Vuonna 2010 tehdyssä meta-analyysissä «Beltman MW, Voshaar RC, Speckens AE. Cognitive-beh...»1 tutkittiin somaattisesti sairaiden potilaiden diagnosoidun depression ja depressio-oireiden hoitoa CBT:llä (cognitive behavioral therapy). Tutkimukseen otettiin mukaan 29 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa potilailla oli erilaisia somaattisia sairauksia, kuten syöpä, MS-tauti, reuma, DM ja HIV. CBT-terapiaa saavilla potilailla tuli olla vähintään 6 terapiakertaa. CBT:n tehoa verrattiin tavanomaiseen hoitoon (treatment as usual), muuhun psykoterapiamuotoon tai jonottaviin potilaisiin.
Tutkimuksen mukaan CBT on tehokas hoitomuoto depressio-oireisiin erilaisissa somaattisissa sairauksissa. Niillä potilailla, joilla oli diagnosoitu depressio, teho oli parempi (-0,83), kuin niillä, joilla oli pelkästään depressio-oireita (-0,16). Effect-sizes olivat HIV-potilailla 0,37, syöpäpotilailla 0,36–0,44 ja rintasyöpäpotilailla 0,31.
CBT oli tehokkaampi depressio-oireisiin ja diagnosoituun depressioon verrattuna tavanomaiseen hoitoon tai jonottaviin potilaisiin. Niissä tutkimuksissa, joissa kontrolliryhmä sai muuta psykoterapiaa, ei ollut eroa tehossa eri terapiamuotojen välillä.
Vuonna 2008 julkaistussa meta-analyysissä (Cochrane-katsaus) «Akechi T, Okuyama T, Onishi J ym. Psychotherapy fo...»2 tutkittiin psykoterapioiden vaikutusta masennusoireisiin parantumatonta, edennyttä syöpää sairailla syöpäpotilailla. Tutkimukseen otettiin mukaan kaikki RCT-tutkimukset, joissa verrattiin mitä tahansa psykoterapiamuotoa tavanomaiseen hoitoon (treatment as usual) aikuisikäisillä potilailla. Hoidon tuloksena (outcome) oli ero keskiarvossa (standardized mean difference, SMD) lähtötilanteessa ja välittömästi terapian jälkeen annettujen depressiopisteiden välillä.
Meta-analyysiin otettiin mukaan 6 tutkimusta, joista yhdessäkään ei tutkittu diagnosoitua depressiota, vaan depressio-oireita. Näiden 6 tutkimuksen tiedot yhdistettiin analyyseja varten. 4 tutkimuksessa käytettiin supportiivista terapiaa, 1:ssä kognitiivista terapiaa ja 1:ssä ratkaisukeskeistä terapiaa. Psykoterapiaryhmässä oli kaikkiaan 292 ja vertailuryhmässä 225 potilasta.
Psykoterapiaryhmässä masennuspisteet laskivat merkitsevästi lähtötilanteeseen verrattuna (SMD = -0,44; 95 % luottamusväli -0,08 – -0,8).
Tutkimuksessa selvitettiin myös psykoterapioiden vaikutusta ahdistuneisuuteen. Siinä yhdistettiin tiedot 5 tutkimuksesta, koska 1 tutkimuksessa ei oltu mitattu ahdistuneisuutta. Tässä osassa psykoterapiaryhmässä oli 242 ja kontrolliryhmässä 169 potilasta. Psykoterapialla oli merkitsevyyden rajalla olevaa vaikutusta ahdistuneisuuteen (SMD = 0,68; 95 % luottamusväli -1,37 – -0,01).
Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että psykoterapian vaikutuksista edennyttä syöpää sairastavien potilaiden masennusoireisiin on kohtalainen näyttö. Näyttöä ei kuitenkaan ole diagnosoituun depressioon.
Vuonna 2014 julkaistussa portugalilaisessa sokkouttamattomassa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Julião M, Oliveira F, Nunes B ym. Efficacy of dign...»3 tutkittiin lyhyttä, elämän loppuvaiheeseen kehitetyn psykoterapiamuodon, dignity-terapian ("arvokkuusterapia") tehoa palliatiivisessa yksikössä terminaalihoidossa olevien sairaalapotilaiden ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Tutkimusjoukko koostui 80 potilaasta, joista 39 satunnaistettiin interventio- ja 41 kontrolliryhmään. Interventioryhmässä tavanomaiseen hoitoon yhdistettiin dignity-terapia. Kontrolliryhmän hoitona oli tavanomainen hoito. Ahdistuneisuus- ja masennusoireiden mittarina käytettiin Hospital Anxiety and Depression Scalea. Oireita arvioitiin tutkimuksen alussa sekä seurannassa dignity-terapian jälkeen päivinä 4, 15 ja 30.
Tutkimuksen alussa interventio- ja kontrolliryhmä vastasivat toisiaan. Dignity-terapia assosioitui merkitsevästi depressiopisteiden alenemiseen (mediaani; 95 % luottamusväli) seuraavasti: päivänä 4: -4,00; -6,00 – -2,00, p < 0,0001, päivänä 15: -4,00; -7,00 – -1,00, p = 0,010 ja päivänä 30: -5,00, -8,00 – -1,00, p = 0,043.
Dignity-terapia assosioitui merkitsevästi myös ahdistuneisuuspisteiden alenemiseen (mediaani; 95 % luottamusväli) seuraavasti: päivänä 4: -3,00; -5,00 - -1,00, p < 0,0001; päivänä 15 -4,00, -7,00 - -2,00, p = 0,001; ja päivänä 30: -4,00, -7,00 - -1,00, p = 0,013.
Vuonna 2017 julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Martínez M, Arantzamendi M, Belar A ym. 'Dignity t...»4 haettiin vuosilta 2002–2016 artikkelit tutkimuksista dignity-terapian käytöstä pitkälle edenneitä, elämää uhkaavia sairauksia sairastavien potilaiden hoidossa. Tutkimuksessa arvioitiin dignity-terapian vaikutuksia ahdistus- ja masennusoireisiin, arvokkuuden tunteeseen ja elämänlaatuun. Lisäksi arvioitiin potilaiden, lähimmäisten ja hoitavien ihmisten tyytyväisyyttä terapiaan sekä dignity-terapian soveltuvuutta ja käyttökelpoisuutta. Artikkeleita löytyi kaikkiaan 121, joista 28 otettiin mukaan tutkimukseen. Tutkimuksista 5 oli satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta. Näistä 2 tutkimuksessa dignity-terapiaa käytettiin potilaille, joilla oli tutkimuksen alussa vaikea-asteista psyykkistä kärsimystä. Toisessa «Julião M, Oliveira F, Nunes B ym. Efficacy of dign...»3 näistä tutkimuksesta, jonka seuranta kesti 30 vuorokautta, oli tilastollisesti merkitsevää lievittymistä potilaiden ahdistuneisuudessa ja masentuneisuudessa dignity-terapian jälkeen. Toisessa tutkimuksessa oli merkitsevää lievittymistä vain ahdistuneisuudessa ja masennusoireet lisääntyivät. Muissa tutkimuksissa potilaiden psyykkinen kärsimys oli lähtötilanteessa lievempiasteista ja niissä depressio-oireissa tapahtui lievenemistä, mutta ei merkitsevästi.
Tutkijoiden johtopäätöksenä oli, että dignity-terapia on mahdollisesti hyödyllistä masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin, mutta näyttö ei ole vakuuttavaa.