Takaisin

Sijaisvanhempien valmentamiseen sosiaalisen oppimisen viitekehyksessä perustuva työtapa nuorten antisosiaalisen käyttäytymisen ja käytöshäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Riittakerttu Kaltiala-Heino
12.12.2018

Näytön aste: B

Sijaisvanhempien valmennukseen ja vahvaan tukemiseen sosiaalisen oppimisen viitekehyksessä perustuva työtapa vähentää ilmeisesti psykososiaalisesti moniongelmaisten nuorten antisosiaalista käyttäytymistä.

Macdonaldin ja Turnerin (2008) Cochrane-katsaus «Macdonald GM, Turner W. Treatment foster care for ...»1 tarkasteli sosiaalisen oppimisen teoriaan perustuvan TFC-hoitomallin (Multidimensional Treatment Foster Care, MTFC) tuloksellisuutta moniongelmaisten, laitossijoitusriskissä olevien lasten ja nuorten ongelmien vähentämisessä. Katsauksessa olivat mukana tammikuuhun 2007 mennessä julkaistut interventio- ja kontrolliryhmän sisältäneet vertailevat tutkimukset – eivät välttämättä kaikki satunnaistettuja tutkimuksia – 10 julkaisua 5 erillisestä tutkimuksesta. Intervention kohteena oli yhteensä 390 lasta ja nuorta, joilla oli monimuotoisia perhetaustaan liittyviä, emotionaalisia, psykiatrisia, sosiaalisia ja käyttäytymisen ongelmia. 3 tutkimuksessa aineistona oli vakavien tunne-elämän ja käyttäytymisen oireiden takia sijaishuollon piiriin tulleita alaikäisiä, 1 tutkimuksessa sairaalahoidossa olleita moniongelmaisia alaikäisiä ja 2 tutkimuksessa rikosseuraamusten piiristä identifioituja nuoria. Tutkittavat olivat 9–18-vuotiaita. Päätetapahtumina tarkasteltiin itseilmoitettua ja rekistereihin tullutta antisosiaalista käyttäytymistä, koulutyöhön sitoutumista ja tunne-elämän oireita.

Oiremittarilla (CBCL) mitattu antisosiaalisuus väheni vuoden seurannassa, SMD (standard mean difference) -0,51 (95 % luottamusväli -0,95 – -0,07). Itseilmoitettu rikoskäyttäytyminen väheni vuoden seurannassa, SMD -0,54 (95 % luottamusväli -0,99–0,09). Rikosoikeuteen joutumiset vähenivät lyhyessä (enintään 1 vuosi) seurannassa, SMD -0,53 (95 % luottamusväli -0,86 – -0,20) ja pitkässä (yli 1 vuosi) seurannassa, SMD 0,56 (95 % luottamusväli -0,90 – -0,22). Suljetuissa ympäristöissä rikoskäyttäytymisen takia vietetty aika väheni, SMD -0,76 (95 % luottamusväli -1,09–0,42). Törkeät rikokset eivät vähentyneet tilastollisesti merkitsevästi. Muita tilastollisesti merkitseviä eroja kontrolliryhmiin syntyi koulutyöhön osallistumisen lisääntymisessä, SMD 0,54 (95 % luottamusväli 0,10–0,99), läksyjen tekemisessä, SMD 0,63 (95 % luottamusväli 0,18–1,08), suunniteltuun hoitoon osallistumisen lisääntymisessä, SDM 0,59 (95 % luottamusväli 0,25–0,92) ja karkailun vähenemisessä, SMD -0,44 (95 % luottamusväli -0,77 – -0,11). Cochrane-katsauksessa tarkasteltiin myös monia muita päätetapahtumia, joihin ei saatu tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välille.

Cochrane-katsauksen kirjoittajat arvioivat, että käytettävissä olevien tutkimusten määrä ja laatu jättivät vielä toivomisen varaa. Kaikki tutkimukset olivat Oregonista ja Oregon Social Learning Centerin piiriin kuuluvien menetelmän kehittäjien hankkeita.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Green ym. (2014) vertasivat 219 iältään 11–16-vuotiaan aineistossa «Green JM, Biehal N, Roberts C ym. Multidimensional...»2 MTFC:ta tavanomaiseen hoitoon tutkimusasetelmassa, jossa osa tutkittavista satunnaistettiin MTFC- ja TAU-interventioihin ja osan viranomaiset ohjasivat näihin hoitovaihtoehtoihin harkintansa perusteella. Tutkimus tapahtui Englannissa 23 alueella, joista 18:n työntekijät olivat osallistuneet kansalliseen MTFC-implementointiin. Tutkittavilla sijaishuollossa olevilla lapsilla ja nuorilla oli monimuotoisia tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmia ja suuri riski sijoituksen epäonnistumiseen ja joutumiseen suljettuun laitossijoitukseen tai laitoshoitoon. Poissulkukriteerinä oli älyllinen kehitysvammaisuus. Ensisijaiset päätemittarit olivat HoNOSCA ja CGAS. Toissijaiset mittarit olivat koulutyö (osallistuminen, menestys) ja poliisin kanssa tekemisiin joutuminen. Perusmittaus käsitti 6 kuukautta ennen interventiota, ja seurantatiedot kerättiin 12 kuukautta perusmittauksen jälkeen.

Tutkimuksessa ei voitu osoittaa MTFC:ta TAUta paremmaksi millään käytetyllä mittarilla mitattuna. Sekä MTFC- että TAU-ryhmä hyötyivät saamastaan interventiosta niin RCT-tutkimushaarassa kuin havainnoivassa tutkimushaarassa. Post hoc -analyysit osoittivat, että MTFC:n hyödyt olivat hiukan suuremmat, kun tutkittavilla oli eniten antisosiaalisuutta. TAUn hyödyt olivat suurimmat, kun tutkittavat olivat vähiten antisosiaalisia. Kirjoittajien mukaan tutkimus oli 1. Euroopassa tehty, menetelmän kehittäjistä riippumaton MTFC vs. muu interventio -vertailu, jossa aineisto erosi Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista siten, että antisosiaalisuus ja rikoskäyttäytyminen olivat vähäisempiä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Yleinen kommentti:

MTFC on itse asiassa toimintatapa, jossa lapsiin ja nuoriin kohdistettuja interventioita voi olla monenlaisia, ja ne räätälöidään yksilöllisesti. Oleellista on sijaisvanhempien valmentaminen ongelmien hallintaan siten, että viitekehyksenä käytetään sosiaalisen oppimisen teoriaa. Sijaisvanhemmille annetaan intensiivistä tukea koko ajan.

Kirjallisuutta

  1. Macdonald GM, Turner W. Treatment foster care for improving outcomes in children and young people. Cochrane Database Syst Rev 2008;(1):CD005649 «PMID: 18254087»PubMed
  2. Green JM, Biehal N, Roberts C ym. Multidimensional Treatment Foster Care for Adolescents in English care: randomised trial and observational cohort evaluation. Br J Psychiatry 2014;204:214-21 «PMID: 24357575»PubMed