Takaisin

Yksilöllinen vieroitusohjaus lääkehoidon tai nikotiinikorvaushoidon tukena tupakoinnista vierotuksessa

Näytönastekatsaukset
Pilvikki Absetz ja Klas Winell; tarkastanut ja päivittänyt Outi Salminen 5.6.2023
19.6.2018

Näytön aste: A

Vieroitusohjaus lisää vieroituslääkkeitä tai nikotiinikorvaushoitoa käyttävien onnistumista tupakasta vieroituksessa verrattuna lyhyeen ohjaukseen tai kirjallisen materiaalin hyödyntämiseen.

Systemaattiseen RCT-tutkimuksista tehtyyn katsaukseen «Stead LF, Koilpillai P, Fanshawe TR, ym. Combined ...»1 otettiin mukaan 53 tutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 25 000 tutkittavaa (pääanalyysissa 52 tutkimusta ja 19 488 tutkittavaa). Tutkittavina tupakkaa polttavat ihmiset, poislukien tutkimukset, joissa pelkästään raskaana olevia naisia tai nuoria. Tyypillisin interventio tutkimuksissa oli 4–8 tapaamista vieroitusohjaukseen erikoistuneen henkilön kanssa, useimmiten terveydenhuollossa. Interventiota verrattiin intensiteetiltään vähäisempään henkilökohtaiseen kontaktiin tai kirjalliseen materiaaliin ilman lääkehoitoa. Lopettamisen mittarina oli tupakoimattomuus vähintään 6 kuukauden seurannassa (biokemiallisesti validoitu, pysyvä tupakoimattomuus).

Lääkehoidon ja vieroitusohjauksen yhdistelmä lisäsi lopettamisessa onnistumisen todennäköisyyttä lähes 2-kertaiseksi verrattuna intensiteetiltään vähäisempään henkilökohtaiseen kontaktiin tai kirjalliseen materiaaliin ilman lääkehoitoa (RR 1,83; 95 % luottamusväli 1,68–1,98). Terveydenhuollossa toteutetuissa tutkimuksissa (k = 43) vaikutus oli suurempi (RR 1,97; 95 % luottamusväli 1,79–2,18) kuin muualla toteutetuissa (k = 8) (RR 1,53; 95 % luottamusväli 1,33–1,76).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen «Hartmann-Boyce J, Hong B, Livingstone-Banks J, ym....»2 otettiin mukaan 65 RCT-tutkimusta, joihin osallistui yhteensä yli 23 000 tutkittavaa. Katsaukseen otettiin tutkimukset, joissa tarkasteltiin tupakanpolton lopettamista, poislukien tutkimukset, joissa oli mukana pelkästään raskaana olevia naisia tai nuoria. Tutkittava interventio oli henkilökohtainen ohjauskontakti joko kasvokkain tai puhelimitse. Vertailuryhmän potilaat saivat ainoastaan kirjallista materiaalia tai muutokseen tähtäävää keskustelua, joka kuitenkin aina oli selvästi vähäisempää kuin interventioryhmässä.

Vieroitusohjauksessa ohjauskertojen määrä oli 1–4, osassa tutkimuksista 8 tai enemmän. Ohjauksen kesto oli vähintään 10 minuuttia, useimmiten tätä pidempi (30–90 minuuttia). Ohjauksen sisältönä oli tupakointihistorian ja motivaation tarkastelu, riskitilanteiden tunnistaminen, ratkaisukeinojen tuottaminen tilanteista selviämiseen sekä yleinen tuki ja rohkaisu. Lopettamisen mittarina oli tupakoimattomuus vähintään 6 kuukauden seurannassa (mikäli mahdollista biokemiallisesti todettu).

Vieroituksessa käytettävä lääkehoidon tukena annettu vertailuryhmää intensiivisempi vieroitusohjaus lisäsi tupakoinnin lopettamisessa onnistumisen todennäköisyyttä merkitsevästi, vaikkakin vaikutuksen koko oli pieni (RR 1,15; 95 % luottamusväli 1,08–1,22).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen «Lancaster T, Stead LF. Individual behavioural coun...»3 otettiin mukaan 49 RCT-tutkimusta, joihin osallistui yhteensä noin 19 000 tutkittavaa. 33 tutkimusta vertaili yksilöllistä ohjausta vähäisempään ohjaukseen (lyhyt ohjeistus, tavanomainen hoito tai kirjallinen materiaali).

Yksilöllinen ohjaus ilman lääkkeellistä hoitoa tai nikotiinikorvaushoitoa oli tehokkaampaa kuin kontrolliryhmällä (RR 1,57; 95 % luottamusväli 1,40–1,77; 27 tutkimusta, 11 100 osallistujaa; I2 = 50 %). Yksilöllisen ohjauksen hyöty oli jonkin verran heikompaa silloin, kun ryhmillä oli käytössä myös nikotiinikorvaushoito (RR 1,24; 95 % luottamusväli 1,01–1,51; 6 tutkimusta, 2 662 osallistujaa; I2 = 0 %). Intensiivisemmällä ohjauksella oli pienehkö etu lyhyeen ohjaukseen verrattuna (RR 1,29; 95 % luottamusväli 1,09–1,53; 11 tutkimusta, 2 920 osallistujaa; I2 = 48 %). 5 mukaan otetussa tutkimuksessa ei saatu eroja erityyppisten ohjausten välillä.

Kommentti: Muutokseen tähtäävää ohjausta lisäämällä saadaan pieni vieroituksen onnistumisen lisäys. Kiireisillä vastaanotoilla voidaan usein tyytyä lyhyempäänkin vieroituskeskusteluun.

Kirjallisuutta

  1. Stead LF, Koilpillai P, Fanshawe TR, ym. Combined pharmacotherapy and behavioural interventions for smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2016;3(3):CD008286 «PMID: 27009521»PubMed
  2. Hartmann-Boyce J, Hong B, Livingstone-Banks J, ym. Additional behavioural support as an adjunct to pharmacotherapy for smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2019;6(6):CD009670 «PMID: 31166007»PubMed
  3. Lancaster T, Stead LF. Individual behavioural counselling for smoking cessation. Cochrane Database Syst Rev 2017;3(3):CD001292 «PMID: 28361496»PubMed