Takaisin

Degludekinsuliini ja hypoglykemia

Näytönastekatsaukset
Päivi Rautiainen
7.2.2018

Näytön aste: A

Degludekinsuliinilla yöllisten hypoglykemioiden esiintyvyys on vähäisempää kuin glargiini- 100 ky/ml tai detemirinsuliineilla.

Avoimeen satunnaistettuun monikeskustutkimukseen «Heller S, Buse J, Fisher M ym. Insulin degludec, a...»1 otettiin mukaan 629 iältään yli 18-vuotiasta tyypin 1 diabetesta sairastavaa, joilla oli ollut vähintään 1 vuoden ajan monipistoshoito, joiden HbA1c oli ≤ 86 mmol/mol (10 %) ja BMI ≤ 35 kg/m2. Heidät satunnaistettiin suhteessa 3:1 (n = 472/157) saamaan perusinsuliiniksi degludekinsuliinia (100 yks/ml) tai glargiini-insuliinia (100 yks/ml). Samalla kaikille vaihdettiin aspartinsuliini ateriainsuliiniksi. Tutkimuksen kesto oli 52 viikkoa.

Tutkimuksen alussa keski-ikä oli 43 vuotta, BMI 26 kg/m2 ja diabeteksen kesto 19 vuotta. Käytössä oli perusinsuliinina glargiini 70 %:lla, detemir 19 %:lla ja NPH-insuliini 8 %:lla ja ateriainsuliinina oli aspart 52 %:lla, lispro 39 %:lla tai jokin muu insuliini 10 %:lla. HbA1c-lähtötaso oli 60,7 mmol/mol (7,7 %).

HbA1c-tason lasku seuranta-aikana ei eronnut ryhmien välillä: degludekryhmässä -0,40 % ja glargiiniryhmässä -0,39 %. Kokonaisuudessaan hypoglykemioiden (mitattu glukoosi < 3,1 mmol/l tai vakava, toisen apua vaativa hypoglykemia) määrässä ei ollut eroa insuliiniryhmien välillä. Sen sijaan yöllisten hypoglykemioiden määrä oli 25 % vähäisempi degludekryhmässä verrattuna glargiiniryhmään (4,41 vs. 5,86 hypoglykemiaa potilasvuotta kohti; eli suhde 0,75 95 % luottamusväli 0,59–0,96).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksessa diabetesta sairastavien hoitotasapaino oli suhteellisen hyvä.

Tähän avoimeen satunnaistettuun monikeskustutkimukseen «Garber AJ, King AB, Del Prato S ym. Insulin deglud...»2 otettiin mukaan iältään yli 18-vuotiaita tyypin 2 diabetesta sairastavista, joilla diagnoosista oli vähintään 6 kuukautta ja joilla oli ollut vähintään 3 kuukauden ajan käytössä mikä tahansa insuliinihoito. Lisäkriteerit olivat seuraavat: HbA1c 53–86 mmol/mol (7–10 %) ja BMI ≤ 40 kg/m2. 992 tutkittavaa satunnaistettiin suhteessa 3:1 saamaan perusinsuliiniksi degludekinsuliinia (744 henkilöä) tai detemir-insuliinia (248 henkilöä). Kaikille yhdenmukaistettiin aspartinsuliini ateriainsuliiniksi. Insuliinin lisänä ennestään käytössä ollutta metformiinia ja pioglitatsonia sai jatkaa tutkimuksen aikana. Tutkimus kesti 52 viikkoa.

Tutkittavien keski-ikä oli 59 vuotta, BMI 32 kg/m2 ja diabeteksen kesto keskimäärin 13,5 vuotta. HbA1c oli tutkimuksen alussa 67 mmol/mol (8,3 %). Ennen tutkimusta 51 %:lla oli monipistoshoito, 24 %:lla sekoiteinsuliini ja 25 %:lla pelkästään perusinsuliini. 65 %:lla oli lisäksi yksi tai useampi tablettilääke.

HbA1c-tason lasku 52 viikon seuranta-aikana ei eronnut ryhmien välillä (degludek-ryhmässä -1,1 % ja glargiiniryhmässä 1,2 %). Hypoglykemioita (mitattu glukoosi < 3,1 mmol/ sekä vakava, toisen apua vaativa hypoglykemia) oli vähemmän degludekryhmässä kuin glargiiniryhmässä (11,1 vs. 13,6 episodia potilasvuotta kohti eli rate ratio 0,82; 95 % luottamusväli 0,69–0,99). Myös yöllisten hypoglykemioiden määrä oli 25 % vähäisempi degludekryhmässä verrattuna glargiiniryhmään (1,4 vs. 1,8 episodia potilasvuotta kohti eli rate ratio 0,75; 95 % luottamusväli 0,58–0,99).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Tutkitut diabetesta sairastavat edustivat tyypin 2 potilasjoukkoa.

Avoimessa satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa «Davies MJ, Gross JL, Ono Y ym. Efficacy and safety...»3 (keskus myös Suomessa) oli mukana 455 aikuisikäistä tyypin 1 diabetesta sairastavaa, joilla oli ollut vähintään 1 vuoden ajan monipistoshoito, joiden HbA1c oli ≤ 86 mmol/mol (10 %) ja BMI ≤ 35 kg/m2. Henkilöt, joilla oli ollut toistuvia vakavia hypoglykemioita tai hypoglykemian oireet puuttuivat, suljettiin pois. Tutkittavat satunnaistettiin suhteessa 2:1 saamaan degludekinsuliinia tai detemirinsuliinia (degludekryhmässä 302 ja detemirryhmässä 153 henkilöä). Ateriainsuliinina oli kaikilla aspartinsuliini. Tutkimuksen kesto oli 26 viikkoa.

Tutkimuksen alussa keski-ikä oli 41 vuotta, BMI 23,9 kg/m2, diabeteksen kesto 13,9 vuotta ja HbA1c keskimäärin 68 mmol/mol (8,0 %). Ennen tutkimusta käytössä oli perusinsuliinina glargiini 48,6 %:lla, detemir 36,3 %:lla ja NPH-insuliini 15,2 %:lla. Ateriainsuliinina oli aspart 56,3 %:lla, lispro 26,3 %:lla, humaani-insuliini 16,0 %:lla tai jokin muu insuliini 4,4 %:lla.

Ryhmien välillä ei ollut eroa HbA1c-tason laskussa 26 viikon aikana: degludekryhmässä 8,0 mmol/mol (0,73 %) ja glargiiniryhmässä 7,1 mmol/mol (0,39 %). Kokonaisuudessaan hypoglykemioiden (mitattu glukoosi < 3,1 mmol/l tai vakava, toisen apua vaativa hypoglykemia) määrässä ei ollut eroa degludek- ja glargiini-insuliiniryhmien välillä (45,83 vs. 45,69 episodia potilasvuotta kohti). Sen sijaan yöllisten hypoglykemioiden määrä oli 34 % vähäisempi degludekryhmässä verrattuna glargiiniryhmään (4,14 vs. 5,93 episodia potilasvuotta kohti; eli rate ratio 0,66 95 % luottamusväli 0,49–0,88).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Tutkimuksesta suljettiin pois henkilöt, joilla ollut toistuvia vakavia hypoglykemioita tai joilta hypoglykemian oireet puuttuivat.

Kirjallisuutta

  1. Heller S, Buse J, Fisher M ym. Insulin degludec, an ultra-longacting basal insulin, versus insulin glargine in basal-bolus treatment with mealtime insulin aspart in type 1 diabetes (BEGIN Basal-Bolus Type 1): a phase 3, randomised, open-label, treat-to-target non-inferiority trial. Lancet 2012;379:1489-97 «PMID: 22521071»PubMed
  2. Garber AJ, King AB, Del Prato S ym. Insulin degludec, an ultra-longacting basal insulin, versus insulin glargine in basal-bolus treatment with mealtime insulin aspart in type 2 diabetes (BEGIN Basal-Bolus Type 2): a phase 3, randomised, open-label, treat-to-target non-inferiority trial. Lancet 2012;379:1498-507 «PMID: 22521072»PubMed
  3. Davies MJ, Gross JL, Ono Y ym. Efficacy and safety of insulin degludec given as part of basal-bolus treatment with mealtime insulin aspart in type 1 diabetes: a 26-week randomized, open-label, treat-to-target non-inferiority trial. Diabetes Obes Metab 2014;16:922-30 «PMID: 24702700»PubMed