Takaisin

Vaihdevuosi-iän ylittäneiden naisten systeeminen hormonihoito virtsankarkailun hoidossa

Näytönastekatsaukset
Seija Ala-Nissilä
4.5.2017

Näytön aste: C

Systeeminen hormonihoito ei lievitä vaihdevuosi-iän ylittäneillä naisilla virtsankarkailuoireita, vaan saattaa jopa hieman pahentaa niitä.

Systemoituun päivitettyyn katsaukseen «Cody JD, Jacobs ML, Richardson K ym. Oestrogen the...»1 hyväksyttiin 34 satunnaistettua tai näennäisesti satunnaistettua (quasi-randomised) tutkimusta käsittäen 19 676 virtsankarkailusta kärsivää vaihdevuodet ohittanutta naista, joista (9 599–1 464) oli saanut systeemistä hormonihoitoa. Mukaan oli otettu 7 tuoretta tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2010–2012. Katsauksen tulokset pysyivät oleellisesti ennallaan verrattuna aiempaan päivitykseen «Cody JD, Richardson K, Moehrer B ym. Oestrogen the...»2. 18 tutkimusta käsitteli systeemistä vaihdevuosien hormonihoitoa, ja yhdessä oli mukana sekä paikallista että systeemistä hoitoa saavia naisia. Estrogeenivalmistehoidon kesto, annos, annostelutapa, seuranta-aika (3 viikosta 4,1 vuoteen) ja inkontinenssityyppi vaihtelivat. Tutkimusten potilasmäärät vaihtelivat 16:sta 16 117:een. Suurimmat tutkimukset olivat ns. HERS-tutkimus, n = 1 525 «Grady D, Brown JS, Vittinghoff E ym. Postmenopausa...»3 ja WHI-tutkimus «Hendrix SL, Cochrane BB, Nygaard IE ym. Effects of...»4, jossa oli 16 117 virtsankarkailusta kärsivää naista. 17 tutkimuksessa tarkasteltiin ponnistuskarkailua, 8:ssa pakkokarkailua, 5:ssä sekamuotoista karkailua tai muuta karkailua, 2:ssa virtsaamisoireita, joihin liittyi karkailu ja 2 tutkimusta oli tehty iäkkäillä hoitolaitosten asukkailla, joilla esiintyi karkailua.

Systeeminen suun kautta annettava estrogeenihoito pahensi virtsankarkailua lumelääkkeeseen verrattuna (RR 1,32, 95 % luottamusväli 1,17–1,48). Tulokseen vaikutti eniten ns. WHI-tutkimus «Hendrix SL, Cochrane BB, Nygaard IE ym. Effects of...»4, jossa oli pisin seuranta-aika (4,1 vuotta) ja suuri potilasjoukko, jolle oli tehty kohdunpoisto ja jossa käytettiin konjugoitua estrogeenia. Yhdistelmähoito estrogeenilla ja keltarauhashormonilla naisilla, joilla oli kohtu tallella, vaikutti samansuuntaisesti virtsankarkailun pahenemiseen (RR 1,11, 95 % luottamusväli 1,04–1,18).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Cochrane-katsauksessa «Cody JD, Jacobs ML, Richardson K ym. Oestrogen the...»1 verrattiin estrogeenia yksin tai yhdistettynä keltarauhashormoniin tai inkontinenssihoitoihin, estrogeenin erilaisia annostelumuotoja, annosmääriä ja eri estrogeeneja toisiinsa. Tutkimusten alaryhmät eivät olleet keskenään vertailukelpoisia, potilasmäärät olivat yleensä pieniä ja lopputulosmuuttujat erilaisia. Näin ollen tieto ei riittänyt luotettavien johtopäätösten tekemiseen. Katsauksen perusteella ei voitu myöskään ottaa kantaa hoitotulosten pysyvyyteen hoidon lopettamisen jälkeen eikä pitkäaikaisen systeemisen estrogeenihoidon mahdollisiin haittavaikutuksiin. Kustannusanalyyseja ei katsaukseen otetuissa tutkimuksissa ollut tehty. Sekä HERS- «Grady D, Brown JS, Vittinghoff E ym. Postmenopausa...»3että WHI-tutkimusten «Hendrix SL, Cochrane BB, Nygaard IE ym. Effects of...»4 tuloksia on tulkittava varovasti, koska kumpikaan mainituista ei ollut lähtökohtaisesti inkontinenssitutkimus, ja WHI-tutkimuksessa «Hendrix SL, Cochrane BB, Nygaard IE ym. Effects of...»4 inkontinenssiksi luokiteltiin kaikki vähäinen, koskaan esiintynyt karkailu; niinpä inkontinenssia esiintyi 85 %:lla tutkittavista jo ennen hoitoa. Lisäksi on huomioitava, että virtsankarkailua tässä tutkimuksessa selvitettiin yksinkertaisella kyselyllä (kyllä/ei-vastaus), mikä heikentää tutkimuksen luotettavuutta virtsankarkailun esiintyvyyttä arvioitaessa. Konjugoidun estrogeenin pelkästään tai yhdistettynä metroksiprogesteroniasetaattiin todettiin lisäävän virtsankarkailua ja pahentavan jo olemassa olevia oireita iäkkäillä naisilla. Molemmissa tutkimuksissa käytettiin konjugoitua estrogeenia, jota ei ole Suomessa markkinoilla.

Työryhmän jäsenet eivät kliinisen kokemuksensa perusteella ole todenneet systeemisen vaihdevuosien hormonihoidon pahentavan virtsankarkailua (Käypä hoito -työryhmän kannanotto).

Kirjallisuutta

  1. Cody JD, Jacobs ML, Richardson K ym. Oestrogen therapy for urinary incontinence in post-menopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2012;10:CD001405 «PMID: 23076892»PubMed
  2. Cody JD, Richardson K, Moehrer B ym. Oestrogen therapy for urinary incontinence in post-menopausal women. Cochrane Database Syst Rev 2009;:CD001405 «PMID: 19821277»PubMed
  3. Grady D, Brown JS, Vittinghoff E ym. Postmenopausal hormones and incontinence: the Heart and Estrogen/Progestin Replacement Study. Obstet Gynecol 2001;97:116-20 «PMID: 11152919»PubMed
  4. Hendrix SL, Cochrane BB, Nygaard IE ym. Effects of estrogen with and without progestin on urinary incontinence. JAMA 2005;293:935-48 «PMID: 15728164»PubMed