Systemaattinen katsaus «Lancaster T, Stead LF. Individual behavioural coun...»1 satunnaistetuista tai näennäissatunnaistetuista tutkimuksista (49 tutkimusta, noin 19 000 tutkittavaa), joissa selvitettiin vieroitukseen erikoistuneen ohjaajan vieroitushoitotuloksia verrattuna pelkkään lopettamiskehotukseen, tavanomaiseen hoitoon, ilman interventiota tilanteeseen tai itsehoitoon.
Tutkimuksista oli tehty ilman lääkehoitoa 27 (tutkittavien määrä yhteensä 11 100) ja lääkehoidon kanssa 6 (tutkittavien määrä yhteensä 2 662). Ohjauksen intensiivisyyttä tutkittiin 11 tutkimuksessa, joihin osallistui 2 920 tutkittavaa. Tutkittavina tupakkaa polttavat ihmiset, poislukien raskaana olevat naiset sekä tutkimukset, joissa tutkittavina pelkästään lapsia tai nuoria. Tehokkuuden mittarina kaikissa tutkimuksissa oli itse ilmoitettu tupakoimattomuus (saattoi olla biokemiallisesti vahvistettu) vähintään 6 kuukauden seurannassa. Sensitiivisyysanalyysit eivät osoittaneet eroja biokemiallisesti vahvistettujen ja pelkästään itse ilmoitettujen tulosten välillä.
Tutkimusten interventiona olivat vieroitukseen keskittyvät yksilötapaamiset. Tapaamisia oli 1 tai useampia ja niiden kesto oli vähintään 10 minuuttia, useimmissa tapauksissa enemmän. Osassa tutkimuksia tukena oli lisäksi puhelimessa annettu ohjaus. Ohjauksen sisältönä oli tupakointihistorian ja motivaation tarkastelu, riskitilanteiden tunnistaminen, ratkaisukeinojen tuottaminen tilanteista selviämiseen sekä yleinen tuki ja rohkaisu. Toteuttajina olivat vieroitukseen erikoistuneet ohjaajat.
Vieroitukseen erikoistuneen ohjaajan antama yksilöohjaus todettiin tehokkaammaksi kuin minimaalinen kontakti sekä ilman lääkehoitoa annettuna (RR 1,57; 95 % luottamusväli 1,40–1,77) että lääkehoidon kanssa (RR 1,24; 95 % luottamusväli 1,01–1,51). Intensiivinen ohjaus toi pienen lisähyödyn (RR 1,29; 95 % luottamusväli 1,09–1,53).