Sydäntä synkronoivan tahdistinhoidon (CRT) vaikutusta vajaatoimintapotilaiden kuolleisuuteen ja sairastavuuteen koskevassa systemaattisessa katsauksessa «Cleland JG, Abraham WT, Linde C ym. An individual ...»1 selvitettiin tekijöitä, joilla CRT:n hoitovastetta voitaisiin ennustaa. Meta-analyysiin hyväksyttiin potilaat 5 sydäntä synkronoivaa tahdistinhoitoa koskevasta satunnaistetusta ja sokkoutetusta tutkimuksesta. Potilaat olivat sinusrytmissä, ja vasemman kammion systolinen toiminta oli alentunut (LVEF ≤ 35–40 %).
Resynkronisoivan tahdistinhoidon (n = 2 023) tuloksia verrattiin perinteiseen tahdistinhoitoon «Linde C, Abraham WT, Gold MR ym. Randomized trial ...»3, «Young JB, Abraham WT, Smith AL ym. Combined cardia...»4, «Abraham WT, Young JB, León AR ym. Effects of cardi...»5, «Tang AS, Wells GA, Talajic M ym. Cardiac-resynchro...»6 tai lääkehoitoon «Cleland JG, Daubert JC, Erdmann E ym. Longer-term ...»2 kuolleisuuden ja sairaalahoidon tarpeen osalta.
Kontrolliryhmänä toimivat meta-analyysiin hyväksyttyjen tutkimusten kontrolliryhmän potilaat, joilla oli käytössä pelkkä kammiotahdistus tai fysiologinen tahdistus, rytmihäiriötahdistin tai lääkehoito (n = 1 849).
Hoitotuloksia ennustavia tekijöitä etsittiin analysoimalla tahdistimen asentamista edeltäviä kliinisiä tietoja ja löydöksiä.
CRT-hoitoa saavien systolista vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kuolleisuus oli vähäisempää kontrolliryhmään verrattuna, jos QRS-kompleksin kesto oli > 140 ms. CRT-hoitoon liittyvä hyöty oli sitä selvempi, mitä pidempi QRS-kompleksin kesto oli.
Selkein vaikutus kuolleisuuteen ilmeni, jos potilaalla oli LBBB, RR 0,66 (0,55–0,78). Jos potilaalla oli muu kammion sisäinen johtumishäiriö, oli näyttö kuolleisuuden vähenemisestä epävarmempi, RBBB:llä RR 0,74 (0,44–1,23) ja IVCD:llä RR 0,82 (0,48–1,41).
CRT-hoidon hyödyt jäivät vähäisiksi, jos potilailla oli ennen toimenpidettä QRS-kompleksin kesto < 140 ms.