Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Kantele S, Karinkanta S, Sievänen H. Effects of lo...»1 selvitettiin koko kehon tärinä- eli vibraatioharjoittelun vaikutusta MS-tautia sairastavan kävelemiseen ja liikkumiseen (International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) d450-d469). Kirjallisuushaut kohdistettiin vuosiin 2000–2013. Katsaukseen valittiin 7 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti kaikissa niissä oli lukuisia puutteita, erityisesti ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa.
Tutkimuksiin osallistui 250 (keskimäärin 27 per tutkimus, vaihteluväli 12–60) relapsoivaa-remittoivaa tai progressiivista MS-tautia sairastavaa miestä ja naista, joista 41 (16,4 %, 0–30 %) keskeytti osallistumisensa. Osallistujien iän keskiarvo 47,4 vuotta. 5 tutkimuksessa käytettiin MS-taudin haittaa kuvaavaa EDSS-lukua, jonka keskiarvo oli 5,3. Alku- ja loppumittausten saatavuuden perusteella meta-analyysiin otettiin 109 harjoittelu- ja 100 kontrolliryhmään kuulunutta.
Tutkimuksissa käytettiin vertikaalisesti (n = 5), eri suuntiin (n = 1) tai keinumaisesti liikkuvia (n = 1) tärinälaitteita. Harjoittelun kesto oli keskimäärin 8,7 (vaihteluväli 3–20) viikkoa, 3 krt/vko (vaihteluväli 1,0–3,3), taajuus tavallisimmin 30 Hz, amplitudi 2,0 mm, 1–6 perättäistä kertaa 30–60 sekunnin ajan, 30–180 sekunnin lepotauoin. Tärinän lisäksi tehtiin erilaisia fyysisiä tukisuorituksia, tavallisimmin kyykkyharjoittelua.
Lopputulosmittarina oli kävelykestävyys 2–6 minuutin kävelytesteissä, joissa vaikutusta ei todettu (effect size 0,25; 95 % luottamusväli -0,06–0,55). Timed up and go -testissä (liikkumiskyky ja tasapaino), 10 metrin ja 20 metrin kävelytesteissä (kävelynopeus) ja Bergin tasapainotestissä ei niissäkään kyetty osoittamaan harjoitteluvaikutuksia.
Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein. Sen sijaan kaikissa alkuperäistutkimuksissa oli lukuisia puutteita, erityisesti ryhmäjaon salauksessa, osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa.