Stein MB ym. julkaisivat tutkimuksen «Stein MB, Sareen J, Hami S ym. Pindolol potentiati...»1, jossa 14 potilasta, jotka eivät olleet saaneet erinomaista (CGI-I 1) vastetta avoimesta paroksetiinihoidosta (avoimen vaiheen lopussa keskiannos 46,4 mg/vrk (8,4) 10 viikon aikana), satunnaistettiin saaman lisäksi pindololia 5 mg x 3/vrk tai lumetta. Kontrolloituun vaiheeseen mukaan tulleiden potilaiden LSAS oli avoimen paroksetiinihoidon aikana laskenut 79,7 (23,9) – 53,8 (16,9). Potilaat satunnaistettiin ensin saamaan pindololia tai lumetta 4 viikon ajaksi, jonka jälkeen seurasi 2 viikon lääkityksen alasajovaihe, jonka jälkeen ryhmät vaihdettiin seuraavan 4 viikon ajaksi, jota seurasi vielä 2 viikon lopetusvaihe.
Millään periodilla (F = 1,75, df = 1, 11, p > 0,24) tai hoidolla (F = 1,75, df = 1, 11, p > 0,21) ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta LSAS-pisteisiin. Vain 1 potilas saavutti tutkimuksen aikana "erinomaisen responderin" (CGI-I 1) statuksen, hänkin olleessaan lumeryhmässä. Tutkijat totesivat, että pindololi augmentaatio ei näytä tehostavan SSRI:n vaikutusta ja että tutkimustulos on linjassa niiden tulosten kanssa, jotka viittaavat beetasalpaajien tehottomuuteen yleistyneen sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.
Van Ameringen ym. julkaisivat 8 viikon avoimen sarjan «Van Ameringen M, Mancini C, Wilson C. Buspirone au...»2, jossa buspironia (30–60 mg/vrk, keskiarvo 45,0 + 10,8) oli annettu 10 SSRI:llä (hoitoaika 5–32 kuukautta, keskiarvo 15,1 + 7,9: sertraliini n = 5, fluoksetiini n = 3, paroksetiini n = 2) hoidetulle potilaalle, joiden vaste oli ollut vain osittainen. Kaikki potilaat suorittivat tutkimuksen loppuun.
Muutos ennen vs. jälkeen buspironin liittämisen, CGI-S: 4,0 + 0,0 – 2,1 + 1,2, p < 0,001. 7/10 potilasta todettiin respondereiksi (kohtalainen paraneminen n = 3, merkittävä paraneminen n = 4). Vasteen ilmaantuminen kesti 6,3 + 2,1 viikkoa. 3 potilasta valitti voimattomuutta, 1 pahoinvointia, 1 sumuista oloa ja 1 tärinää.
Simon ym. julkaisivat 10 potilaan (9 miestä) sarjan «Simon NM, Korbly NB, Worthington JJ ym. Citalopram...»3, jossa yleistyneestä sosiaalisten tilanteiden pelosta (ensisijainen diagnoosi) kärsiviä potilaita hoidettiin 10 viikon ajan sitalopraamilla (alkuannos 20 mg/vrk, keskiarvo 55 mg/vrk + 12,7). 6/10 potilasta ei ollut vastannut tai sietänyt aiempaa hoitoa (ei yksityiskohtaista kuvausta). Hoitoon tulon vaiheessa LSAS oli > 50 pistettä. Hoitovastetta arvioitiin LSAS-asteikolla sekä GCI-I:n ja CGI-S:n perusteella.
LSAS laski hoitojakson aikana 89,3 + 26,1 – 52,5 + 22,3, p < 0,01 ja CGI-S 5,3 + 1,2 – 3,8 + 1,3; p < 0,005. 7/10 täytti respoderikriteerin (CGI-I 1 tai 2) sisältäen 4/6 hoitoresistenttiä potilasta. 1 potilas keskeytti hoidon haittavaikutusten (unettomuus) takia 4 viikon kohdalla.
Pallanti ym. raportoivat 12 viikon avoimen sarjan «Pallanti S, Quercioli L. Resistant social anxiety ...»4, jossa 29 potilaalle, joka eivät olleet hyötyneet aiemmasta paroksetiinihoidosta (LSAS 62,4 + 10,6, CGI-S 4,8 + 1,1), aloitettiin essitalopraami aluksi annoksella 10 mg/vrk. 24 potilasta suoritti hoidon loppuun saakka. Keskimääräinen essitalopraamiannos hoidon lopussa oli 16,22 mg/vrk + 4,21. LSAS laski keskimäärin -23,2 + 8,3 pistettä (vaihtelu +6 – -52), eli 37,18 % + 12,9. CGI-S muuttui: 4,8 + 1,1 – 2,2 + 1,3 (F9,37, df: 1,28, p < 0,01). CGI-muutos saavutti tilastollisen merkitsevyyden 6 viikosta eteenpäin.
Tutkijat päättelivät, että essitalopraami voisi olla tehokas potilailla, jotka eivät siedä muita SSRI-lääkkeitä tai hyödy niistä.
Altamura ym. raportoivat 15-viikon avoimen 12 potilaan sarjan «Altamura AC, Pioli R, Vitto M ym. Venlafaxine in s...»5 sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä potilaita (osalla esiintynyt myös persoonallisuushäiriö), jotka eivät olleet hyötyneet SSRI-lääkkeistä (fluoksetiini, paroksetiini). Heitä hoidettiin venlafaksiinilla 112,5–187,5 mg/ vrk.
Oireet vähenivät hoidon aikana LSAS-asteikolla mitattuna tilastollisesti merkitsevästi (pelko: 56,8–22,5, p < 0,05; välttämiskäyttäytyminen: 57,25–22,7, p < 0,05). Haittavaikutuksina ilmeni pahoinvointia ja päänsärkyä.
Kommentti:
Tutkimukset ovat olleet kooltaan pieniä ja osittain avoimia. Hoitoresistentin sosiaalisten tilanteiden pelolle ja hoitovasteelle käytetyt kriteerit vaihtelivat. SSRI-lääkkeiden, venlafaksiinin tai buspironin tehosta aiemmalle lääkehoidolle reagoimattoman sosiaalisten tilanteiden pelon oireistoon ei ole näyttöä.