Brännström ym. systemaattisen katsauksen «Brännström L, Kaunitz K, Andershed A-K, Saud S, Sm...»1 tarkoitus oli selvittää Aggression Replacement Training -intervention (ART) vaikutusta nuorten ja nuorten aikuisten antisosiaaliseen käyttäytymiseen.
Aineistoon otettiin ART:ksi nimettyjä interventioita, joissa oli (mitään niihin lisäämättä) ART:n pääkomponentit (sosiaaliset taidot, vihanhallinta, moraalipäättely), joissa viitattiin Arnold Goldsteiniin (hoitomallin pääkehittäjä) ja joiden sanottiin noudattavan ART:n pääperiaatteita. Mukana oli sekä satunnaistaen, ryhmittäin satunnaistaen (cluster-randomized) että ei-satunnaistaen koeryhmään (= ART) ja kontrolliryhmään jaettuja asetelmia. Ei-satunnaistettujen asetelmien harhariskiä arvioitiin Cochrane-suositusten mukaisesti.
Osallistujat olivat yli 12-vuotiaita ja siinä määrin käytösoireilevia, että kliinikot, opettajat, sosiaaliviranomaiset tai tutkijat olivat arvioineet heidät ART-interventioon sopiviksi. Monilla oli nuorisorikollisuus- tai rikollisuustaustaa. Mukana on myös 4 aikuisille kohdennettua interventiota (keski-iät 32, 26, 24 ja 27 vuotta). Vaikuttavuuden ensisijaisena mittana oli rekisteröity tai muuten tietoon tullut rikollisuus tai uusintarikollisuus. Toissijaismittareina tarkasteltiin muutoksia sosiaalisissa taidoissa, vihanhallinnassa ja moraalipäättelyssä.
Haku tuotti 749 julkaisua, joista mukaanottokriteerit täytti 16 julkaisua vuosilta 1987–2014. Näistä 2 oli asetelmaltaan satunnaistettua ja kontrolloitua, 4 ryhmittäin satunnaistettua (cluster-randomized), 7 kontrolloitua mutta ei satunnaistettua ja 3 asetelman raportoinniltaan epäselvää.
Katsauksen laatijat päätyvät siihen, että aineiston heterogeenisyys ja ei-satunnaistettujen asetelmien harhan riski ja muut metodologiset puutteet estivät tilastollisen meta-analyysin. Yksittäin tarkasteltuina useimmat tutkimukset osoittivat koeryhmän hyötyneen interventiosta sekä ensisijaismittareilla (rikollisuus, uusintarikollisuus) että toissijaismittareilla (sosiaaliset taidot, vihanhallinta, moraalinen päättely) mitattuina, mutta myös näissä mittauksissa oli metodologisia vaikeuksia.
2 RCT-asetelmalla toteutetusta tutkimuksesta toisessa «Jones Y. Aggression replacement training in a high...»2 (koeryhmä n = 6, kontrolliryhmä n = 6, keski-ikä 13,2 vuotta, aggressiivisesti käyttäytyneitä koululaisia) saatiin ART-ryhmällä merkitsevä aggressiivisten tapahtumien väheneminen.
Toisessa «Coleman M, Pfeiffer S, Oakland T. Aggression repla...»3 (koeryhmä n = 36, kontrolliryhmä n = 16, koulun 7-luokkalaisia erityisopetusoppilaita) koe- ja kontrolliryhmän välille ei tullut eroa.
Kirjoittajat päättelivät, että yksittäisinä tutkimuksina tarkasteluna ART näytti useimmissa tutkimuksissa vaikuttavalta interventiolta. Tutkimusten heterogeenisyys ja metodologiset puutteet kuitenkin estivät luotettavan johtopäätöksen tekemisen. Tarvitaan metodologisesti tasokkaampia ja selvemmin kohderyhmänsä rajaavia tutkimuksia ennen kuin voidaan tehdä luotettavia päätelmiä. Tämä systemaattinen katsaus siis antoi yksittäisiä julkaistuja tutkimuksia heikomman kuvan ART-menetelmän vaikuttavuusnäytöstä.
Suomalaisen HALO-katsauksen «Mogk H, Röning T, Reiman-Möttönen P, Isojärvi I, M...»4 tavoitteena oli "selvittää ART:n ja muiden kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvien ryhmämenetelmien vaikuttavuutta nuorten aggressiivisen käyttäytymisen hoidossa". Siinä oli mukana 9 tutkimusta, mutta vain 2 tutkimuksessa interventiona oli tavalla tai toisella ART. Mukana oleva Leeman ym. 1993 «Leeman LW, Gibbs JC, Fuller D. Evaluation of a mul...»5 luokitellaan satunnaistetuksi, mutta se ei ole mukana Brännström ym. katsauksesta «Brännström L, Kaunitz K, Andershed A-K, Saud S, Sm...»1 ilmeisesti siksi, että interventiossa yhteenvetotaulukon mukaan Leemanin tutkimuksessa «Leeman LW, Gibbs JC, Fuller D. Evaluation of a mul...»5 ART oli osa EQUIP-nimistä kokonaisuutta, johon liittyi myös perhe- tai yksilöterapiaa. (Brännström ym. «Brännström L, Kaunitz K, Andershed A-K, Saud S, Sm...»1 ottivat mukaan julkaisut, joissa ART oli ainoa interventio).
Leeman ym. tutkimuksessa «Leeman LW, Gibbs JC, Fuller D. Evaluation of a mul...»5 koeryhmän tulos oli kontrolliryhmää merkitsevästi parempi.
Holmqvistin (2007) «Holmqvist R, Hill T, Lang A. Effects of aggression...»6 julkaistussa satunnaistamattomassa tutkimuksessa ART-interventioon yhdistettiin rahaketalous, mutta interventio ei tuottanut toivottuja tuloksia.
Mogk ym. 2013 tekstistä «Mogk H, Röning T, Reiman-Möttönen P, Isojärvi I, M...»4 ei käy kunnolla ilmi, onko myös van der Put:n tutkimuksessa «van der Put CE, Asscher JJ, Stams GJ ym. Recidivis...»7 käytetty ART:ia osana interventiota.