpäin kääntynyt, toimeton ja päämäärätön.

Diagnostiset kriteerit: A. Kaikkien seuraavien kolmen kohdan hidas, mutta etenevä kehitys vähintään vuoden aikana:

  1. merkittävä ja pysyvä jonkin käyttäytymisen alueen muutos, joka ilmenee tarmon ja kiinnostuksen menettämisenä, päämäärättömyytenä, toimettomuutena, omaan itseen käpertymisenä ja sosiaalisena vetäytymisenä:
  2. "negatiivisten" oireiden, kuten merkittävän apatian, puheen vähyyden, aliaktiivisuuden, tunteiden latistumisen, passiivisuuden ja aloitteellisuuden puutteen ja huonon nonverbaalisen vuorovaikutuksen (kasvojen ilmehdintä, katsekontakti, äänen säätely ja asento) asteittainen ilmaantuminen ja voimistuminen.
  3. merkittävä heikkeneminen sosiaalisessa, opillisessa tai ammatillisessa suoriutumisessa.

B. Missään vaiheessa ei esiinny F20.0–F20.3 kriteerin Gl mainittuja oireita eikä aistiharhoja tai hyvin muodostuneita harhaluuloja. Sairaus ei siis missään vaiheessa ole täyttänyt skitsofrenian tai minkään muun psykoottisen häiriön kriteerejä.

C. Ei ole näyttöä dementiasta tai muusta F00–F09:ssä luetelluista elimellisestä mielenterveyden häiriöstä.

Erityisosatekijätön skitsofrenia-diagnoosia on vaikea tehdä luotettavasti. Jäännösskitsofrenialle tyypillisten "negatiivisten" piirteiden (katso F20.5 edellä) hidas kehittyminen on osoitettava ilman edeltävää psykoottista jaksoa. Lisäksi täytyy osoittaa, että tilaan liittyy merkittäviä henkilökohtaisen käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät huomattavana kiinnostuksen laskuna, toimettomuutena ja sosiaalisena vetäytymisenä vähintään vuoden kestäneen jakson aikana.

F20.8 Muu määritelty skitsofrenia

Tähän sisältyy: Senestopaattinen skitsofrenia Tarkemmin määrittämätön skitsofreenistyyppinen häiriö Tarkemmin määrittämätön skitsofreenistyyppinen psykoosi

F20.9 Määrittämätön skitsofrenia

F21 Skitsotyyppinen häiriö (psykoosipiirteinen persoonallisuus)

Tähän sisältyy: Piilevä skitsofreeninen reaktio Piilevä skitsofrenia Prepsykoottinen skitsofrenia Ennakkovaiheinen skitsofrenia Pseudoneuroottinen skitsofrenia Skitsotyyppinen persoonallisuushäiriö Rajatilaskitsofrenia

Häiriölle ovat ominaisia eriskummallinen käytös sekä ajattelun ja tunteiden poikkeavuudet, jotka muistuttavat skitsofreniassa tavattuja. Toisinaan se kehittyy selväksi skitsofreniaksi. Häiriö on pitkäaikainen ja sen oireiden voimakkuus vaihtelee. Häiriöllä ei ole selvää alkua, ja sen kehitys ja kulku ovat yleensä persoonallisuushäiriön kaltaisia. Sitä tavataan keskimääräistä useammin skitsofreniapotilaiden sukulaisilla ja sen uskotaan kuuluvan skitsofrenian geneettiseen "kirjoon". Mikäli ensimmäisen asteen sukulaisella todetaan skitsofreniaa, tämä tukee diagnoosia mutta ei ole kuitenkaan sen edellytys.

Tätä diagnostista nimikettä ei suositella yleiseen käyttöön, koska sen rajat skitsofrenia simplexiin ja eristäytyvään tai epäluuloiseen persoonallisuuteen eivät ole selvät.

Diagnostiset kriteerit: A. On esiintynyt joko jatkuvasti tai toistuvasti vähintään kahden vuoden ajan ainakin neljä seuraavista:

  1. tunteiden asiaankuulumattomuus tai rajoittuneisuus, henkilö vaikuttaa kylmältä ja välinpitämättömältä.
  2. outo, omituinen tai erikoinen käytös tai olemus.
  3. huonot suhteet muihin ihmisiin ja taipumus sosiaaliseen vetäytymiseen.
  4. outoja uskomuksia tai maagista ajattelua, jotka vaikuttavat käyttäytymiseen ja jotka eivät ole alakulttuurin normien mukaisia.
  5. epäluuloisuutta tai paranoidisia ajatuksia.
  6. pakonomaisia mieltä hallitsevia ajatuskulkuja vailla sisäistä hallintaa, sisällöltään usein liittyen ruumiin pelottavaan muuttumiseen, seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen.
  7. epätavallisia havaintokokemuksia mukaan lukien ruumiillisiin tuntemuksiin tai muihin aisteihin liittyviä harha-aistimuksia, depersonalisaatiota (tunne itsen epätodellisuudesta) tai derealisaatiota (tunne ympäristön epätodellisuudesta).
  8. epämääräistä, kehämäistä, vertauskuvallista, liian yksityiskohtaista tai stereotyyppistä ajattelua, joka tulee esiin outoina puheina tai muulla tavoin, kuitenkin ilman merkittävää hajanaisuutta.
  9. ohimeneviä näennäisesti psykoottisia jaksoja, joihin liittyy voimakkaita harha- aistimuksia, kuulo- tai muita aistiharhoja sekä harhaluulon kaltaisia ajatuksia, jotka yleensä esiintyvät ilman ulkoisia yllykkeitä.

B. Minkään ryhmän F20 (skitsofrenia) häiriön kriteerit eivät ole milloinkaan täyttyneet.

F25 Skitsoaffektiiviset häiriöt

Nämä ovat jaksoittaisia häiriöitä, joissa on merkittäviä mieliala- ja skitsofreniaoireita saman sairausjakson aikana. Oireiden tulisi mielellään esiintyä samanaikaisesti tai ainakin muutaman päivän sisällä toisistaan. Ei tiedetä, onko tämän ryhmän häiriöillä yhteyttä tyypillisiin mielialahäiriöihin (F30–F39) ja skisofreenisiin häiriöihin (F20–F24). Niillä on oma erillinen luokkansa, koska ne ovat liian yleisiä huomiotta jätettäviksi.

Tilat, joissa mielialaoireita ilmenee jo olemassa olevan skitsofreenisen sairauden seurauksena tai lisänä taikka yhtä aikaa tai vuorotellen muunlaisten pitkäaikaisten harhaluuloisuushäiriöiden kanssa, luokitetaan asianmukaiseen luokkaan F20–F29.

Mielialaan sopimattomat harhaluulot tai aistiharhat mielialahäiriöissä (F30.2, F31.2, F31.5, F32.3 tai F33.3) eivät itsessään oikeuta skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosin tekemistä.

Toistuvista skitsoaffektiivisen häiriön jaksoista kärsivät potilaat, etenkin ne, joiden oireet ovat maanista mieluummin kuin masennustyyppistä, yleensä toipuvat täysin ja heille kehittyy vain harvoin toimintavajausta.

Skitsoaffektiivisen häiriön diagnoosi tulee tehdä vain, kun ilmenee huomattavia sekä varmoja skitsofreenisiä oireita että varmoja mielialahäiriön oireita yhtäaikaisesti tai muutaman päivän sisällä toisistaan saman sairausjakson aikana ja, kun tämän seurauksena sairausjakso ei täytä skitsofrenian eikä masennustilan tai maanisen jakson diagnostisia kriteerejä. Termiä ei käytetä potilailla, joilla ilmenee skitsofreenisiä oireita ja masennusoireita vain sairauden eri jaksoissa. On tavallista esimerkiksi, että skitsofreenisillä potilailla ilmenee masennusoireita psykoottisen jakson jäännöstilana (katso skitsofrenian jälkeinen masennus (F20.4). Joillakin potilailla on toistuvia skitsoaffektiivisia jaksoja, jotka voivat olla maanista tai masennus tyyppiä tai sekamuotoista. Joillakin on yksi tai kaksi skitsoaffektiivista jaksoa sijoittuen tyypillisten mania- tai masennusjaksojen väliin. Ensimmäisessä tapauksessa skitsoaffektiivinen psykoosi on sopiva diagnoosi. Jälkimmäisessä tapauksessa ajoittaisten skitsoaffektiivisten jaksojen esiintyminen ei kumoa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tai toistuvien masennusjaksojen diagnoosia, jos kliininen kuva on muissa suhteissa tyypillinen.

Diagnostiset kriteerit:

G1. Täyttää jonkin mielialahäiriön (F30, F31, F32), voimakkuudeltaan keskivaikean tai vaikean, kriteerit, kuten on määritelty kussakin luokassa.

G2. Esiintyy selviä oireita vähintään yhdestä alla luetelluista ryhmistä suurimman osan aikaa vähintään kahden viikon aikana.

(Nämä ryhmät ovat lähes samat kuin skitsofreniassa, katso F20.0–F20.3):

  1. ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto ja ajatusten lähettäminen (F20.0-F20.3, kriteeri G1.1.a).
  2. hallintaan, kontrollointiin, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimiin tai tuntemuksiin (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.b).
  3. kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai muun tyyppisiä kuuloharhoja, joissa äänet tulevat jostakin ruumiinosasta (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.c).
  4. muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia, ja jotka eivät ole pelkästään suuruuskuvitelmia tai vainoharhoja (F20.0–F20.3, kriteeri G1.1.d), esim.: on vieraillut toisissa maailmoissa, pystyy kontrolloimaan pilviä hengittämällä sisään ja ulos, pystyy vuorovaikutukseen kasvien ja eläinten kanssa puhumatta näille.
  5. voimakkaan asiaankuulumaton tai hajanainen puhe tai neologismien (uudissanojen) yleinen käyttö (F20.0–F20.3, selvimmät piirteet kriteeristä G1.2.b).
  6. ajoittaisesti, mutta usein ilmenevää jonkin tyyppistä katatoonista käytöstä, kuten asento-oireita, vahamaista taipuisuutta tai negativismia (F20.0–F20.3, kriteeri G1.2.c ).

G3. Kriteerit G1 ja G2 täyttyvät saman sairausjakson aikana ja ne esiintyvät ainakin osan sairausjaksosta yhtäaikaisesti. Sekä kriteerien G1 että G2 mukaisten oireiden tulee olla selviä kliinisessä kuvassa.

G4. Häiriön ei voida katsoa kuuluvan elimellisiin mielenterveydenhäiriöihin (kuten F00–F09) tai psykoaktiivisten aineiden käyttöön liittyvään päihtymystilaan, riippuvuusoireyhtymään, tai vieroitusoireisiin (F10–F19).

Huomaa. Tämä diagnoosin asettaminen pohjaa arvioidun skitsofreenisten ja mielialaoireiden määrän, vaikeuden ja keston tasapainoon.

F25.0 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto

Tähän sisältyy: Skitsoaffektiivinen psykoosi, maaninen muoto Skitsofreenistyyppinen psykoosi, maaninen muoto

Tässä häiriössä sekä skitsofreeniset että maaniset oireet ovat molemmat huomattavia saman sairausjakson aikana. Mielialan epänormaalius ilmenee tavallisesti haltioitumisena, mihin liittyy kohonnut itsetunto ja suuruus ajatukset. Joskus kiihtymys ja ärsyyntyneisyys ovat voimakkaammin esillä ja niihin liittyy aggressiivista käyttäytymistä ja vainoamisajatuksia. Molemmissa tapauksissa todetaan lisääntynyttä energisyyttä ja yliaktiivisuutta, keskittymiskyvyn heikentymistä ja normaalien sosiaalisten estojen häviämistä. Kohdistamis-, suuruus- tai vainoamisharhaluuloja saattaa esiintyä, mutta myös muita skitsofrenialle tyypillisempiä oireita vaaditaan diagnoosin asettamiseksi. Henkilö voi esimerkiksi väittää, että hänen ajatuksiaan lähetetään tai häiritään tai että vieraat voimat yrittävät hallita häntä tai hän voi kertoa kuulevansa monen tyyppisiä ääniä tai ilmaista omituisia harhaluuloja, jotka eivät ole pelkästään suuruus- tai vainoamisharhaluuloja. Usein vaaditaan huolellista haastattelua osoittamaan, että henkilö todella kokee nämä sairaalloiset ilmiöt eikä ainoastaan vitsaile tai puhu vertauskuvallisesti. Tämän ryhmän psykoosit ovat yleensä rajuja ja äkillisesti alkavia. Vaikka käytös on usein voimakkaasti häiriintynyttä, täydellinen toipuminen tapahtuu yleensä muutamassa viikossa.

Diagnoosin asettaminen edellyttää huomattavaa mielialan kohoamista tai vähemmän selvää mielialan kohoamista yhdistettynä lisääntyneeseen ärtyisyyteen tai kiihtyneisyyteen. Samassa jaksossa pitää esiintyä selkeästi ainakin yksi ja mieluummin kaksi tyypillisen skitsofrenian oiretta (kuten on määritelty skitsofrenian (F20) diagnostisissa ohjeissa (a)–(d)).

Tätä luokkaa pitäisi käyttää sekä yhden skitsoaffektiivisen maanisen muodon jakson kohdalla että toistuvassa häiriössä, missä suurin osa jaksoista on skitsoaffektiivisia, maanista muotoa.

Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää maanisen häiriön (F30.1 tai F31.1) kriteerit

F25.00 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita

F25.01 Skitsoaffektiivinen häiriö, maaninen muoto; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet

F25.1 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto

Tähän sisältyy: Skitsoaffektiivinen psykoosi, masennusoireinen muoto Skitsofreenistyyppinen psykoosi, masennusoireinen muoto

Tässä häiriössä skitsofrenia- ja masennusoireet ovat molemmat huomattavia saman sairausjakson aikana. Mielialan masentuneisuuteen liittyy yleensä useita luonteenomaisia masennusoireita tai käyttäytymisen poikkeavuuksia kuten hidastumista, unettomuutta, energian vähenemistä, ruokahalun tai painon laskua, normaalin mielenkiinnon laskua, keskittymiskyvyn häiriöitä, syyllisyyttä, toivottomuuden tunteita ja itsemurha-ajatuksia. Samanaikaisesti tai samassa sairausjaksossa ilmenee muita selvemmin skitsofreenisia oireita: potilaat voivat esimerkiksi väittää, että heidän ajatuksiaan lähetetään tai häiritään tai että vieraat voimat yrittävät hallita heitä. He voivat olla vakuuttuneita, että heitä vakoillaan tai heitä vastaan juonitaan (ilman todellisuuspohjaa). Potilaat saattavat kuulla ääniä, jotka eivät ole ainoastaan halventavia tai tuomitsevia, vaan ne puhuvat myös potilaan tappamisesta tai keskustelevat hänen käyttäytymisestään keskenään. Skitsoaffektiivisen häiriön masennusoireinen muoto on yleensä laimeampi ja vähemmän hälyttävä kuin skitsoaffektiivisen häiriön maaninen muoto, mutta se on usein pidempikestoinen ja sen ennuste ei ole yhtä hyvä. Vaikka suurin osa potilaista toipuu täysin, joillekin kehittyy jopa skitsofreenisiä toiminnanvajauksia.

Diagnoosin edellytyksenä on huomattava masennus, mihin liittyy vähintään kaksi luonteenomaista masennusoiretta tai masennukseen liittyvää käyttäytymisen poikkeavuutta, kuten on lueteltu masennustilan kriteereissä (F32). Samassa sairausjaksossa tulee selvästi esiintyä ainakin yksi, mielellään kaksi tyypillistä skitsofreenistä oiretta (kuten on määritelty skitsofreniaan (F20) yhteydessä).

Tähän luokkaan pitäisi sijoittaa sekä yksittäinen häiriöjakso että toistuva häiriö, jossa enemmistö jaksoista on skitsoaffektiivisia, masennusoireista muotoa.

Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää vähintään keskivaikean masennustilan (F31.3, F31.4, F32.1 tai F32.2) kriteerit

F25.10 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita

F25.11 Skitsoaffektiivinen häiriö, masennusoireinen muoto; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet

F25.2 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö

Tähän sisältyy: Syklinen skitsofrenia Skitsofreenisen ja affektiivisen psykoosin välimuoto

Häiriöt, joissa skitsofrenian (F20) oireita ilmenee yhtä aikaa sekamuotoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F31.6) oireiden kanssa tulee kirjata tähän.

Diagnostiset kriteerit: A. Täyttää skitsoaffektiivisen häiriön (F25) yleiset kriteerit. B. Täyttää sekamuotoisen kaksisuuntaisen mielialahäiriön (F31.6) kriteerit.

F25.20 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita

F25.21 Sekamuotoinen skitsoaffektiivinen häiriö; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet

F25.8 Muut määritetyt skitsoaffektiiviset häiriöt

F25.80 Muu skitsoaffektiivinen häiriö; vain samanaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita

F25.81 Muu skitsoaffektiivinen häiriö; yhtäaikaisia mieliala- ja skitsofreniaoireita, skitsofreniaoireet jatkuvat pidempään kuin mielialaoireet

F25.9 Määrittämätön skitsoaffektiivinen häiriö

Tähän sisältyy: Tarkemmin määrittämätön skitsoaffektiivinen psykoosi

Kirjallisuutta

  1. Sosiaali- ja terveydenhuollon luokituskeskus. Psykiatrian luokituskäsikirja. Rauma: Stakes, 1997
Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Lue lisää
KÄYPÄ HOITO -SUOSITUS Skitsofrenia
LINKKIEN TYYPIT JA VÄRIKOODIT
Kirjallisuusviite
Kuva
Linkki toiselle sivustolle
Lisätietoa
Näytönastekatsaus
PDF-tiedosto
PubMed-abstrakti
Taulukko